Ruokaa ja juomaa taideviikkojen päätteeksi

Nyt riittää vatukossa rymyäminen. Vattuja tänä kesänä on runsaasti, eikä vatun matoja ole. Nyt olen poiminut niitä marjoja tarpeeksi, ja lisäksi paarmat ovat löytäneet samat apajat. Itikat kiertää kaukaa teatree-tipat, jotka olen tiputellut aseiksi hupparin hihan suihin ja hupun reunaan. Mutta mikään ei tunnu tehoavan paarmoihin. 

Mustikat ovat vallanneet metsät. En ikinä ole nähnyt niitä semmoisia määriä. Ja miten isoja ja kauniita, ei yhtään muotopuolta. Kuningatarhilloa riittää nyt monen aamupuuron päälle, tai lettujen kaveriksi.

Sienikausikin on avattu, ensimmäiset mustatorvisienet kuivattu ja kantarellit nautittu. Tulossa hyvä sato, molemmista. 

Äsken mietin tuolla Lidlin hyllyä katsoessani, että aikamoinen kilohinta kantarelleillä näyttää olevan, n 24 euroa kilo. Eikä laatu kyllä kummoinen näytä olevan. 

Sitten vähän murmutusta. Hallitus suuressa viisaudessaan sai tahtonsa läpi ja viinejäkin tuli ruokakaupoihin. Meitä kuulemma halutaan kasvattaa eurooppalaiseen juomakulttuuriin, joten täytyyhän sitä hallitusta totella. Mutta jo ennen maistelua olin kyllä täysin varma, että nyt hyllyiltä saatavat viinit eivät kelpaisi esim saapasmaalaisten herkuttelijoiden ruokajuomaksi, ja siksi ostinkin vain pienen pullon valkoviiniä ja toisen proseccoa. Punaviiniä en edes kokeillut.

Valkoviinipulloa tutkiessani huomasin, että viiniä oli käsitelty Suomessa, siis otettu liika alkoholi pois. Mitä muuta sisällölle oli tehty, en tiedä, mutta maku oli semmoinen, etten varmaan sitä enää osta, enkä kyllä kehtaisi sitä kenellekään viininä tarjota. Prosecco oli piirun verran parempaa, mutta hyllyyn sekin saa puolestani jäädä. Enhän minä tähän nykyiseen hallitukseen kovin ihastunut ole ennenkään ollut, eikä tämä uudistus arvostusta nostanut. Päinvastoin.

Mutta jos minun pitäisi tarjota jotain saapasmaalaisen makuista hiukopalaa, veisin vieraat Bistro Fiilikseen. Helin foccacia vie kielen mennessään. Torstaisin haluan herkutella Helin lohikeitolla, varsinkin jos mukaan saa foccaciaa.

Voishan sitä leipoa itsekin, mutta nämä helteet saavat minut laiskistumaan. Aamupäivisin metsässä rymyäminen vie kyllä kaiken energian, ja valmiiseen ruokapöytään on niin mukava istua.

Lopuksi vielä tilastoa. Edelleen Hong Kongista tuntuu lukijoita riittävän. Nyt mukaan ovat tulleet Singapore ja Indonesia. Mitähän ihmettä he blogistani saavat? Vai ovatko lukijat botteja?

Vatsan ja sielun ruokaa

 

Sadon korjuu parvekkeelta on alkanut! Pensaspapuja ja viimeiset saapasmaasta tuodut pinjan siemenet parmesaniraasteen kera. Nami!

Kolmen sortin kirsikkatomaatteja. Punaisin från Närpes, nami. Pienempi punainen Keuruun Punaisesta tuvasta, nami, nami. Tumma, Black cherry omalta parvekkeelta, nami, nami, nami! Kirsikat paistan nykyisin samalla, kun pannulla muhii veljen kalastamaa kuhaa. Ultranami!

Jälkiruokaa tuolta noin. Mustikka-aika vasta aluillaan, ja niitä on metsä pullollaan.

Uusi RAF

Mansikan poiminta oli ja meni. Onneksi olin Sammallahden mailla heti, kun tiesin marjojen kypsyneen. Nyt on talvivarastossa tarpeeksi punaista herkkua. Kuvan marjat ostin Lidlin hyllystä. Mansikoilta näyttivät, mutta ilman makua olivat! Ei jatkoon. Hinnat toreilla ja turuilla hipoo pilviä. Viiden kilon laatikko saattaa maksaa 60 euroa, itse poimien sain puolet halvemmalla. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että maistiaiset tulivat kaupan päälle!

Välitilinpitona  parvekeviljelystä sanottakoon rehellisyyden nimissä, ettei siitä juuri satoa saanut, mutta aikaa ja vettä kului. Pinaatin siemenistä ei itänyt yksikään ja herneistä sain kaksi . Jatkossa keskityn vain mausteisiin ja kukkiin. 

Jatkan tässä vähän 'Misselin'-arviointia kahden kokemuksen verran. Sain jälkikasvulta äitienpäivänä 'ruokarahaa'. Tässä yhtenä päivänä ajattelin mennä tuohon Pappilan Pitoihin herkuttelemaan.

Pitopöytäähän siellä olikin. Istuin ja nautin, kunnes paikalle pölähti lauma turisteja. Ruokarauhahan siinä kärsi, eikä jälkiruoan jonottaminen kiinnostanut. Seuraavalla kerralla tutkin kyllä netistä, onko syömään tulossa bussilastillisia nälkäisiä vierailijoita.

Onneksi on tuo MegaCafe. Esimerkiksi tämä ranskalainen sipulikeitto vei kielen mennessään, muusta tarjonnasta puhumattakaan. Ja hinta puolet tuosta edellisestä ruokapaikasta. 

Keltaista aarrettakin on jo pari kertaa löytynyt, ja jos sateet jatkuvat samanlaisina, saalista tulee lisää.

Lopuksi hieman blogin tilastoa. Olisipa mukava tietää, miksi blogini on nykyisin suosittu Kanadassa ja Hong Kongissa. Satoja lukijoita joka viikko. Tietysti vakiomaat mukana. Kiitos kaikille lukijoille.