Välipalaksi

Teide ja muisto Teneriffan tulisuudesta. Ikivanhan tulivuoren kraaterin kruununa on rakennushökötys ikään kuin vaaran uhmaajana.  Teidehän elää tälläkin hetkellä. Kannattaisi muistaa se, rakentajienkin.

Eilen piti mennä kasvitieteelliseen, mutta yön satoi ja päivällä tummat pilven ennustivat lisää sadetta, joten tänään uusi yritys 

Ilta sujui euroviisujen karsintojen parissa. Kaj esitti Bara bada bastun ja show oli mainio. Juontajien puheet kehuivat kovasti ja Suomi sai mainosta enemmän kuin Ruotsi, vaikka sitähän kappale edusti. 

Tietysti Espanjan Melody sai myös suuret aplodit. Itse asiassa näin täällä Espanjan karsinnat syksyllä. Vähän on vaatteita lähes kaikilla naispuolisilla esiintyjillä. Menee meidän Erika hyvin joukkoon, ainakin ulkonäön puolesta. Huomisen illan esikarsinnassa on hänen vuoronsa.

Ortobion herkkuja

Eilen herkuteltiin. OrtoBioSabinassa, muutaman kilometrin pààssà vuoristomajalta. Kannattaa piipahtaa nettisivuilla, niin saa hieman kuvaa kauniilla paikalla olevasta luontaistuotteita kasvattavasta tilasta ja sen tarjonnasta. Leipàà ei pòydàstà puuttunut. Sità oli valmistettu pihan puu-uunissa. Varsinaista ruokalistaa ei ollut, vaan pòytààn tuotiin, mità sillà hetkellà oli tarjolla. Ja tietysti oman tilan tuotteista valmistettuja.

Antipastoja oli jokaiseen makuun. Ihan meità varten oli Cinzia-àiti valmistanut tàytettyjà kesàkurpitsan kukkia. Just semmoisia, joista olen unelmoinut. Maistoin nimittàin oman piazzan pizzerian vastaavia, ja on tunnustettava, ettà jài syòmàttà. Minulle oli tehty kaksi kappaletta.

Pastaa oli kahta sorttia: nàità tàytettyjà ravioleja ja pastaa maksakastikkeessa. Liharuokana oli uunissa mm grillattua kanaa. Lisàkkeenà oli tuoreen tuoretta salaattia.

Jàlkiruokana kielen mukanaan vievàà mansikkahyydykettà. Ruokajuomana valko- ja punaviinià. Lopuksi kahvia ja kotona leivottuja keksejà sekà erilaisia diggestivoja. Suosikiksi taisi nousta minttulikòòri. Tàytyypà tehdà joulua odottelemaan. Tuonne itse tekemàni limoncellon kaveriksi.

Perheen pikkuinen Andrea huolehti siità, ettà kaikilla oli tarvittavat ruokailuvàlineet. Perheen àiti, Cinzia, hààri keittiòssà ja isà Alessandro toimi tarjoilijana. Yhtà asiaa en vielàkààn ole nàiden parin kolmenkymmenen vuoden aikana tààllà oppinut: ei kannata ahtaa kaikkia ruokia kuin viimeisellà aterialla, sillà vatsalaukku on rajallinen. Kolmen tunnin lounas oli kuitenkin taivaallinen. Sanoipa vatsa mità tahansa. Grazie del cuore, Andrea, Cinzia e Alessandro!

Lopuksi vielà tilan puotiin, ostamaan kauden tuoreita, biologisia tuotteita. Maku on taattu.

***

Sitten kotiin siestalle, jotta jaksoi liimautua telkun ààreen jànnittàmààn Euroviisuja. Minà tykkàsin kyllà Suomen kappaleesta ja varsinkin sen esittàjàstà. Vahinko, ettà useimmat àànestàneet maat eivàt kappaleelle làmmenneet. Se, mistà en tykànnyt tipan tippaa, oli saapasmaan television SHOW koko ohjelman ajan. Milli Carlucci -juontaja esitteli enemmàn itseààn kuin kilpailukappaleita. Lisàksi hànellà oli 'asiantuntijoina' liuta saapasmaalaisia, joilla kaikilla oli jotain sanottavaa, myòs kappaleiden ajan. Kun sitten Italia oli kirimàssà kàrkeen, show huipentui: saapasmaalaisten mielestà vààrà kappale oli kàrjessà ja se vààrà homman sitten voitti. Mielestàni ohjelman nimi olisi pitànyt olla Millin shoe, ei eurovisio! Mutta niin kuin Iltasanomien nettiversio totesi: Onneksi ei Ruotsi voittanut. Naapurirakkautta.