Extra verginen kunniaksi

 Meidän piazzan pizzeria-kahvila. Elena ja Tizianon pyörittämä viihtyisä paikka, jossa on elämää. 

Torstaina juhlistimme uutta öljyä proseccon ja herkullisten Tizianon paistamien pizzapalojen kera. Kolme kolmen litran kanisteria syksyn kultaa minunkin osuuteni. Nyt vain on pienoinen ongelma:  miten roudata edes vähän öljystä Suomeen. Olen miettinyt, josko lentää maaliskuussa (?) Kanarialta suoraan Suomeen, eikä siinä tapauksessa noiden pönttöjen mukana raahaaminen ole järkevää, vai onko? Mutta että uusi öljy salaatin päällä on herkkua. Täytyy muistaa ostaa vaaleaa leipää paahdettavaksi. Sen päälle sipaisua valkosipulilla ja korvauksella extra vergineä. Juhlan aikaa.

Olisi minulla kyllä ruisleipääkin, sillä edellisen postauksen villatakin alla piilossa muhi ruisleipätaikina, täällä kun yölämpötila laskee sisällä alle 20, ja se ei edistä taikinan valmistumista. Öljy ja ruisleipä? Hmmmm?

Eipä kukaan arvaillut edellisen postauksen siemenkotaa. Kapriksen kotahan siinä siemenineen. Seija-systeri saapi sitten kokeilla, josko ryhtyä viljelemään uutta herkkua. Täytyy vain löytyä helteinen ja kuiva kivimuurin pätkä kasvualustaksi!

Tämmöistäkin viljelyä olisi mukava kokeilla. Jälkikasvu kyllä hieman empi ja sanoi, että kun kylppärillä on muutakin tehtävää! Sitä paitsi onhan noita itse poimittuja sekä täällä kuivattuna että Suomessa myös pakkasessa.

Naapurikylän pari baaria tuli testattua korona-mielessä. Molempiin tarvitaan sisällä istumiseen maski, mutta vain toinen kysyi koronapassia. Ainoa kerta toistaiseksi tässä maassa lentokentän ulkopuolella. (Maltalla vain lentokentällä.) Täällä koronatilanne on rauhallinen.

Lopuksi kuva kyläkauppani oven pielessä.