Arkea

 Tämän kuvan naapurista otin 8.11. 

Tämmöisellä nyt näyttää! Mitä tulee tilalle? Tuskin mitään vanhan maallista, onhan maapohja sen verran arvokasta, että jotain suurta ylöspäin on luvassa. Harmittaa.

Kauhulla seurasin alkupäivinä rakennuksen purkamista, sillä työntekijöillä ei ollut mitään turvavarusteita tai kuulosuojia. Onneksi siihen kai joku puuttui, sillä tässä kuvassa pahin uhkarohkeus on jo pois. Eilen kyllä pidin peukkuja miehille, kun he kaatoivat tuota seinää, joka kaatui uhkaavan lähelle heitä. Arjen tosi-tv.

Aamu-uinnilla. En minä, vaan muut. Etualalla yleinen ranta, jossa voi kastautua kuka vaan, ilmaiseksi. Tuolla kauempana on Lago Martianezin alue, jonne on sisäänpääsymaksu. Minä olin esihistoriallisena aikana innokas itseni grillaa ja, mutta en enää. 

Minua kiinnosti enemmän, millaista vipinää syntyi moottoripyöräpoliisien ilmestyminen rantakadulle. Tummat laukkujen myyjät ja hiusten letittäjät keräsivät nopeasti liiketoiminnasta kertovat tavarat piiloon ja olivat kuin turistit ainakin. Kun poliisit häipyivät, liiketoiminta polkaistiin uudestaan käyntiin. 

Saas nähdä, milloin Suomen ruokakaupoissa saa litran viiniä hintaan 0,89. Tosin mausta en tiedä. Itse ostin pullollisen tuttua La Palman viiniä, mutta enpä saanut sitä itse auki, sillä huomasin vasta seuraavalla kerralla, että täällä pulloissa on perinteisesti korkkikorkit, ei kierrekorkit. Toisaalta, on mukava pyytää apua pullon avaamiseen ja sen sisällön nauttimiseen.

Tämän hyllyn äärellä pysähdyin heti ensimmäisenä päivänä. Tykkään saarten aloe vera -tuotteista. Nyt on saippuaa, shampoota ja kosteusvoidetta.

Ostin joulutähden, mikä on pääsiäiskukka espanjaksi!

Ihmetellään

Sain kaksi piikkistä palleroa. Zucca spinosa, kajottikurpitsa, chayote, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olin nähnyt näitä hedelmiä tuolla alabaarin lähellä, mutta vasta eilen tein niihin lähempää tuttavuutta. Haarukka tarvittiin avuksi, että pallura pysyi paikoillaan kuorimisen ajan. Paljain käsin en edes harkinnut niihin tarttua. Google kehuu kajottia monin sanoin, ja hedelmä estää kuulemma mm vanhenemista! Ruoaksi sitä neuvotaan laittamaan kuten kesäkurpitsaa. Tänään kokeilin sitä raakana jäävuorisalaatin kanssa. Päälle lorottelin öljy-viinietikka-sinappi-hunaja- kastiketta. 

Naapurikylän antia:

- päivän lehti, tässä kylässä kun ei voi ostaa minkäänlaisia lehtiä

- lehden edessä muovipussissa tuorepastaa (täytteenä ricottaa ja pinaattia)

- keltainen pussi, just jauhettua cafe americanoa, karkeampaa jauhatusta kuin espresso

- kahvin vieressä soijakermaa ruoan laittoon

- takana kaksi tyhjää puolen litran öljyastiaa täytettäväksi kultaisella öljyaarteella kotimiehille

- edessä vasemmalla mozzarella di bufala, herkkujen herkkua

- sen vieressä riisijauhoa, sillä jälkikasvu ei voi käyttää vehnää

- ja lopuksi pussillinen vihanneksia, hedelmiä ja sipuleita

Viimeisiä voin ostaa omasta kylästäkin, useimmiten, mutta enpä usko muita löytyvän vaikkapa Keuruun Lidlistä.

Jouluun kuukauden verran. Täällä ei ole avattua joulukatuja, mutta onpa tuossa oikealla näkyvän kylän ala-asteen ikkunoissa lumisten maisemien yllä lenteleviä lumisia joulupukkeja rekineen, mutta ilman poroja! Aikuisten tekemiä, jokainen ikkuna ihan samanlainen. Ei näy lasten omaa käden jälkeä. Vahinko, minun mielestäni.

Vatsan ja matkalaukun tàytettà

Kun kulttuuri- ym antia oli hamstrattu muutama pàivà, alkoi matkalaukun tàyttò. Jotta jaksaisi, piti vatsaakin tankata kuuluisilla langoseilla. Yhden sortin rasvassa paistettu lihapiirakkataikina pààllystettynà esim. juustolla ja paprikasalamilla. Tàyttàvàà herkkua.

Kyllà jaksoi tutkia Budapestin suurinta kauppahallia. Ensin ulkoa...

... ja sitten sisàltà. Valtavan hallin alakerta oli tàynnà kaikenlaista ruokatavaraa ja ylàkerta ns. matkamuistoa ja tuo langospaikka. Mukaan làhti mm paprikaa kuivattuna, jauhettuna, tahnana, tuoreena ja salamina ja hanhenmaksaa.

Myòs kaupungin suurin kirpputori tuli koluttua. Ensin linjurilla hevonkuuseen, kunnes bussikuski sanoi (unkariksi), ettà nyt pois autosta ja auttoi sanomaa myòs kàsillààn, ettà tuonne ja tuonne ja siellà se kirpputori on. Me neljà turistia tottelimme kiltisti, ja siellàhàn se kirppis oli. Yhden kojun sisàllà minun silmàni aukenivat lautasten kokoisiksi, sillà muutama metri korkeutta ja muutama metri leveyttà tàynnà mità ihanampia unkarilaisia kàsitòità. Aitoja, ei made Jossain Muualla. Myyjà nosteli kymmenkunta liinaa nàytille. Sitten kysyin ihan noin vain ohi mennen, ettà paljonko kaikki hànen nostamansa liinat maksoivat yhteensà. Hàn sanoi summan, joka ei paha ollut, mutta koska oltiin kirpputorilla, minà halusin tinkià. Nainen antoi minulle laskurin ja sanoi, ettà voisin itse kirjoittaa siihen summan, jonka haluan maksaa. No niin, pààsimme sillà tavoin kauppoihin. Molemmat tuntuivat olevan tyytyvàisià. Kuvassa vain yksi pienimmistà liinoista. Aarteita.

Lisàà aarteita. Yhdessà kojussa oli kuvan rasia kansi kiinni. Pellavaa, kàsinkirjailtua. Kysyin hintaa. Halpa, mutta totta kai piti hieman tinkià. Kun hinta oli sovittu, olin oikein tyytyvàinen, sillà rasian sisàltà lòytyi vaikka mità: mm itse tehtyjà puunappeja ja vanhoja sormustimia.

Matkakumppanikin lòysi aarteita, mm kuvan Kovacs-kuvakirjan ja edullisesti. Kirpputori oli tosiaan hamstereiden taivas. Kunpa sinne vielà joskus....

Kaupunginpuistossa on kaikenlaista nàhtàvàà ja ostettavaa. Zugolya-Szambath Arpad Mihaly mòi meille mm nàmà joulukoristeet: kàsinmaalattuja munankuoria ja maissinlehdistà unikon siemenkotiin tehtyjà seimiasetelmia.

So, Mihaly, this is a picture about some beautiful things we bought from you. I have a picture of you and my daughter, which I will send you my email. Thank you very much.

Viimeisenà iltana hemmottelimme itseàmme kaupunginpuistossa olevassa Szechenyi-kylpylàssà. Aaaaaahhhhhh!!!!