Aprilliako vappuna?

Piazza eilen aamulla klo 7.30. Luvassa tàllà torilla vappukarkelot. Varustauduin kameran ja varapattereitten kanssa tallentamaan ilon pitoa.

Vàhàn vaille puolta pàivàà tilanne oli tàmmòinen: muutama pòytà ja tuoli oli tullut lisàà, mutta kansa loisti poissaolollaan. Minulla alkoi olla jo nàlkà, sillà olin varannut vatsaani paljon tilaa pavuille, juustolle (fave e pecorino - vappuerikoisuus) ja varraspossulle (porchetta). Sitten alkoi sataa tihuuttaa. Mitààn ilottelua lupaavaa ei torilla tapahtunut.

Onneksi olin saanut tuliaisina paljon mansikoita, ihania mansikoita, suussa sulavia ja hajuaistia hemmottelevia mansikoita. Laitoin itselleni toisen 'aamupalan', mutta olin koko ajan olin kuulo herkkànà, josko bileet alkaisivat. Ei mitààn siihen suuntaan. Vettà alkoi sataa reippaammin. Aloin menettàà jo toiveeni joten katsastin TV-ohjelman. Kohta alkaisi Poirot! Edes jotain mukavaa. Mutta kissanviikset toosasta mitààn Poirotia tullut. Tuli jokin lànkkàri. Tarkistin ohjelman ja kanavan, mutta kun ei niin ei. No, olihan minulla muutama DVD lainassa. Halusin katsoa uudellen Ricomincio da capo, suomalaisesta nimestà en tiedà. Olisiko jotain Pàivà murmelina? Bill Murrey nàyttelee sààtieteilijàà, joka elàà saman pàivàn useamman kerran. Oletteko nàhneet kuvan? Suosittelen.

Koska nàytti siltà, ettei mitààn festaa torilla ruokailuineen olekaan, kaivelin omaa jààkaappiani. Pààdyin laittamaan latva-artisokkamunakasta. Samalla laitoin viidennen ruisleivàn uuniin. Makua ja tuoksua siis omasta takaa. Illan pààttàisin Don Matteolla, mutta arvaatte varmaan: ei tullut Don Matteota vaan sen tilalla jokin saapasmaalainen saippuasarja. Vappu oli siis peruutettu oikein kunnolla. No, minà katsoin uudelleen tuon murmeli-jutun ja menin nukkumaan.

***
Netti on tòkkinyt oikein kunnolla. Mutta sehàn ei ole mitààn uutta, sekààn.

Kielen opiskelua ja ystavien kanssa viestintaa

Jatkan Himalajalta saamaani haastetta. Nelja telkkariohjelmaa, joita seuraan. Tasta olen blogannut jo 14.05.09. Suomessa minulla siis ei ole telkkaria. Mutta jos Kimi ajaa, silloin aitin tyko. Yle Areenalta katson Stromson ja kerran paivassa uutiset. Taalla Italiassa telkkari toimii minulla lahinna kielen opettajana ja siina tehtavassa se onkin onnistunut oikein hyvin. Eilen seurasin aamu-uutisten lisaksi Occhio alla spesaa ja Prova del cuocoa. Edellinen on vajaan tunnin ohjelma, jossa noin tunnin ajan kasitellaan jotain kauden ruoka-ainesta. Eilen se oli paprika. Siis lahes tunti asiaa vain paprikasta! Kielenopiskelun lisaksi ravintotietoutta. Prova del cuoco on puolentoista tunnin pituinen ruoanvalmistusohjelma, jossa Italian huippukokit ja vahan amatoorimmatkin taitajat valmistavat kaikenlaisia ihanuuksia. Eilisesta muutama perusvihje: Jos ruoassa on mitaan merenelavia (esim spagetti alle vongole), paalle EI ripotella juustoraastetta. EEEEEEEEIIIIIIIIIIII. Basilika revitaan sormin, EI pilkota veitsella. EEEEEEEEEIIIIIIII. Juustopala sailytetaan paperikaareessa. Ei muovikelmussa. EEEEEEEEIIII. Tama ensimmainen ruusukuva on ruokaohjelmien taitaville kokeille.

Seuraavaksi minun pitaisi paljastaa nelja internetsivua, joilla vierailen paivittain. Suomessa siis Yle Areena ja blogit. Taalla aikaisin aamulla teen yleensa blogini. Linjat ovat silloin viela nopeita. Katson ketka ovat kayneet kylassa. ... ja tarvittaessa vahan googletan. Kuvan ruusu kaikille blogien pitajille eri puolella maailmaa. Ystavyys ei tunne maan tai maanosien rajoja.

Today's roses are for my wonderful Italian language teacher, TV, and for all the blog friends all over the world.

Kokeillaanpas tata

Eilen melkein paloi hihat: neljan kuvan bloggaukseen meni puolitoista tuntia, PUOLITOISTA TUNTIA. Saati etta olisin pystynyt lukemaan toisten blogeja, kommentoimisesta puhumattakaan. Varsinkin jos postauksessa oli paljon kuvia. Ei muuta kun pillit pussiin ja uutta paikkaa huushollista etsimaan. Ja tassa se on - toistaiseksi. Kuvan lataukseen meni puolisen minuuttia, PUOLISEN MINUUTTIA.

Eika maisemissa ole tosiaankaan moittimista. Tuolla alaviistossa on lisaksi kylan harjoitusjalkapallokentta, jossa talla hetkella pikkunassikat leikkivat mestaripelaajia. Isat ja papat roikkuvat parkkipaikan kaiteella huutelemassa ohjeitaan. Aidit varmaan ovat laittamassa illallista, cenaa.

Kohta alkaa taas italian kielen opiskelu. Opettajana on aina niin karsivallinen telkkari. Suomessa minulla ei telkkaria moneen vuoteen ole ollutkaan. Meni rikki, enka uutta hankkinut lupakovistulujen kiusallakaan. On se vaan kumma, ettei uskota sita, ettei televisiota ole. Tarkastajakin kavi toteamassa, etta ei ole telkkaria, ei. Lisaksi sanoi, etta hankin hylkaisi koko toosan, mutta kun lapset eivat anna. Hohhoijaa! Ja nyt sitten suunnittelevat Suomessa pakollista maksua, tosin toisella nimella. PAH! Televisiota en osta! Taalla se on eri asia. Minulla on pari, kolme ohjelmaryhmaa, joita telkkarista seuraan. Toinen on kaikenlaiset kokkiohjelmat. Sanasto karttuu kummasti ja samalla myos kokkailutaito. (Tanaan tein lounaaksi pastalla taytettyja munakoisoja!)Lisaksi italialaisten kanssa voi aina puhua ruoasta. Asiantuntijoita. Kukin omalla mielipiteellaan. Niista voi sitten valita itselleen sopivan ohjeen. Toinen ohjelmaryhmä on kaikenlaistet kilpailut. Tarpeeksi simppelisanastoisia. Kolmas ryhma on salapoliisisarjat. Mieluisin on ollut Montalbano. Toivottavasti tulee pian uusintoja. On Colombo, Poirot jne.

This is my new internet corner! The old one was so slow, that I lose my nerves, almost. Isn't this place beautiful. And at the same time I can see, how the small kids are playing football down there. The fathers and grandfathers are giving there advice by the gates. Mothers are at home making the dinne, la cena.

Soon it is time for me to learn more Italian. I have a very patient teacher: The TV. In Finland I don't have one. It was broken, and I didn't want to buy a new one. Here there are three kind of programs I follow: The cooking, the competitions, and the detective stories. Especially the cooking programs are interesting. I learn the everyday vocabulary and at the same time I learn how to make good Italian food, at my style.