Olin kyllä almanakoinut tälle aamulle vastanhakukäynnin, mutta koska metsässä on nyt miljoonittain paarmoja ja tsiljoonittain itikoita, hain vastan tuolta meidän suoramyyntikipskalta, Vakasta. Vasta kuvassa on, tai se, mitä upeasti kootusta koivukimpusta on jäljellä. Ei, ei helle ole kokonaan minua pehmittänyt, vaan varustaudun jo jouluun! Karsin vastasta kaikki lehdet tarkoituksena keittää niistä sitten jouluaattona jalkakylpyliemi. Siellä jossain kaukana jalkoja liottaessani tulee Suomen kesä mieleen. Mitähän tekisi tuosta vastan tyngästä? Ei noin upeaa käsityötä hennoisi roskiin heittää. Onko teillä ehdotuksia?
Ostin muuten kaksi vastaa, ja toinen odottaa jo vesihauteessa tämän illan oikeaa saunaa. Hulluja me suomalaiset: helteellä saunaan hakkaamaan koivunoksilla itseämme.
Ruokapolitiikka on ollut ihan hakusessa, kun ei ole nälkä. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi paino ei putoa! Ehkä tuo nesteiden tankkaus on osasyyllinen. Tänä aamuna tein Hannele Kojon kirjasta Kausiherkkuja omasta pihasta oman versioni kylmästä kurkkukeitosta. Esimerkiksi pähkinöiden sijaan paahdoin noita pinjansiemeniä. Ohjeen mukaan keiton tulee tekeytyä muutama tunti jääkaapissa, joten saunan jälkeen herkutellaan. Nuo Hannelen ohjeet ovat kokeilemisen arvoisia. Kurkuista saan kiittää tuttavaperhettä, jonka antia usein pääsen hyödyntämään. Kiitos Esse ja Antti.
Jokohan hänet pitäisi armahtaa? Valkokukkainen kaktukseni on nyt ollut kidutettana loppukeväästä alkaen - ei vettä pisaran pisaraa. Viime vuona jatkoin kidutusta syyskuulle, mutta kohtuus kait kaikessa.
Viime kesänä en uinut kertaakaan, tänä kesänä lähes joka aamu ja ilta. Vesi alkaa kyllä olla jo niin lämmintä, että pitää sitten kotona mennä kylmään suihkuun, jotta vähän virkistyisi.