Lumi tuli - lumi suli

Toissa aamuna olin ihan haltioissani: piha oli saanut lumipeitteen...

... samoin Tarhian ranta. Mutta kun äsken tulin kotiin, valkoinen oli kadonnut lähes kokonaan. Siis pyöräilykeli jatkuu.

Lauantaina vanhan pappilan pihapiirissä oli markkinat. Joulumusa raikui kovaäänisestä. Mutta myyjiä oli vähän, ostajia vain kourallinen. Minä etsin jouluisia ruokia tai leivonnaisia. Oli niitä iänikuisia paistettuja muikkuja. Mitään en ostanut.

Eilen olin jo anivarhain koulun pihassa tutkailemassa mitä järjestöjen joulumyyjäisissä olisi. Kovin oli sielläkin vähän myyjiä ja ostajia. Tämäkö on nyt sitä lama-aikaa? Onneksi sain leipää, taatelikakkua ja pikkuleipiä. Mutta villasukkia oli monella tarjolla. Join kahvit ja lähdin ihmettelemään koulukeskuksen muuttunutta ilmettä. Lukion kulmille oli noussut valkoinen lisäsiipi. Muksujen (yksi) tupakkapaikka oli valloitettu.

Kansalaiskoulun kalliorinne oli pommitettu hajalle. Samalla tuhoutui lasten mieluinen kiipeilupaikka.
Taustalla näkyy punainen puukoulu, jossa antiikin aikoina aloitin open työni Keuruulla. Rakennus on nyt kunnostettu kulttuuritaloksi. Onnistunut muutos.

Tässä ns opettajien asuntolassa kului muutama vuosi. Mitähän talolle tehdään, sillä kahdeksasta asunnosta vain kolmessa asutaan? Raivataankohan sekin pois uuden uljaan koulukeskuksen tieltä?

Entä mitä tapahtuu pihan toisella puolella olevalle rivitalolle, jonka päädyssä - eskarissa - oli minun viimeinen työpaikkani ennen eläkkeellepääsyä? Paljon muistoja on pyyhkiytymässä pois.

Tähän sopii oikein hyvin syksyllä saapasmaan naapurikylän markkinoilta löytämäni vanha käsityö. handarbeit...

Dora Günther oli aikoinaan harjoitellut kovasti kaikkia kädentyön pistoja! Myyjä sanoi käsityön tulleen Saksan kuormassa! Googlasin etsien jotain tietoa tekijästä, mutta laihoin tuloksin.

Maksoin tästä aarteesta kokonaisen euron! Minulle sen arvo on moninkertainen, koska tiedän, että työhön on uhrattu varmaan useampi hetki. Danke schön, Dora!

Tonttuja on jo paljon liikkeellä. Minun muorini ovat kokoontuneet vaihtamaan piparireseptejä!

***
Radiossa puidaan just viime yön pankkisekoilua. Tämmöistäkö tämä eurooppalainen pankkivarmuus on? Saapasmaahan lähtiessäni otan mukaan aina käteistä sen verran, etten ihan pulassa korttien varassa ole. Sen olen oppinut kantapään kautta. 

Kässää

Lauantaina junailin Jyväskylän Kädentaitomessuille. Mitäkö uutta? Vain tämmöiset koivuiset apulaiset, puikot ja koukut. Mutta eipä ollut sitä kokoa, jota olisin nyt tarvinnut. Ei ollut kokoa myöskään bambuna, joten koneessa ei sitten tällä kerralla virkkailla härpäkkeitä.

Muutenpa nämä(kin) messut olivat erilaisten tunikoitten myyntimessut. Taidan jättää ensi vuonna väliin koko tapahtuman.

Katsastin hallin toisessa päässä olevat antiikkimessut. Vähän oli tarjontaa. Tämmöiset pikku riikkiset Pioni-lasit minulta vielä puuttuu. Ja jäi puuttumaankin.

Tätä kasaa tongin vähän aikaa. Virkattuja pitsiliinoja eurolla. Sitten muistin omat varastoni ja sen, että ensi viikon perjantaina pääsen taas penkomaan vuoristomajan maisemiin. Huippuhintakin yhdeltä pöydältä löytyi: vanha lakana, jossa oli virkattu pitsi, maksoi 150 euroa. SATAVIIKYMMENTÄ euroa. No, ainahan voi pyytää. Pöljä maksaa.

Eilen näin ensimmäisen västäräkin ja viime viikolla muutama peippo ilmoitti tomerasti omia reviireitään. Tällä hetkellä sataa lunta-räntää taivaan täydeltä. Muista yhden toukokuun 25. päivän, jolloin kahlasin vastaavassa säässä kouluun ja takaisin! Silti sinäkin vuonna tuli kesä.

Takkimytty on nyt tässä vaiheessa. Puuvilla-soijalanka on semmoinen lörpähdys. Täytyy kovasti pähkäillä kaitaleitten silmukoitten kanssa.

Malli kun on villalangasta, jolle minä olen allergisen allerginen. Nyt on enää kiinnityspuolen miettiminen.

Olen allerginen myös niille pistäville öttiäisille, jotka parhaillaan hiovat pistimiään  vuoristomajalla. Auts! Olen aloittanut kyllä jo antihistamiinikuurin. Mutta että se nukuttaa. Eilenkin otin kahdet pitkät päiväunet ja silti rojahdin petiin jo klo 21.00.

Ps. Huomenna on Blogistaniassa neulegraffitteja! Tv 2 klo 19.30.