Arjen iloja

Hyvää eilistä Ystävänpäivää! Saapasmaassa minulla oli tapana aloittaa aamu ensin omassa keittiössä kupillisella naapurikylässä paahdettua ja jauhettua cafe americanoa, jos suomalainen kahvi oli jo loppu, ja sitten aamukierrokselle, ensin oman piazzan kahvilaan cappuccinolle ja sitten alakylän maisemakahvilaan saman juoman ääreen. Joskus söin samalla cornetton, joskus en.

Täällä juon aamukahvin kotosalla, mutta iltapäivällä käyn Vakassa nauttimassa kupposen kanssa jonkun paikallisen leipurin leipomaan  kahvileivän. Samalla voin ostaa Keurusseudun luomutuotteita. Itse en ole paistanut pullaa aikoihin. Ai miksi? No, koska tuore pulla tahtoo hävitä vatsani kautta vyötärölle!

Leipää sen sijaan leivoin. Minulla on taikinaan juuri, joka on vanha. En edes muista, kuinka vanha. Sitä on myös saapasmaassa pakkasessa. En käytä taikinassa hiivaa, vaan juuri nostattaa kyllä taikinan. Uunista tuleva leivän tuoksu on taivaallinen.

Olen ollut ahkera kirjastossa kävijä. Viimeksi lainasin mukaan mm Maku-lehtiä. YLE Areenassa on sunnuntaisin mukava uusi ruokaohjelma: Iman ja Leena - viikon arkisafkat. Muutama kikka on tarttunut omaankin käyttöön.

Lumisin helmikuu mies/naismuistiin, ja ah niin puhdasta hengittää ja kaunista. Tällä hetkellä sataa kevyttä lunta. Mittari keikkuu nollan molemmin puolin.

Extra verginen kunniaksi

 Meidän piazzan pizzeria-kahvila. Elena ja Tizianon pyörittämä viihtyisä paikka, jossa on elämää. 

Torstaina juhlistimme uutta öljyä proseccon ja herkullisten Tizianon paistamien pizzapalojen kera. Kolme kolmen litran kanisteria syksyn kultaa minunkin osuuteni. Nyt vain on pienoinen ongelma:  miten roudata edes vähän öljystä Suomeen. Olen miettinyt, josko lentää maaliskuussa (?) Kanarialta suoraan Suomeen, eikä siinä tapauksessa noiden pönttöjen mukana raahaaminen ole järkevää, vai onko? Mutta että uusi öljy salaatin päällä on herkkua. Täytyy muistaa ostaa vaaleaa leipää paahdettavaksi. Sen päälle sipaisua valkosipulilla ja korvauksella extra vergineä. Juhlan aikaa.

Olisi minulla kyllä ruisleipääkin, sillä edellisen postauksen villatakin alla piilossa muhi ruisleipätaikina, täällä kun yölämpötila laskee sisällä alle 20, ja se ei edistä taikinan valmistumista. Öljy ja ruisleipä? Hmmmm?

Eipä kukaan arvaillut edellisen postauksen siemenkotaa. Kapriksen kotahan siinä siemenineen. Seija-systeri saapi sitten kokeilla, josko ryhtyä viljelemään uutta herkkua. Täytyy vain löytyä helteinen ja kuiva kivimuurin pätkä kasvualustaksi!

Tämmöistäkin viljelyä olisi mukava kokeilla. Jälkikasvu kyllä hieman empi ja sanoi, että kun kylppärillä on muutakin tehtävää! Sitä paitsi onhan noita itse poimittuja sekä täällä kuivattuna että Suomessa myös pakkasessa.

Naapurikylän pari baaria tuli testattua korona-mielessä. Molempiin tarvitaan sisällä istumiseen maski, mutta vain toinen kysyi koronapassia. Ainoa kerta toistaiseksi tässä maassa lentokentän ulkopuolella. (Maltalla vain lentokentällä.) Täällä koronatilanne on rauhallinen.

Lopuksi kuva kyläkauppani oven pielessä.