Vettä kengässä

Eilen ei enää ollut asiaa jään yli kylille. Pari päivää jatkunut VESIsade muuttui aamulla märkärättiRÄNTÄsateeksi. Varusteeksi ottamaani sateenRÄNTÄvarjoa piti vähän väliä ravistella puhtaaksi, ettei koko varjo olisi läsähtänyt niskaani.

Mutta räntävarjokaan ei pelastanut toista kenkäparkaani, vaan varpaiden viereen ilmestynyt aukko päästi hiekkaisen loskan virkistämään sukkaani+ niiden alla paljaita varpaita.

Eipä silti, aukoton kenkäkään ei selviytynyt reissusta kuivin nahoin. Kunhan kengät saavat nyt pari päivää kuivatella sisuksiaan(kin), ratkaistaan, mikä niiden kohtalo on. Ovat ylen mukavasti palvelleet jalkojani useamman vuoden.

Hätistääkseni kaikki flunssapöpöt varpaistani annoin niille kunnon lämpimän vesihoidon ja laitoin sitten kuiviin jalkoihin KOLMET sukat päällekkäin. Kömmin täkin alle, enkä ainakaan toistaiseksi ole niiskuttanut.

Toivottavasti tekin olette säästyneet flunssalta.

Kaikki kunnossa - melkein

Flunssa voitti. Minà kaaduin petiin muutamaksi pàivàksi. Ja voi kun minà olin kipeà - omasta mielestàni. Kun minà hyvin harvoin poden mitààn sairauksia, sitten minà poden kunnolla - omasta mielestàni. Onneksi kotihoitajatar toi minulle kunnon droppeja, joiden avulla minà alan voittaa. Luin Iltasanomien nettiversiosta jonkin tohtorin ohjeet, joiden avulla flunssa menisi ohi vuorokaudessa! Yksi ohjeista oli, ettà pitàisi tehdà pieni happihyppely ulkona kuuman aamusuihkun jàlkeen. Kissan viikset sanon minà professorille. Minua ei olisi saanut nosturillakaan ylòs sàngystà, saatikka sitten suihkuun ja sitten ulos - sateeseen. Flunssa tulee, flunssa menee ja sitten taas menen minà. Polvi on hieman rauhoittunut. Varmaan sen vuoksi, ettà se on saanut pòtkòttàà ihan rauhassa. Tàmà kosteus ei vain ole hyvàksi.

Sàà on oikutellut nàinà viikkoina oikein kunnolla. Kokonaan aurinkoiset pàivàt voi laskea yhden kàden sormilla. Onneksi on sentààn làmmintà: pàivisin yli 20 ja òisin hieman alle. Loppuviikoksi on nyt luvassa parempaa, ja toivottavasti ensi viikolla aurinko nàyttàytyy JOKA pàivà, sillà pikkuinen prinsessa lentàà tànne àitinsà ja isànsà kanssa.

Edellisessà postauksessa murisin uudesta jàtesysteemistà - ja murisen edlleen. Tàmmòisià portin pielià on nyt kolmena pàivànà viikossa, enkà oikein usko, ettà pussien sisàltò on aina lajiteltu ohjeiden mukaan. Onneksi tààllà ei ole variksia tai harakoita, jotka tulisivat osingoille. Mutta on rottia ja puluja... Eilen oli telkussa ohjelma, jossa erààn kaupungin jàteongelmiin puututtiin videokameran avulla, koska jotkut rontit veivàt roinansa sinne sun tànne. Sakkojahan siità paukkui.

Puluja on ihan liiankin kansa. Minà virittelin pelotteeksi cd-levyjà nailonnarun varaan, mutta eilinen ukkosmyràkkà iltapàivàllà katkaisi yhden levyn narun poikki. Tàytyy hankkia rautalankaa...

Eilen aamupàivàllà tassuttelin pitkàstà aikaa aamucappucinolle. Mikàpàs kasvi se tàssà roikkuu ja availle siemenkotiaan? En ole pitkààn aikaan arponut mitààn, mutta nyt flunssan pàihittàmisen kunniaksi arvon pari postikorttia kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken.