Oliivinkorjuun aikaan

Homma hoidettu! Kahdeksan isoa laatikkoa kolmeen pekkaan! Huomenna selviää, kuinka paljon öljyä saadaan. Ihka taattua extra vergineä. Paljon jäi oliiveja puihin, koska meillä oli tietty tavoite, poimimme vain parhaat puut. Tänä vuonna sato on hyvän laatuista.

Olen tehnyt oliivien poiminnasta postauksia samoista maisemista 26.03.2009, 07.11.2010 ja 31.10.2012. Mukana on silloin ollut useampikin ihminen, mutta tänä vuonna koronan vuoksi meitä oli vain kolme.

Kotimatkalla kuvasin näitä kauden luonnon kaunottaria. Kerran kaivoin niiden juurakkoja parvekelaatikkoon, ja hyvin kotiutuivat.

Viime postauksessa ollut tammenterho on saanut vierelleen nyt paikallisen pikkuserkkunsa. Onko nyt tuttu?

No, mikäs tämä sitten on?

Entäs, mitä tämä villatakki hautoo?

Ulkonäkö pettää, sillä tässä on kuva herkullisesta kakusta. Eka versio ikinä. Kurpitsakakku. 

2,5 dl kurpitsaraastetta + 1 dl sulaa rasvaa, laitoin öljyä

2 munaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan

2 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl ruokasoodaa, 1 tl kanelia ja 1 tl kardemummaa sekoitetaan

Aineet sekoitetaan keskenään ja paistetaan korppujauhoitetussa vuoassa 175 asteessa 35-40 minuuttia.

Minä käytin elämäni ensimmäistä kertaa gluteenitonta riisijauhoa ja koska minulla ei ollut kardemummaa, käytin piparkakkumaustetta. Koska korppujauhojakaan en voinut käyttää, ei runsas voitelukaan estänyt kakun tarttumista vuokaan. Höh! Kakku meni kuitenkin nopeasti parempiin suihin kehujen kera. Toisella kerralla käytin voiteluun riisijauhoa, ja kakku putkahti somasti vuoasta pois. Seuraavalla kerralla aion käyttää polentajauhoja. 

Suosittelen.

Ja askin sisàllà on ...

... Liisan yksi uusista kotielàimistà ...

... skorppari!!! Tàytyyhàn sità nyt skorpparilla olla oma nimikkoelàin!!! Takkapuiden mukana tuli tàmàn vauvelin lisàksi muutama muurahainen, tuhatjalkainen, lajitelma hàmàhàkkejà ja pienlentokoneita. Siis semmoisia vihreità lentàvià koppiksia, joitten surina muistuttaa erehdyttàvàsti lentokoneen ààntà. Skorppari on nyt jo kuivunut maskotti, madot ja hàmyheikit kukistettu, mutta hyònteislentokoneita lòytyy joka pàivà. Yhtenà yònà kello kahden aikaan alkoi kuulua surinaa, ja yhtàkkià kone màtkàhti tyynylle. Ettà minà inhoan tàtà sorttia luontokappaleita. Haisevatkin niin kamalalle. Ihan kuin Suomen marjalutikalle. Ovat varmaan sukua. En kyllà tykkàà olla tàmmòisen elàintarhan hoitaja. Enemmàn tykkààn nàistà Kissalan nelijalkaisista karvatassuista.

Monet teistà arvasi melko làhelle.

Sain Elisabetta-ystàvàltà tàmmòisen ihanan pienen astian, jonka sisàltà ...

... poimin kaksi nimeà. Làhetàn postikortit Aimariille ja Tellelle, kunhan làhetàtte spostiini etanaosoitteenne. Onnea vaan!

Signora Elisabetta lahjoitti myòs omatekoista oliivitahnaa (mità varten purkki oikeastaan on). Takkaan tuli, leipàà ritilàlle ja pààlle tahnoja. Nam!!! Oliivinkeruu on nyt alkanut nàillà tienoin. Tànà vuonna sato on kaukana viime vuodesta: oliiveja tule vàhàn ja siis myòs òljyà tulee vàhemmàn. Vahinko, sillà seudun òljy on tosi maukasta.

Bittitohtori, il signore, on kiireinen mies!!!!