Välipalaksi

Teide ja muisto Teneriffan tulisuudesta. Ikivanhan tulivuoren kraaterin kruununa on rakennushökötys ikään kuin vaaran uhmaajana.  Teidehän elää tälläkin hetkellä. Kannattaisi muistaa se, rakentajienkin.

Eilen piti mennä kasvitieteelliseen, mutta yön satoi ja päivällä tummat pilven ennustivat lisää sadetta, joten tänään uusi yritys 

Ilta sujui euroviisujen karsintojen parissa. Kaj esitti Bara bada bastun ja show oli mainio. Juontajien puheet kehuivat kovasti ja Suomi sai mainosta enemmän kuin Ruotsi, vaikka sitähän kappale edusti. 

Tietysti Espanjan Melody sai myös suuret aplodit. Itse asiassa näin täällä Espanjan karsinnat syksyllä. Vähän on vaatteita lähes kaikilla naispuolisilla esiintyjillä. Menee meidän Erika hyvin joukkoon, ainakin ulkonäön puolesta. Huomisen illan esikarsinnassa on hänen vuoronsa.

Heippa

Teidekin on saanut lumipeittoa, ja näyttää kuin  se tupruttaisi onkaa, mutta ei. Pilvenlonkare osui vain paikalle.

Suomesta tänne tulleilla hiihtolomalaisilla on ollut viluisat ja sateiset oltavat. Viime yönä oli vain 12 astetta. Tämän harvinaisen kuvan otin eilen aamulla. Aurinko paistoi muutaman tunnin. 

Toissa yönä heräsin, enkä heti saanut unen päästä kiinni. Niinpä avasin telkkarin. Ja kukas siellä näkyikään? Yksi minun 'miehistäni', Montalbano. Il senso del tatto, vuodelta 2002. Kovin nuorelta Salvo näyttää. Espanjaksi dupattu, mutta italiaa puhuvan komissaarion suun liikkeet sopivat hyvin yhteen  espanjan kielisen duppauksen kanssa.

Cattarellakin oli ihan oma itsensä. Oven karmit vain paukkuivat, kun hän saapui huoneeseen.

Ihan tuttua tietä Montalbano huristeli. Tuota rantatietä tuli ajeltua vuonna 2015. Siitä seikkailusta voitte lukea lisää, jos kirjoitatte tuohon vasemmassa yläkulmassa olevaan pieneen valkoiseen laatikkoon Montalbano.

Mitä tapahtuu, kun pöydässä istuu mukavaa seuraa: Unohtaa suunnitelmansa ottaa kuvia Smirren meille aikaisille muuttolinnuille loihtimista herkuista. Tässä vain yksi esimerkki koko menusta. Kiitos taas Robin Hood ja Smirre

Kiitos koko mahtavalle porukalle. Sovittiin, että vain nimien ensimmäiset kirjaimet esiin. Siispä P, P, A, J, M ja J. Jatketaan syksyllä.

Tämmöistä näkyi parvekkeelta marraskuun alussa.

Tältä näyttää nyt. 

Kolmen tunnin kuluttua sanon heipat tälle kodille. Huomenna tähän aikaan olen jo ihan omassa  Keuruun kodissa. Yhtä seikkailua rikkaampana.

Käsin tehtyä

Käsin tehtyä sinulle! lupaa seinämainos. Sinne, olenhan käsityöimmeinen. Olen kiinnostunut aidosta teneriffalaisesta (kanarialaisesta) pitsistä. Siis Teneriffalla (Kanarialla) käsin tehdystä pitsistä. En kaukomailta rahdatusta koneella/lapsityövoimalla tehdystä turistikrääsästä. Jopas tuolta löytyisi jotain.

Löytyi pieni kirjanmerkki ja sen mukana työohjeita. Revinnäistyötä, mutta kelpaa minulle pitsinä. Tosin en ole ihan vakuuttunut, että kirjanmerkki on näillä saarilla tehty. Hinta olisi huomattavasti suurempi kuin tuo maksamani 5 euroa. Taidanpa kokeilla tehdä kotona saman moisen: kauanko menee AITOON työhön?

Toinen ostamani käsityö on pitsi, ja saattaapa olla ihan oikea (jonkun) käsin tekemä. Tuo vasen alakulma sen kertoo. Muistuttaa kovasti nyplättyä, raumalaista käsityötä 

Tuo ns aurinkopitsi minua kiinnostaa niin paljon, että ostin tuon sitä varten tehdyn tyynyn neuloineen. Olen yrittänyt kysellä, josko täältä löytyisi kurssi/opettaja alkuun päästäkseni.

Kävin jopa paikallisessa kansalaisopistossa kyselemässä, mutta aulan portsari oli enemmän kiinnostunut lukemastaan sanomalehdestä kuin minusta.

Ilmoitustaululla ei pitseistä kerrottu, mutta savityökursseja löytyisi. Siihen hommaan pitäisi olla enemmän loma-aikaa jäljellä.

Savityöt kyllä kiinnostaa. Ostin jopa tämmöiset made in Canaria. Höpö, höpö! Tismalleen samanlaisia olen nähnyt monissa turistirysissä. Tuotu jostain idästä suurilla rahtilaivoilla. Ostin kuitenkin. Muistuttaa lempisaarestani, La Palmasta.

Toisaalta, kovasti Teneriffa on ollut Suomenkin uutisissa. Teide kun on ilmaissut olevansa edelleen tulinen vuori. Mutta ei hätää, vakuutetaan telkussa.

Sen sijaan toivotaan, että Välimeren sininen Helmi, Santorini, pysyy kasassa!

Loppukevennys: tuossa aamucortadokahvilani ja naapuri kahvilan välisellä suojatiellä saapi olla varuillaan, ettei astu harhaan. Katutaidetta huumorilla!

Puertosta Teiden kautta kohti La Palmaa

Heippa Puerton aallot. Auton nokka kohti korkeakammoisen Teideä. Onneksi minut saatiin istutettua autoon.

Sen sijaan suretti maisemat Teneriffan viime syksyn suurten maastopalojen tuhoja katsoessa. Onneksi luonto aika nopeasti pukkaa uutta kasvua, ja toivottavasti surullinen maisema alkaa viheriöidä nopeasti.

Apuuvaa! En nyt löydä tämän erikoisen näköisen kallioon syntyneen kivikukan oikeaa nimeä ja syntyhistoria. Appuuvaaa!!! 

PS . No pitihän se arvata, että Helena tietää, kuten hän kommentoi. Mirador Pietra de la Rosa. Kiitos, Helena, myös muodostelman syntymisen kertomisesta. Näky oli vaikuttava.

Liikkuvan auton lounas muodostui mm viimeisistä karjalanpiirakoita. Kyllä maistui.

Päästiin Teiden juurelle ja suu jäi ihmetyksestä ammolleen. En kuitenkaan lähtenyt kiipeilemään merkittyjä polkuja pitkin - niin kuin eräs - vaan jäin lueskelemaan infotauluja. 

Teide, maailman kolmanneksi suurin tulivuori elää edelleen. Onneksi vain nukkuen. Viimeksi se hermostui kunnolla 1909. Mutta milloin sen 7000 metrin syvyydessä olevia varpaita alkaa taas polttaa, sitä ei tiedä eikä toivo kukaan.

Piti mennä cortado-kahville sulattelemaan elämystä. Google kertoo teille vaikka mitä, jos haluatte. Korkeapaikankammoa en tuntunut missään.

Sen sijaan ambulanssin ja poliisin viuhahtaminen ohi ulisten ja vilkkuen esti matkan jatkumisen vähäksi aikaa. Mitä oli sattunut, emme tiedä. Meitä kulkijoita oli niin paljon, ettei ihme, jos jotain kurjaakin sattuisi.

Onneksi matka jatkui ...

On automaattista nykyään laivaan meno. Ei tartte edes autosta nousta. Virkailijalla on tietsikka kädessään, passit tarkistetaan ja auto kuvataan. Buon viaje!

Lautalla ei ollut lauantai-illan huumaa. Olimme aika harvoja joukossa aaltojen keinussa.

Teiden juurella

Pikkuinen potkurikone lennätti meidät karulta ja tuuliselta Fuerteventuralta kohti vehreää Teneriffaa.

Tämän aamun kävelyretki tarjosi paljon ihailtavaa. Suurin osa kuvien kasveista löytyy suomalaista kukkakaupoista mini-versioina. Banaanien kohdalla ajattelin naapurisaarta, minun lemppariani, La Palmaa jonka yhdessä palmulehdossa majailimme muutama vuosi sitten. Sitä majapaikkaa peittää nyt laava. Cumbre Vieja -vuori on rauhoittumaan päin, mutta vuori itse päättää, joko on aika levätä.

Teneriffan maamerkki, Teide. Sitä ihailin käydessäni aamukahvilla suomalaisessa baarissa.

Nyt siirryn majapaikkamme keittiöön laittamaan illallista. Maisema vain on niin upea, että täytyy varoa, ettei veitsi ikkunasta ulos katsellessa lipsahda.

Näiden viikkojen aikana olen kokannut monenlaisissa keittiöissä. Eilen illalla jännitystä toi useat sähkökatkot. Ihan jo mietin, tuleeko hommasta yhtään mitään. Silti tykkään enemmän sähkölaitteista kuin kaasulla toimivista, vaikka ammattikokit kaasua puolustavatkin. Perunankuorimaveistä ja tiskiharjaa olen kaivannut, samoin sauvasekoitinta. Mutta se mikä eniten ihmetyttää on keittiön kaappien hyllyjen sijoittelu liki katonrajaa. On siinä meikäläisellä pätkällä kurkottelemista. Vai ovatko täkäläiset miehet aina pitkiä ja valmiina auttamaan?