Sunnuntaita

Heräsin perinteiseen, mutta tänä alkukesänä harvinaiseen ääneen: sateeseen! Telkkari vahvisti asian: Ukkoskuuroja koko Suomessa. Matkalla aamu-uinnille näkyi valkoista sadetta, mutta ei rakeita niin kuin jossain päin maata, vaan pihlajan terälehtisadetta. Siis kolme viikkoa normaalia aikaisemmin.

Jännitti vähän, millainen siitepölytilanne rannassa oli. Kuva viikko sitten...

... mutta veden pintaa värittivät tänä aamuna vain pilvet. Siitepölyä oli vedessä kuitenkin niin paljon, että kotona piti mennä suihkuun. Nyt taivas on nyt saanut lisäväriä, sillä säänaisen ennustamat ukkoset ovat nyt päällä. 

Onneksi eilinen koulujen päättyminen ei rannalla juuri näkynyt. Yksi tyhjä oluttölkki ja nämä mitä lie. Mitähän ne ovat? Siistiä sakkia meidän nuoret!

Parvekepuutarhassa tapahtuu. Ostin kaksi tomaatin tainta: perinteisempi, matala pensaskirsikkatomaatti ja nyt jo hujopiksi venähtänyt Black cherry -tomaatti, kohta kaksi metriä! Suurella mielenkiinnolla odotan tummia tomaatteja. Maistuvatkohan ne samanlaisilta kuin Teneriffalla saamani? En ota vastaan tilauksia, sillä aion syödä ne itse.

Pientä säätöä sai aikaan ostamani habanero-chilitaimi. Onneksi huomasin melko äkkiä, että taimen mukana sain joukkueellisen kirvoja. Takaisin taimikauppaan, ja kas kaikki habanerot plus naapuripaprikat pursusivat kirvoja. Myyjä lupasi ryhtyä pelastustoimiin.  Minä sain palkaksi pyytämäni samettikukat. Minua habanero kuitenkin kiinnosti, joten kävin pari päivää myöhemmin tutustumassa tilanteeseen. Mukaan lähti uusi, kirvaton taimi. Sijoitin sen samettikukat naapuriksi. Myyjä antoi herkullisen mangochiliohjeen, joten nyt varjelen tuota taimea huolella. 

Maisema muuttuu. Uuden Multiantien Suur-Keuruun kohdalle tulee liikenneympyrä. Ihan aiheellista, sillä risteys on ollut hyvin vaarallinen. Itse ihmettelin kerran, miten lujaa rekka risteystä lähestyi vilkku oikealle päällä. Jäin odottelemaan. Eikä rekka mihinkään kääntynyt. En siis päätynyt sen alle. 

Kotona

Ensimmäiseksi piti hakea kimppu lempparikukkiani. Että minä tykkään sekä katsella että nuuhkia. Tuon oikealla puolella olevan kivenmurikan toin mukanani parin muun murikan mukana. Ilmankos laukut painoivat. Pitsisiä koristeita odottelevat. Tiesittekös muuten, että kielot on Ranskan vappukukkia?

Eka aamuna olin vaipua ihan epätoivoon. Missä on minun kahvipannuni? Etsin keittiön kaikki kaapit ja työtasot. Silmäilin parvekkeen tavarakasoja. Istuin alas avaamaan tietsikkaa, ja siinähän se kökötti silmieni edessä. Mutta enhän minä sitä pannuksi mieltänyt, sillä vuoristomajalla minulla on OIKEA kahviPANNU. Höperö mikä höperö!!! Naapuri muuten opetti, että tälläkin härvelillä parempi kahvi tulee pannujauhatuksesta. Hän on oikeassa.

Suomen kesä! Ah, ihanaa. Vaikka sataa. Ihanaa. Ulos voi mennä, kun laittaa vaatetta päälle. Vuoristomajalla alkoi olla semmoiset helteet, että ulos ei voinut mennä puolen päivän paikkeilla, vaikka olisi ottanut kaikki vaatteet pois päältä! Hyttysiä tosin saa täällä seuraksi, mutta että nekin ovat enkeleitä verrattuna etelän pistiäisiin. Tökkivät kyllä, mutta silleen söpösti.

Sateen sattuessa voi hoitaa vaikka puutarhaansa, siis lasitetun parvekkeen suojassa. Eivätkä näissä korkeuksissa ole haittaa edes hyttysistä. Kaupasta ostetut salaatti- ja basilikaruukut on nyt siirretty isompiin ruukkuikin. Vuoristomajan parvekkeelta tuodut rosmariini- ja timjamioksat ovat vesilasissa juurtumassa.

Osa vuoristomajan Diana-verenpisarasta leikatuista oksista on jo näin tomerasti juurtuneita. (Seija-systeri, tuupas pikku herran kanssa hakemaan. Saa se isompikin herra tulla mukaan!)

***
Kyllä kuulkaa Suomi on ihana maa. Olen sen varmaan todennut jo aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Edelleen ajattelen Emilia-Romagnan ihmisiä.  Nyt myös Rodoksen lähellä järisee. Väli(ssä oleva)meren alla maan kuori ja -sisus elävät.

***
Sunnuntai-iltana liimauduin telkkarin eteen: Neiti Marple, Komissario Montalbano ja sitten se Kanada. Hyvä, hyvä ja sitten se kahdeksas tila!