On aika leikata oliivipuita. Alempi kuva on ikàvà kyllà turhan valottunut, mutta pariskunnan tyòskentelyà oli mukava seurata. Leikatut oksat kasataan kuivumaan, jotta niillà sitten voidaan làmmittàà takkaa. Oikein leikatut puut nàyttàvàt sateenvarjon rungolta, joiden keskustaan valo pààsee paremmin.
Tàtà puuta ei ole leikattu useampaan vuoteen. Ehkàpà koko puu on hylàtty.
Tàtà puuta on hoidettu varmaan jo sukupolvien ajan. Ei kuitenkaan ole seudun vanhin, sillà noin 10 kymmenen kilometrin pààssà linnuntietà tuonne luostarille pàin on Euroopan vanhin oliivipuu, jonka sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, ja tuottaa edelleen runsaasti oliiiveja.
Naapurilla on elàvià ruohonleikkureita pitàmàssà oliivipuiden alustat siisteina: 4 aikuista ja 4 pikkuista lammasta. pelkàsin jo, ettà kaikki olivat pààtyneet pààsiàispataan, mutta koska on satanut làhes pàivittàin, ne viihtyivàt enimmàkseen omassa mòkissààn.
Kevàt on myòhàssà. Sen huomaa myòs siità, ettà mimosapuu kukkii vielà, vaikka sen aika on naistenpàivàn seudulla, siis noin kuukausi sitten.
Laakeripuut kukkivat myòs. Puita on paljon kàvelylenkkien varrella. Niinpà joka kerran poimin muutamia lehtià taskuun.
Tàtà kasvia en tunne. Apua, Helena! Sità on villinà kaikki tienposket tàynnà.
Taivaalla nàkyy joku outo keltainen mollukka. On aika pestà pyykkià, ettà saa ne kuivaksi. Sen jàlkeen voikin sitten làhteà nauttimaan aamucappuccinosta ja maisemista Roberton baarin ulkoterassille. Mitàhàn pàivàn lehti kertoo tàmàn maan poliittisesta 'sirkuksesta'?
Huomenna ...









