Extra verginen kunniaksi

 Meidän piazzan pizzeria-kahvila. Elena ja Tizianon pyörittämä viihtyisä paikka, jossa on elämää. 

Torstaina juhlistimme uutta öljyä proseccon ja herkullisten Tizianon paistamien pizzapalojen kera. Kolme kolmen litran kanisteria syksyn kultaa minunkin osuuteni. Nyt vain on pienoinen ongelma:  miten roudata edes vähän öljystä Suomeen. Olen miettinyt, josko lentää maaliskuussa (?) Kanarialta suoraan Suomeen, eikä siinä tapauksessa noiden pönttöjen mukana raahaaminen ole järkevää, vai onko? Mutta että uusi öljy salaatin päällä on herkkua. Täytyy muistaa ostaa vaaleaa leipää paahdettavaksi. Sen päälle sipaisua valkosipulilla ja korvauksella extra vergineä. Juhlan aikaa.

Olisi minulla kyllä ruisleipääkin, sillä edellisen postauksen villatakin alla piilossa muhi ruisleipätaikina, täällä kun yölämpötila laskee sisällä alle 20, ja se ei edistä taikinan valmistumista. Öljy ja ruisleipä? Hmmmm?

Eipä kukaan arvaillut edellisen postauksen siemenkotaa. Kapriksen kotahan siinä siemenineen. Seija-systeri saapi sitten kokeilla, josko ryhtyä viljelemään uutta herkkua. Täytyy vain löytyä helteinen ja kuiva kivimuurin pätkä kasvualustaksi!

Tämmöistäkin viljelyä olisi mukava kokeilla. Jälkikasvu kyllä hieman empi ja sanoi, että kun kylppärillä on muutakin tehtävää! Sitä paitsi onhan noita itse poimittuja sekä täällä kuivattuna että Suomessa myös pakkasessa.

Naapurikylän pari baaria tuli testattua korona-mielessä. Molempiin tarvitaan sisällä istumiseen maski, mutta vain toinen kysyi koronapassia. Ainoa kerta toistaiseksi tässä maassa lentokentän ulkopuolella. (Maltalla vain lentokentällä.) Täällä koronatilanne on rauhallinen.

Lopuksi kuva kyläkauppani oven pielessä. 

Vihdoin

Siinä se nyt on. Pienen muovikon sisällä. Passin väliin laitettavaksi. Vielä täytyy soitella vakuutusyhtiöön, josko saisi semmoisen 'kaiken varalta'-vakuutuksen. Sitten vain keräilemään matkalle mukaan lähteviä juttuja. Tuntuu aivan uskomattomalta suunnitella lähteä moalimalle!

Ensin saapamaahan, jossa alkaa olla ihanteelliset kelit: noin 25-30 astetta päivisin. Ihan sandaalikelit. Saa jalat tottua muihin kuin metsä-kumisaattaisiin. Sitten pariksi viikoksi Maltalle. Matka sinne tosin oli vähällä tyssätä. Alitalia perui lennot. Syykin selvisi: saapasmaan lentoyhtiö kaatui konkurssiin. Saa nähdä, miten lipun takaisinmaksun käy. Onneksi se on maksettu Visalla. 

Tämä kesä oli oikein perhoskesä. Suruvaippoja oli tämän pensaan kimpussa oikein joukolla, mutta vain yhden sain kuvattua siivet avoimina. Nokkosperhosia lenteli yhteen aikaan runsain ja mitoin, ja eilen pongasin metsässä sitruunaperhosia.

Varsinaisesti pongasin metsässä koppakaupalla suppilovahveroita. Tuoreena niistä tulee mielestäni taivaallinen sienikeitto. Koska en enää viitsi niitä kuivata (entisten lisäksi), ne kelpaavat kyllä talon mummeleille. 

Puolukoita poimin litran verran. Ihan sopivasti lappapuuroa varten, ja jää vielä kaaliruokien kaveriksi. Uudesta kaalista tehty laatikko on namia.

Tänä iltana istun VARMASTI klo 19.30 telkun ääreen. Odotan kovasti Tanhupallon omaa ohjelmaa. Olen ihan varma, että sen jälkeen voi koko illan hykerrellä. 

***

Kovasti odotin Monzan ajoja, mutta ihailuni kohde makaakin kotona k-potilaana. Voimia, Kimi!