Syyspäiväntasaus

Suomi on neljän vuodenajan maa, mutta tänä vuonna ei ole ollut kevättä eikä syksyä. Kesä hupsahti jo toukokuun alussa ja kesti viime päiviin asti. Tänä aamuna naapuritalon katto oli kokonaan valkoinen! Pakkasyö. Onneksi aurinko lämmittää vielä ja sulattaa ensimmäiset kylmyyden merkit. Eihän talvi tule vielä, eihän! Toki muistan vuoden, jolloin pysyvä lumi tuli 10.10. Siihen on 18 päivää.

Taitaa herkkutattisaalis jäädä vaatimattomaksi. Siitä kilpailevat myös etanat, toukat ja madot. Tuokin kahden euron kokoinen pikku tatti oli jo asuttu.

Mitenkähän ruskaa ilmestyy nyt pakkasen nipistyksen jälkeen? Auringonlaskut ovat olleet upeita. (Lisätkää tähän kuvaan rutkasti punaista.)

Viime aikoina olen herkutellut luonnon antimilla. Kantarelleja, mustatorvisieniä ja tatteja. Veljeni narraamia ahvenia. Tykkään kokkailla itse, mutta tykkään istua valmiin ruoan äärelle. Varsinkin jos ruoan maku kertoo taitavasta kokista keittiössä. Esimerkkinä tämä jälkkäri: kuusenkerkkärahka. Keuruun MegaCafen ruokalista paljastaa,että keittiössä tehdään mielenkiintoista ruokaa ja maku paljastaa, että kokki osaa hommansa.

Syyskuu

Työpöytäni yläpuolella olevalle seinälle olen laittanut monenlaisia kuvia. Löysin kätköistäni mm kuukausikalenterin, josta tykkään kovasti. Nyt on syyskuun kuvan vuoro. Kaksi kysymystä: Kuka mahtaa olla taiteilija ja mitä eriskummallista syyskuun kuvassa on? 

Nousee kuin sieniä sateella. On satanut, joten on noussut sieniä. Metsä suorastaan pullistelee niistä. Sekä herkuista että kartettavista. Katsokaapas kuvan alareunaa. Sieltä yksi , keskelta selvän suppilomainen suppilovahvero kurkistelee kahden seitin alta. Minä kartan seitikkejä, mutta suppikset kerään. Aikamoisia hajuja alkaa metsässä myös jo olla, sillä monet sienet ovat lahoamispisteessä.

Tykkään syyskuusta. Tämmöisestä syyskuusta, jolloin sateista huolimatta on vielä lämmintä. Nytkin noin 20 astetta. Satamakioski on jo sulkenut kahvilansa. Varustaunut talven tuloon. Minä olen alkanut pikku hiljaa varustautua saapasmaan pikku kesään, eli lokakuuhun. Vielä karpalot suolta ja sitten on hamsteri-muuttolintu valmis.

Mutta nyt täytyy ryhtyä seuraamaan ... arvaatte varmaan mitä! Että minä tykkään Vettelistä. Peukut pystyyn.