Tietoa ja taitoa

Tämmöiset pisteet meidän poppoo sai viime torstain tietokilpailussa. Kaksiosaisessa kisassa ensin liuta kysymyksiä, joihin annettiin vaihtoehdot. Siitä osiosta nuo 7 pistettä, keskitason tulos. Toisessa osiossa vaadittiin sitten tietämystä. Piti vastata sanallisesti. Siitä nuo 8 pistettä. Keskitasoa koko tulos.

Kisan toinen kysymysten laatija, Jaakko Viljanen, osaa sorvata semmoiset kysymykset, ettei niistä pelkällä pintatiedolla selviä. Hän on harrastanut tätä vapaa-ajan viettoa jo vuosia, nykyisin Reilupelissä eli Repessä. Taas tänään arvaillaan.

Tykkään seurata Teneriffan telkkua. Pari päivää sitten ihailin tätä käsin tehtyä joulukuusta, jolla lempisaareni La Palman Tazacorten asukkaat tervehtivät Lanzarotea. Tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten viittomakielen tulkki, sillä myös se kieli on saarten virallinen kieli.

Chipirones, kokonaisina friteeratut pikkumustekalat ovat tällä kertaa päässeet listallani herkkujen herkuksi, varsinkin tuolla rannan pikku kioskissa avotulella valmistetut. Maistuisi varmaan teillekin.

Sitten tämä tropiikin ananas, pikkuinen herkkupallukka. 

Tämmöinen chipirone löytyi jouluisesta käsityömessuteltasta. Keramiikkaa ja kuivakasvi. Hymyilitti.

Tämä keramiikkaseimi, belen, tuo kovasti mieleeni Venezuelassa ostamani siemenkotaan tehdyn seimen. 

Täällä maan kuori järjestelee itseään. Jopa 300 pienoista järistystä joku päivä sitten. Mutta ei kuulemma huolta. 

Rauhallista joulun odotusta.

Kolmen tietäjän mukana

Laittaisin blogiin uusia kuvia, mutta neljän päivän on netti temppuillut noin yleensä, koska majapaikkaan ei luvattua kiinteää nettiä ole vielä saatu, eikä kuvat ole siirtyneet puhelimelta blogiin siirrettäväksi. 

Kuva on naapurikylän loppiaiselta, kolmen kuninkaan juhla-pyhältä. Jospas yksi kuninkaista lahjoittaisi meille hyvin toimivan netin. Kiitos etukäteen.

Suorastaan ikävä on Fuerteventuran eka majapaikan valokuituverkkoa. Siellä kone ymmärsi minua, ennen kuin itsekään ehdin tehdä mitään.

Tämä kuningas tuokoon uutta tietoa ananaksesta, ainakin minulle. Yhdessä postauksessa kerroin markkinoilta ostamistani herkullisista hedelmistä ja mietin, miksi ananaksen syömisen jälkeen suupieliä kirveli.

No, nettiguruni (veljeni vaimo) oli ottanut asiasta selvää, ja hui kauhistus. Suora lainaus häneltä:

https://tekniikan maailma.fi/tiedatko-miksi-ananas-kirvelee-suussa-raadollinen-totuus-kun-sina-syot-ananasta-ananas-yrittaa-syoda-sinua/

Ihmissyöjäherkku. Tuo kurja aine on nimeltään bromelaiini.

Kannattaa lukea tuo artikkeli herkusta, joka ei ole suussa sulava, vaan suuta sulattava hedelmä. 

Jälkipolvi lopetti ananaksen syömisen, minä en, sillä artikkeli vakuutti, että ihmisen vatsahappoihin bromelaiini ei tehoa. Nyt syön ananaksen pikkuisina paloina suoraan suuhun, ilman huuliin koskemista ja sitten vettä päälle. Kaikkea sitä kestää herkuttelun vuoksi.

Kolmas tietäjä kertokoon minun pukeutumisesta ja täällä paratiisissa, ikuisessa kesässä. Aamulla herätessä on n 15  astetta, onneksi plussaa. Siispä ensin villasukat varvassandaaleilla, sitten pikkupöksyjen päälle kalsarit ja verkkarit, sitten rintsikoiden päälle lämpökerransto, jonka päälle pusero ja toppia. Pipoa en tartte, enkä käsineitä. Että täällä olisi aina lämmin, ei pidä paikkaansa.

Sitten päivän mittaan alkaa strippaus, niin että iltapäivän alussa on jo hellemekon aika. Kolmen maissa aurinko katoaa tuonne vuoren taakse, (vai maako se pyörii) ja sitten alkaa taas pukeutuminen, niin että illalla on vaatetus sama kuin aamulla. Muistakaa tämä te etelään tulijat, ettei tule vilu.

Parturointia

Parturoin yhden palmun kuolleista runkolehdistä. Ai miksikö? Että voisin tehdä orkidealle hyvän kasvualustan. Tänään sen sitten tein, koska sain jälkikasvulta kauniin perhosorkidean. Kuvankin otin, mutta kamera ei vielä suostunut siirtämään iltapäivällä ottamiani kuvia. 

Eilen käytiin Los Silosin sunnuntaimarkkinoilla. Ostettiin paikalliselta tuottajalta mm pikkuinen ananas, ja voi että se oli hyvä. Kaupan vastaavat tuotteet Suomessa ovat kaukana maussa. Ensi sunnuntaina lisää. Ananaksella on vain semmoinen vaikutus, että suupieliin alkaa tulla kutinaa. Miksiköhän?

Kävin juomassa cafe cortadon tuossa torin keskellä olevassa kahvilassa, ja ennen kuin tarjoilija otti tilauksen vastaan, piti näyttää rokotuspassi, eka kertaa tällä reissulla lentokenttien ulkopuolella.

Toisaalta, hieman erikoinen on tulkinta sähkötöpseleiden sijoittamisesta, mutta täytyyhän puuhun valot saada.

Lopuksi arvailua, minkä puun runko tämä on?

PS. Suomen telkkarissa näyttää menevän elokuva Marian paratiisi, elokuva jossa meikäläinenkin oli statistina siinä alkukohtauksessa. Areenassahan elokuva on ollut jo jonkin aikaa.

Areenassa on myös nähtävillä vielä viimeinen Montalbano. Sitä olen katsonut pätkittäin. Ei mielestäni se totuttu Montalbano, mutta kyllähän niitä maisemia ja sitä miestä aina mielellään katsoo.