Vatsan ja sielun ruokaa

 

Sadon korjuu parvekkeelta on alkanut! Pensaspapuja ja viimeiset saapasmaasta tuodut pinjan siemenet parmesaniraasteen kera. Nami!

Kolmen sortin kirsikkatomaatteja. Punaisin från Närpes, nami. Pienempi punainen Keuruun Punaisesta tuvasta, nami, nami. Tumma, Black cherry omalta parvekkeelta, nami, nami, nami! Kirsikat paistan nykyisin samalla, kun pannulla muhii veljen kalastamaa kuhaa. Ultranami!

Jälkiruokaa tuolta noin. Mustikka-aika vasta aluillaan, ja niitä on metsä pullollaan.

Uusi RAF

Mansikan poiminta oli ja meni. Onneksi olin Sammallahden mailla heti, kun tiesin marjojen kypsyneen. Nyt on talvivarastossa tarpeeksi punaista herkkua. Kuvan marjat ostin Lidlin hyllystä. Mansikoilta näyttivät, mutta ilman makua olivat! Ei jatkoon. Hinnat toreilla ja turuilla hipoo pilviä. Viiden kilon laatikko saattaa maksaa 60 euroa, itse poimien sain puolet halvemmalla. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että maistiaiset tulivat kaupan päälle!

Välitilinpitona  parvekeviljelystä sanottakoon rehellisyyden nimissä, ettei siitä juuri satoa saanut, mutta aikaa ja vettä kului. Pinaatin siemenistä ei itänyt yksikään ja herneistä sain kaksi . Jatkossa keskityn vain mausteisiin ja kukkiin. 

Jatkan tässä vähän 'Misselin'-arviointia kahden kokemuksen verran. Sain jälkikasvulta äitienpäivänä 'ruokarahaa'. Tässä yhtenä päivänä ajattelin mennä tuohon Pappilan Pitoihin herkuttelemaan.

Pitopöytäähän siellä olikin. Istuin ja nautin, kunnes paikalle pölähti lauma turisteja. Ruokarauhahan siinä kärsi, eikä jälkiruoan jonottaminen kiinnostanut. Seuraavalla kerralla tutkin kyllä netistä, onko syömään tulossa bussilastillisia nälkäisiä vierailijoita.

Onneksi on tuo MegaCafe. Esimerkiksi tämä ranskalainen sipulikeitto vei kielen mennessään, muusta tarjonnasta puhumattakaan. Ja hinta puolet tuosta edellisestä ruokapaikasta. 

Keltaista aarrettakin on jo pari kertaa löytynyt, ja jos sateet jatkuvat samanlaisina, saalista tulee lisää.

Lopuksi hieman blogin tilastoa. Olisipa mukava tietää, miksi blogini on nykyisin suosittu Kanadassa ja Hong Kongissa. Satoja lukijoita joka viikko. Tietysti vakiomaat mukana. Kiitos kaikille lukijoille.

Mansikkapaikka

Eràànlainen muistojen mansikkapaikka lòytyy tàmàn ikkunan sisàpuolelta. Keuruun vanha pappila on elànyt monenlaisia aikoja. Pappilana, Mannilan pàivàkotina ja nyt Pappilan Pitoina, viihtyisànà ravintolana. Tàmà ikkuna on minulle historiaa, sillà rakennuksen ollessa viimeisià pàivià pàivàkotina, ikkunassa riippui iso aaroninparta, jota oltiin heittàmàssà roskiin. Minà pelastin kasvin, ja nyt pikkuaaroneita on sekà saapasmaassa ettà tààllà Keuruun kotonani. Pàivàkodissa pidin ystàvàni kanssa myòs taiteen perusopetuksen kuvisjuttuja alle kouluikàisille. Mukavia, mukavia muistoja. Ajattelin ilahduttaa itseàni lounaalla pieteetillà kunnostetussa rakennuksena. Siispà sisààn vaan. Peràkkàin olevat huoneet on nimetty jollekin pappilassa aikoinaan asustaneelle papille. Minà istahdin Calamniuksen huoneeseen hemmottelemaan itseàni maukkailla alkupaloilla, herkullisilla làmpimillà ruoilla ja suussasulavalla tàytekakulla. Suosittelen làmpimàsti kaikille Keuruulla vieraileville kuin myòs paikkakuntalaisille. Pihapiirissà on paljon nàhtàvàà kuin myòs kaupungin matkailuinfoa ja erilaisia myyntiaittoja. Vatsa pinkeànà pyòràilin kohti kotia. Olin ihan ajaa ojaan, kun nàin tàmà herkut tien poskessa. Joko ne ovat kypsià? Aho/metsàmansikat. KYLLA!!! Vahinko, ettà nàmà aarteet olivat vilkkaan tien reunassa. Siis koirien merkkaamia.

Tàssà tàmà sitten odottelee jotakuta teistà. Vielà on aikaa laittaa kommentti edelliseen postaukseeni. Kunhan maaginen luku 33 333 on tàynnà, paljastuu kenelle posti liinan kuljettaa. Liina on siis ostettu saapasmaasta, vuoristomajan naapurikylàn kirppikseltà. Kàsintehty pieni aarre.