Murmutusta

Onneksi on vanhoja kuvia, joita katsellen voi muistella OIKEAA talvea. Ylempi on talomme pihasta vuoden 2011 tammikuulta  ja alempi vuoden 2010 joulukuulta, oikopolusta Tarhian jään yli kylille. Tänä talvena on ollut kaksi parin päivän pituista MINItalvea, jolloin oli lunta ja pakkasta hieman yli 10 astetta. Nyt on taas vesikeli, eikä Tarhian yli koko talvena ole ollut mitään asiaa. (Kuviakin olisi kamerassa, mutta eipä onnistunut niiden liittäminen blogiin!) Toissa talvena ostin uudet suksetkin, mutta antaapa niiden nyt levätä.

Luonto oikuttelee nyt kaikkialla. Vuoden 2011 kuvat tuovat mieleen mahtavan oliivisadon saapasmaan naapureiden oliivitarhasta. Minäkin sain poimintapalkaksi 5 (VIISI) litraa varmasti luonnonmukaista extra vergineä. Nyt ei muutamaan vuoteen ole oliiveja ollut. Suuri suru Sabinan alueella, sillä seudulla monen ihmisen elanto on niistä kiinni. Sama karu tilanne on kastanjoiden ja pähkinöiden kohdalla.

Onneksi sieniä olen löytänyt JOKA syksy. Varsinkin herkkutatteja sain viime vuonna joka päivä kuukauden verran 3-30 kpl. Kuivasin ohuina siivuina ja pakastin pieninä kuutioina.Uusin herkkuruoka on ollut pakastetateilla täytetyt uunipaprikat. Marjasato on ollut vaihteleva: joinain vuosina vattuja on ollut runsaasti, männä kesänä en edes viitsinyt vaivautua. Viime kesä oli lakkakesä. 

Loppumurmutukseen sain nyt aiheen uutisista: Koulumaailmaan suunnitellaan TAAS arvioinnin uudistusta. Ei siinä mitään. kyllähän oppimista saa ja täytyykin arvioida, mutta, mutta... Mutta miksi vain lapsille ja nuorille annetan numeroita tai sanallisia kommentteja? Mikä rooli opettajalla, vanhemmilla ja vaikkapa geeneillä on oppimistuloksiin? Voi herran pieksut!