Pomppimista

Keuruulla on pystytetty aitaa. Tällä aidalla halutaan estää aseman kohdalla raiteiden yli oikominen kylälle. Tunnustan, aika usein olen  minäkin pomppinut raiteiden yli, vaikka kyltti sen kieltää. Toisaalta, en kyllä ole kuullut vaaratilanteita, mutta jospas tämä ohjaa ihmiset pieneen lisäliikuntaan, sillä alikulkutunneli on ihan lähellä.

Aseman lähellä on tämä Veteraanien puisto. Muutama päivä sitten tiedotusvälineet uutisoivat Keski-Suomen Kokoomusnuorten neronleimauksesta: yli 80-vuotiailta pitäisi ottaa pois äänestysoikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleihin. Hurraa kykypuolue! Hävetkää! Pääministeri kiiruhti kyllä kieltämään moisen ajattelun olevan pääpuolueen kanta, mutta lausuttua ei enään lausumattomaksi saa.

Syksyllä jäin La Promesan koukkuun. Teneriffalla seurasin sarjaa ihan kielen takia. Siinä oli vaan semmoinen ongelma, että sarjan tapahtumat olivat jo niin pitkällä Suomessa nähtyihin, että kesti aikansa, ennen kuin pääsin kärryille kaikista uusista henkilöistä.   

Nyt Suomessa sarjaa näkyy kahdessa ajassa, sillä sitä on alettu näyttää ihan alusta ja myös jatkettu syksyllä näkemäni aikakautta. Kun nyt tiedän myös Teneriffan jaksojen avulla, mitä tulee tapahtumaan, palapelin kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Voisin tässä kertoa yhtä ja toista, mitä tulee tapahtumaan, mutta enpäs kerrokaan!

Pasta carbonara MegaCafen Petri-kokin tyyliin. Maku kohdallaan.

Pannullisia

Olin menossa asunnolle, kun yhtäkkiä jalat veivät San Telmon rannalle. Kaipa jalat kuulivat ennen korvia mielenkiintoista musiikkia. Ufon näköinen pannu sylissään istui nuori muusikko taikoen sormillaan kiehtovaa kuultavaa.

En ollut ainoa, joka oli kiinnostunut. Pienet jalat iskeytyivät tanaan, eivätkä seurueen aikuiset saanet houkuteltua jalkoja jatkamaan matkaa. Sitten pikkuinen alkoi tanssahdella rummutuksen tahdissa. Yleisö nautti kokonaisvaltaisesta tapahtumasta. Lopulta aikuiset voittivat, ja pikkuisenkin oli jatkettava matkaa. Vilkutukset ja lentosuukot näkyivät vielä pitkän matkaa.

Käsipannun nuori unkarilainen taitaja, Berni, kertoi soittimestaan ja yhteistyöryhmästään ja näytti ihan kädestä pitäen, miten rumpu toimii. Paikalle sattui myös sveitsiläinen pariskunta, joka kertoi soittimen alkuperän olevan heidän kotimaastaan 

Minulle käsipadan (handpan) ääni toi mieleen Venezuelan rannikon ja La Palman Tazacorten tynnyrirytmit. Asunnolla kuuntelin YouTubesta lisää. Suosittelen.

Pannullinen vatsan herkkua: Smirren (Robin Hood)  kookosmaitoon tehtyä katkarapukeittoa. Piti ottaa annos mukaan, para llevar.

Olen nyt oppinut Smirreltä kookosmaidon vaikutuksesta makunystyröihin. Tavallinen jauhelihakastike nousee ihan uudelle makutasolle, varsinkin kun siihen lisää kookosmaidon kanssa ripauksen jeeraa. Tulee mieleen Keuruun MegaCafen kokkitaikuri Petri Hiltunen.

Tykkään Hesarin piirtäjän, Ville Rannan, aivoituksista.  Ranta voisi taikoa kuvan, jossa esitettäisiin, miten hiekkalaatikkopeli saisi vaarattomampia muotoja.

La Gomeran alkuperäisasukkailta, guancheilta periytynyt vihellyskieli, Silbo Gomero on vuodesta 1999 ollut saaren koulujen yksi pakollisista oppiaineista. 

Ranta, odotan...

Syyspäiväntasaus

Suomi on neljän vuodenajan maa, mutta tänä vuonna ei ole ollut kevättä eikä syksyä. Kesä hupsahti jo toukokuun alussa ja kesti viime päiviin asti. Tänä aamuna naapuritalon katto oli kokonaan valkoinen! Pakkasyö. Onneksi aurinko lämmittää vielä ja sulattaa ensimmäiset kylmyyden merkit. Eihän talvi tule vielä, eihän! Toki muistan vuoden, jolloin pysyvä lumi tuli 10.10. Siihen on 18 päivää.

Taitaa herkkutattisaalis jäädä vaatimattomaksi. Siitä kilpailevat myös etanat, toukat ja madot. Tuokin kahden euron kokoinen pikku tatti oli jo asuttu.

Mitenkähän ruskaa ilmestyy nyt pakkasen nipistyksen jälkeen? Auringonlaskut ovat olleet upeita. (Lisätkää tähän kuvaan rutkasti punaista.)

Viime aikoina olen herkutellut luonnon antimilla. Kantarelleja, mustatorvisieniä ja tatteja. Veljeni narraamia ahvenia. Tykkään kokkailla itse, mutta tykkään istua valmiin ruoan äärelle. Varsinkin jos ruoan maku kertoo taitavasta kokista keittiössä. Esimerkkinä tämä jälkkäri: kuusenkerkkärahka. Keuruun MegaCafen ruokalista paljastaa,että keittiössä tehdään mielenkiintoista ruokaa ja maku paljastaa, että kokki osaa hommansa.

Vatsan ja sielun ruokaa

 

Sadon korjuu parvekkeelta on alkanut! Pensaspapuja ja viimeiset saapasmaasta tuodut pinjan siemenet parmesaniraasteen kera. Nami!

Kolmen sortin kirsikkatomaatteja. Punaisin från Närpes, nami. Pienempi punainen Keuruun Punaisesta tuvasta, nami, nami. Tumma, Black cherry omalta parvekkeelta, nami, nami, nami! Kirsikat paistan nykyisin samalla, kun pannulla muhii veljen kalastamaa kuhaa. Ultranami!

Jälkiruokaa tuolta noin. Mustikka-aika vasta aluillaan, ja niitä on metsä pullollaan.

Uusi RAF

Mansikan poiminta oli ja meni. Onneksi olin Sammallahden mailla heti, kun tiesin marjojen kypsyneen. Nyt on talvivarastossa tarpeeksi punaista herkkua. Kuvan marjat ostin Lidlin hyllystä. Mansikoilta näyttivät, mutta ilman makua olivat! Ei jatkoon. Hinnat toreilla ja turuilla hipoo pilviä. Viiden kilon laatikko saattaa maksaa 60 euroa, itse poimien sain puolet halvemmalla. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että maistiaiset tulivat kaupan päälle!

Välitilinpitona  parvekeviljelystä sanottakoon rehellisyyden nimissä, ettei siitä juuri satoa saanut, mutta aikaa ja vettä kului. Pinaatin siemenistä ei itänyt yksikään ja herneistä sain kaksi . Jatkossa keskityn vain mausteisiin ja kukkiin. 

Jatkan tässä vähän 'Misselin'-arviointia kahden kokemuksen verran. Sain jälkikasvulta äitienpäivänä 'ruokarahaa'. Tässä yhtenä päivänä ajattelin mennä tuohon Pappilan Pitoihin herkuttelemaan.

Pitopöytäähän siellä olikin. Istuin ja nautin, kunnes paikalle pölähti lauma turisteja. Ruokarauhahan siinä kärsi, eikä jälkiruoan jonottaminen kiinnostanut. Seuraavalla kerralla tutkin kyllä netistä, onko syömään tulossa bussilastillisia nälkäisiä vierailijoita.

Onneksi on tuo MegaCafe. Esimerkiksi tämä ranskalainen sipulikeitto vei kielen mennessään, muusta tarjonnasta puhumattakaan. Ja hinta puolet tuosta edellisestä ruokapaikasta. 

Keltaista aarrettakin on jo pari kertaa löytynyt, ja jos sateet jatkuvat samanlaisina, saalista tulee lisää.

Lopuksi hieman blogin tilastoa. Olisipa mukava tietää, miksi blogini on nykyisin suosittu Kanadassa ja Hong Kongissa. Satoja lukijoita joka viikko. Tietysti vakiomaat mukana. Kiitos kaikille lukijoille.