Runon ja suven aikaa...

Runon ja suven päivä kutsuu Keuruun taiteilijaseuran, Hannele Huovin ja Hotelli Keurusselän yhteiselle taidepolulle. Portinpielet ovat koristeltu virkatuin pitsikukkasin.

Kuljen ihailemassa kuvataideopettaja Tanja Koskisen keraamisia suomalaisen metsän eläimiä.

Huovin runot taiteilijaseuran töiden vieressä antavat miettimisen aiheita sekä lapsille että aikuisille.

Istuin valtaistuimelle ja ihailin Keurusselän maisemia.

Lopuksi istuin niemen nokan kahvilaan - sisälle, sillä luonto oli päättänyt tyhjentää pilvivarantonsa kaikki vedet. Kuuluu kesään ja suveen. Tietää sieniä!

Taiteilijaseuran kesään kuuluva itse näyttely on keskustassa Punnosen talossa. Ihastuin suunnattomasti tähän Tarja Katajanheimon akryylimaalaukseen Punaiset kukat.

Sisälle vaan. Historia havisee tämän päivän taiteen raameina

Toissa postauksen viimeinen kuva vihjaili tätä Keuruun Kulttuurisataman viimeisintä teosta 5,5 metriä korkeaa teräsveistosta. Splash. Työn takana ovat suunnittelijat Mark Nikon ja Viliina Koivisto, englantilais-syomalainen Neon ja toteuttajana Keuruun Laser (firman oikeaa nimeä en nyt löydä tähän). Pimeän tullen syksymmällä  teoksen valot luovat uuden tunnelman. Kannattaa istahtaa teoksen reunalle miettimään, mitä kaikkea kaunista Keuruulla oli kesällä tarjota.

 

Ruusu Keuruulle

Vein itseni ulos syömään. Suunnaksi tämä maamerkki: Kamana (www.keuruu.fi/matkailu/Kamana). Keuruun aseman toispuolell.

Alueella oli huisketta ja hyörinää. Keuruun syysmarkkinat.

Olisin niin mielelläni syönyt loimulohta, mutta sitä myytiin vain mukaan otettavaksi. Minä halusin istua alas ja syödä 'ulkona' jotain. Onneksi loimulohen naapurina oli muikkukoju. Muikun ja lohen tuoksut sekoittuvat mukavasti. Sitä paitsi muikut olivat tosi hyviä.

Jälkkäriä menin nauttimaan 4 h -kerhon kojulle. Vatsa oli oikein tyytyväinen.

Lisäksi korvat nauttivat Keuruun Pelimannien jalkoihin käyvästä musiikista.

Keuruun vanha pappila on remontoitu pieteetillä (Lisää googlaten Vanha Keuruu). Tulos loistava ajankuva, jota jokainen voi ihailla loistavan ruoan tai kahvin lomassa.

Pappilan huoneet on entisöity kuvaamaan eri kausina asuneiden kirkonmiesten kotioloja. Tämä huone on vintiltä.

Ja kukas siellä vintillä lepuutteli kirjallisten tuokioiden välillä jalkojaan. Keuruun oma kirjailija Hannele Huovi. (Tähän olisin laittanut Hannelen nettisivut, mutta tästä läppäristä en löydä sitä aaltoviiva -merkkiä. Googlaten Hannele kyllä löytyy.) Ystävä jo vuosien takaa. Tomeran ja jo kouluaikana sanavalmiin Kanervan äiti. Kanerva kulkee nyt aikuisena äitinsä jalanjälkiä.

Pappilan alakerrassa on monta kaunista yksityiskohtaa. Tämän ruusun haluan ojentaa koko Keuruulle. Huomenna illalla meidät erottaa toisistamme n 3000 km. Tavataan joulun maissa. Lupaan.