Tuli talvi ja köhä

Tänne tuli talvi: tuulta ja sadetta, siis vesisadetta. Tuli myöhässä, sillä tämä talvi tähän asti on kuulemma ollut lämpimin aikoihin, mutta nyt ei näy tuolla kadulla shortseja ja narupaitoja. Jotkut lyhytmatkalaiset haluavat kuitenkin leikkiä turistia, kun kerran ovat tänne lentäneet.

Toivon hartaasti, ettei VIRUS heitä löydä, sillä tätä köhä-röhää ei toivo kenellekään. Täällä hilluu nyt joku yskäröhäköhäräkä! Ihme kyllä, kuumetta ei minulla ole ollut. Kässäkerholaisoata moni pötköttää nyt vaakatasossa. Tai siis yrittää pötköttää, mutta eihän se onnistu yskimisen takia. Pitää nukkuakin istuma-asennossa!

Inkiväärihunajateetä kuluu monta mukillista, ja nenäliina paketti toisensa perään  hupenee. Pahin alkaa olla takana. Sen huomaa mm siitä, että keittiöhommat alkavat taas kiinnostaa.

Tässä alkupalat. Oli vain niin nälkä, etten muistanut ottaa kuvia valmistamisesta. No, ensin pannulle öljyä, valkosipuli- ja chilisiivuja. Kun valkosipulit alkavat saada väriä, katkat mukaan. Pari minuuttia per puoli, ja nauttimaan. Leipaviipaleilla kaavitaan viimeisetkin maut suuhun. Yksinkertaista ja nopeaa, kunhan muistaa sulattaa ravut, jos ne ovat olleet pakasteita.

Tässä aloitellaan sipulimarmeladin tekoa. Salonkisipuleista niin kuin äitini salottisipuleita kutsui. Sipulit siivutetaan ja laitetaan sitruunaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Sitten sipulit valutetaan ja laitetaan sokerin ja sitruunamehun kanssa hautumaan. Tarkat määrät ja ajat löytyy Googlen avulla. Minulla toimii hyppyset, silmämäärä ja noin-mitat. Marmeladia ja homejuustoa leivän päälle kuumaan uuniin tuokioksi. Esinautinto löytyi alakylän baski-baarista, josta kerroin muutama postaus sitten.

Mikäs siellä roikkuu? Kuka tietää?