Nyt on osa sanaa 'myòhemmin'

Perjantain ostosten joukossa oli puumaalia, ja tàssà tulos: aikoja sitten saadut raamit. Tosin ilman ns tavallista tarkoitustaan toimia jonkin kuvan kehyksinà. Mutta eikòs kolmiulotteinenkin 'kuva' sovi raameihin? Tàllà eràà Ruusutaulu, sillà tàytyyhàn oman parvekkeen kukista nauttia myòs sisàllà. Olen tyytyvàinen.

 Kun avaan oven, kukkataulu toivottaa tervetulleeksi. Muuten, tànààn on tuo sohvalla oleva lampaantalja ollut tuiki tarpeen siestan peittona, sillà kylmà pohjoinen tuuli viilensi sààtà kerralla rutkasti. Hrrrr!!! (Edelleen ihmettelen ihmisten mààritelmàà pohjoisesta. Mànnà viikollakin yksi kertoi olleensa lomalla Pohjois-Euroopassa. Kun hàneltà sitten kyseltiin maita, joissa hàn oli vieraillut, hàn mainitsi kàyneensà mm Belgiassa ja Saksassa. Tànààn telkun sààmies sanoi kylmien tuulten tulevan kaukaa Skandinaviasta!)

Perjantain kirpputoriaarteiden joukossa oli mm tàmà,

joka làhes auki levitettynà on tàmmòinen. Minulle myyjà kyllà selitti, mikà se on, mutta en enàà kotona oikein ymmàrtànyt valkoisen krumeluurin merkitystà. Tiedàttekò te?

Aarteissa on myòs tàmà hyvin palvellut essu.

Taskun ylàpuolella oleva osa on paikattu oikein mielenkiintoisesti! Aion hieman tuunailla lisàà tàtà essua. Ties minkàlainen uusi elàmà sità vielà odottelee.

Lopuksi yksi kuva parin pàivàn takaa. Matkalla aamucappuccinolle voin ihailla tuolla kaukana nàkyvàà seudun pyhàà vuorta, Monte Sorattea.

***
Kimi ajoi eilen hienosti, vaikka nàyttikin pitkàà naamaa siità, ettei voittanut! Hànelle kelpaa vain korkein palli ja kunnon musiikki - Maamme-laulu. Saapasmaan uutiset muisti nyt mainita hànet useammankin kerran entisenà ferraristina. PAH!

***
Vielà muutama pàivà aikaa lauantaihin. Silloin ratkeaa, kuka voittaa arpajaisissa.

Aarteita Kalevalanpäivänä

1980-luvun alkupuolella innostuin kutomaan kansalaisopistossa itselleni ja mummolle (siis) äidilleni kansallispukukankaita. Siihen aikaan puuhattiin pukujen mallien uudistamista, ja tämä omani oli ensimmäisiä versioita Keuruun uudeksi malliksi. Kudoin hame-, essu- ja liivikankaat itse. Laukku ja puserokangas ovat tilattuja. Liivin mallia sittemmin hieman muutettiin, joten tämä omani on ainoa laatuaan. Olen ylpeä. Mummon puku on Keski-Suomen ns uudistettu malli. Siitä ei minulla juuri nyt ole kuvia. Täytyypäs muistaa ottaa niitä. Pukuani en paljon ole käyttänyt. Itse asiassa pusero ei enää päälle mahtuisikaan ja liiviäkin täytyisi pitää auki. Kait!!! Puserolle pitäisi myös tehdä jotain, sillä kangas on kamalan kellastunut. Miksi? Mitä sille voisi tehdä?

Tämmöisen aarteen löysin kirppikseltä. Maksoin siitä jopa 50 senttiä! Puusta. Käsitehty. Mieleeni tulee Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset.

Mutta tarjottimen alapohjassa on leima Florentina legno. Siis firenzeläistä puutyötä. Kerrassaan upea. Tiedättekö te enemmän tästä työtavasta?

Eilen paistoi aurinko ja sulatti lumia. Oravat ajoivat toisiaan takaa...

Tänään lunta tulee tilalle taivaan täydeltä, mistä tämä kuva on vain haalea esitys! Silti oravat ajavat toisiaan takaa...

Vatsan ja matkalaukun tàytettà

Kun kulttuuri- ym antia oli hamstrattu muutama pàivà, alkoi matkalaukun tàyttò. Jotta jaksaisi, piti vatsaakin tankata kuuluisilla langoseilla. Yhden sortin rasvassa paistettu lihapiirakkataikina pààllystettynà esim. juustolla ja paprikasalamilla. Tàyttàvàà herkkua.

Kyllà jaksoi tutkia Budapestin suurinta kauppahallia. Ensin ulkoa...

... ja sitten sisàltà. Valtavan hallin alakerta oli tàynnà kaikenlaista ruokatavaraa ja ylàkerta ns. matkamuistoa ja tuo langospaikka. Mukaan làhti mm paprikaa kuivattuna, jauhettuna, tahnana, tuoreena ja salamina ja hanhenmaksaa.

Myòs kaupungin suurin kirpputori tuli koluttua. Ensin linjurilla hevonkuuseen, kunnes bussikuski sanoi (unkariksi), ettà nyt pois autosta ja auttoi sanomaa myòs kàsillààn, ettà tuonne ja tuonne ja siellà se kirpputori on. Me neljà turistia tottelimme kiltisti, ja siellàhàn se kirppis oli. Yhden kojun sisàllà minun silmàni aukenivat lautasten kokoisiksi, sillà muutama metri korkeutta ja muutama metri leveyttà tàynnà mità ihanampia unkarilaisia kàsitòità. Aitoja, ei made Jossain Muualla. Myyjà nosteli kymmenkunta liinaa nàytille. Sitten kysyin ihan noin vain ohi mennen, ettà paljonko kaikki hànen nostamansa liinat maksoivat yhteensà. Hàn sanoi summan, joka ei paha ollut, mutta koska oltiin kirpputorilla, minà halusin tinkià. Nainen antoi minulle laskurin ja sanoi, ettà voisin itse kirjoittaa siihen summan, jonka haluan maksaa. No niin, pààsimme sillà tavoin kauppoihin. Molemmat tuntuivat olevan tyytyvàisià. Kuvassa vain yksi pienimmistà liinoista. Aarteita.

Lisàà aarteita. Yhdessà kojussa oli kuvan rasia kansi kiinni. Pellavaa, kàsinkirjailtua. Kysyin hintaa. Halpa, mutta totta kai piti hieman tinkià. Kun hinta oli sovittu, olin oikein tyytyvàinen, sillà rasian sisàltà lòytyi vaikka mità: mm itse tehtyjà puunappeja ja vanhoja sormustimia.

Matkakumppanikin lòysi aarteita, mm kuvan Kovacs-kuvakirjan ja edullisesti. Kirpputori oli tosiaan hamstereiden taivas. Kunpa sinne vielà joskus....

Kaupunginpuistossa on kaikenlaista nàhtàvàà ja ostettavaa. Zugolya-Szambath Arpad Mihaly mòi meille mm nàmà joulukoristeet: kàsinmaalattuja munankuoria ja maissinlehdistà unikon siemenkotiin tehtyjà seimiasetelmia.

So, Mihaly, this is a picture about some beautiful things we bought from you. I have a picture of you and my daughter, which I will send you my email. Thank you very much.

Viimeisenà iltana hemmottelimme itseàmme kaupunginpuistossa olevassa Szechenyi-kylpylàssà. Aaaaaahhhhhh!!!!