Kahvihammasta pakottaa, osa 1

Kaipasin kahvia, joten parkkeerasin autoni torille. Hiljainen oli kylätie, pääsiäissunnuntaina.

Kiinni oli Maalaisvakka. Mennyt remonttiin. Ei kahvia.

Kiinni oli Street cafe. Ei kahvia

Kiinni oli tämäkin paikka. Ei kahvia.

Kiinni oli Fiiliskin. Ei kahvia.

Uimahallin kahvilan tiesin olevan kiinni. En enää viitsinyt sinne asti. Siis ei kahvia sieltäkään 

Pienen katupätkän varrella on viisi lukaalia, josta voisi saada kahvia, jos ne olisivat auki. Mutta kun me suomalaiset juomme sunnuntaisin kahvimme mieluummin kotona, niin ei kahviloita silloin kannata auki pitää 

Mutta odotetaanpa kesäistä ARKIpäivää, silloin kaikissa kuvatuissa lukaaleissa riittää kahvittelijoita pääosin aina klo 17.00 asti. Iltaisin ollaan kotosalla. Tietysti 

Kesäisin on onneksi yksi paikka, jossa voi kahvitella JOKA päivä ja myös iltaisin. Satamakahvio eli tutuille Ellun ranta vaan, siis siipirataslaiva Elias Lönnrotin satamaranta.

No, onhan kadun varrella yksi paikka, joka on auki joka päivä, ja josta saa kupin kahvia.

Tervetuloa Keuruulle, varsinkin kesällä ja ennen kaikkea arkena!