Kahvihammasta pakottaa, osa 1

Kaipasin kahvia, joten parkkeerasin autoni torille. Hiljainen oli kylätie, pääsiäissunnuntaina.

Kiinni oli Maalaisvakka. Mennyt remonttiin. Ei kahvia.

Kiinni oli Street cafe. Ei kahvia

Kiinni oli tämäkin paikka. Ei kahvia.

Kiinni oli Fiiliskin. Ei kahvia.

Uimahallin kahvilan tiesin olevan kiinni. En enää viitsinyt sinne asti. Siis ei kahvia sieltäkään 

Pienen katupätkän varrella on viisi lukaalia, josta voisi saada kahvia, jos ne olisivat auki. Mutta kun me suomalaiset juomme sunnuntaisin kahvimme mieluummin kotona, niin ei kahviloita silloin kannata auki pitää 

Mutta odotetaanpa kesäistä ARKIpäivää, silloin kaikissa kuvatuissa lukaaleissa riittää kahvittelijoita pääosin aina klo 17.00 asti. Iltaisin ollaan kotosalla. Tietysti 

Kesäisin on onneksi yksi paikka, jossa voi kahvitella JOKA päivä ja myös iltaisin. Satamakahvio eli tutuille Ellun ranta vaan, siis siipirataslaiva Elias Lönnrotin satamaranta.

No, onhan kadun varrella yksi paikka, joka on auki joka päivä, ja josta saa kupin kahvia.

Tervetuloa Keuruulle, varsinkin kesällä ja ennen kaikkea arkena!

Extra verginen kunniaksi

 Meidän piazzan pizzeria-kahvila. Elena ja Tizianon pyörittämä viihtyisä paikka, jossa on elämää. 

Torstaina juhlistimme uutta öljyä proseccon ja herkullisten Tizianon paistamien pizzapalojen kera. Kolme kolmen litran kanisteria syksyn kultaa minunkin osuuteni. Nyt vain on pienoinen ongelma:  miten roudata edes vähän öljystä Suomeen. Olen miettinyt, josko lentää maaliskuussa (?) Kanarialta suoraan Suomeen, eikä siinä tapauksessa noiden pönttöjen mukana raahaaminen ole järkevää, vai onko? Mutta että uusi öljy salaatin päällä on herkkua. Täytyy muistaa ostaa vaaleaa leipää paahdettavaksi. Sen päälle sipaisua valkosipulilla ja korvauksella extra vergineä. Juhlan aikaa.

Olisi minulla kyllä ruisleipääkin, sillä edellisen postauksen villatakin alla piilossa muhi ruisleipätaikina, täällä kun yölämpötila laskee sisällä alle 20, ja se ei edistä taikinan valmistumista. Öljy ja ruisleipä? Hmmmm?

Eipä kukaan arvaillut edellisen postauksen siemenkotaa. Kapriksen kotahan siinä siemenineen. Seija-systeri saapi sitten kokeilla, josko ryhtyä viljelemään uutta herkkua. Täytyy vain löytyä helteinen ja kuiva kivimuurin pätkä kasvualustaksi!

Tämmöistäkin viljelyä olisi mukava kokeilla. Jälkikasvu kyllä hieman empi ja sanoi, että kun kylppärillä on muutakin tehtävää! Sitä paitsi onhan noita itse poimittuja sekä täällä kuivattuna että Suomessa myös pakkasessa.

Naapurikylän pari baaria tuli testattua korona-mielessä. Molempiin tarvitaan sisällä istumiseen maski, mutta vain toinen kysyi koronapassia. Ainoa kerta toistaiseksi tässä maassa lentokentän ulkopuolella. (Maltalla vain lentokentällä.) Täällä koronatilanne on rauhallinen.

Lopuksi kuva kyläkauppani oven pielessä.