Lissun keittiöstä

Kippis sadonkorjuulle! Tämän Hannelen erinomaisessa kirjassa (Kojo, Kausiherkkuja omasta pihasta) olevan ohjeen mukainen juoma (mustaherukka-banaani-hunaja-minttu-kivennäisvesi) hemmottelee makunystyröitä. Tänään aion kokeilla kirjasta ohjetta Piiras vihreistä pavuista.

Tämän herkun ohjeen sävelsin kaupan valmistaikinasta ja tuoreista puutarhavatuista ja tummista karviaisista. Päälle vaniljakastiketta (kaupan hyllystä).

Vattusato tänä kesänä oli loistava. Siis oli, sillä keruuaika jäi lyhyeksi. Kotilieden numerossa 15/23.07.13 oli mielenkiintoinen ohje vattuhillosta. Ajattelin kokeilla sen siemenetöntä versiota, eli kiehautin marjoja sen verran, että mehu alkoi irrota. Sitten siivilöin siemenet pois. Muuten noudatin ohjetta: 200 g marjoja (siis mehua), 200 g hillosokeria ja 3 rkl balsamicoa. Kiehautin noin 5 min ja voi pojat/tytöt että tuli makoisaa hyytelöä.

Mustikkasato on jäämässä kohdaltani tosi pieneksi verrattuna pariin edelliseen kesään. Samoin tuntuu käyvän puolukkasadolle. Toisaalta, pakkaseen on hyvä saada hieman tilaa noille kasvimaan herkuille. Kokeilin jo lanttulaatikkoa. Nam! Kunhan lantut vielä hieman kasvavat, teen satsin jouluakin varten. Samoin kokeilin punajuurilaatikkoa, jonka ohjeen nappasin netistä. Punajuuren maustajana ohjeessa oli aurajuustoa (tietysti) ja ananasmurskaa + kermaa, munaa, voissa haudutettua  sipulia, pippuria, suolaa ja muskottipähkinää. Maistui myös systerille ja miehelleen! Uusi satsi tulossa, sillä punajuuri on yksi minunkin lempijuureksista. Sopii joulupöytään rosollin vaihtoehdoksi. Porkkanat ovat vielä niin vauvoja, etten niitä henno ruoaksi valmistaa. Vesikielellä odottelen porkkanalaatikkoa.

Sienisato on jäänyt tällä hetkellä yksitoikkoiseksi: kanttarelleja, kantarelleja, kantarelleja! HÖH! Missä piileksivät esim herkkutatit???

 ***
MM-kisat ovat loppusuoralla. Minusta on tullut Bolt-fani.  Pikkuinen Suomi saa toivottavasti tänä iltana kuunnella Kimin sanoin  'kunnon musaa' Maamme-laulun muodossa. Pidetään peukkuja keihäsmiehille!

Mamma mia

Taivaskin itkee... Ai miksikò? No, kun Fernando ei voittanut vormuloita... Mamma mia! Saas nàhdà, miten tàmà itkeminen pààttyy. Saapasmaassa kun nyt sàànnòt ovat vain mità nyt ovat, ja niità voi aina kiertàà ja soveltaa omaksi edukseen. Pikkuisena esimerkkinà tàssà vuoristokylàn tiemerkinnàt. Eihàn niillà ole mitààn merkitystà, koska tuossakin risteyksessà (josta kaikki tiet vievàt Roomaan)  kaverin kanssa voi seurustella vaikka keskellà tietà. Takaa tulevat voivat kiemurrella ohi, miten parhaiten taitavat ja roskikseen matkaajat pujottelevat autojen vàlistà.

Minà sen sijaan en itke, vaan naureskelen ja hykertelen kàsiàni. Kàykààpà katsomassa tàtà, niin tiedàtte, mità saan joululahjaksi! Kunhan vielà tekevàt T-paidan, jossa Kimi tutkii autossaan Brasilian karttaa, ettei eksyisi, niin vaatevarasto on tàydennetty pitkàksi aikaa. Mitenkàhàn Ferrarin kulttuuriin lòytyisi edes pikkuisen huumorintajua?

Omenamintun blogissa oli jokin aikaa sitten tàytetyt punasipulit. Minà kokeilin ohjetta myòs perunoihin ja tàkàlàiseen nauris-lanttuun (rape). Kyllà maistui. Joulupukille olen vihjaillut Omenamintun keittokirjasta.

Ostin mànnà viikolla monitoimikattilan. Tàssà se toimii kukkaruukun suojana. Arvaattekos, mihin sità myòs tulen kàyttàmààn?