Hyvää itsenäisyyspäivää

 Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Kanarian saarten, Fuerteventuran eteläosasta, Gran Tarajalista.

Illalla laitetaan täälläkin kaksi kynttilää palamaan. Aamulla katsoin Areenan kautta lipunnostoa Helsingin Tähtitorninmäeltä.  Eduskunnan puheenjohtaja Anu Vehviläisen puhe oli lyhyt ja hyvä. Kohta, jossa hän sanoi veteraanien palanneen sodasta 'siniset sirpaleet silmissä' nosti vedet silmiini.

 Isäni oli vain nuorukainen, kun hän varmaan koki samalla tavalla sodasta palattuaan. Vasta vanhemmiten hän kertoi, kuinka hän vieläkin joskus näki painajaisia. Minulle hän antoi venäläisen setelin ja sanoi, että hän ehti laukaista aseen ennen vastapuolta. 

Hän ja moni moni antoi minulle ja meille itsenäisen kotimaan.

Itsenäisyyspäivän alla

No niin, Helena (ja muutkin). Onkos tämä kasvi tuttu? Tänään mainos-tv esitteli muutaman, ainakin minulle oudon ilmestyksen.

                                        

Entäs tämä? Paljastan nimet ensi kerralla, jos joku teistä ei niitä tiedä.

Tämä oli minullekin tuttu. Pinja-männyn käpyhän se. Olen niitä saapasmaassa poiminutkin ja sitten antanut niiden kuivua sisällä ja ottanut talteen sisältä tippuneet siemenet, jotka ovat herkkua ja aivan oleellinen osa aitoa pestoa. Mutta koska ne ovat aika kalliita, ne korvataan usein jollain pähkinällä.

Ei, tämä kuva ei ole Keuruulta, vaan viime viikonlopun Rukan kisamaisemista, siis telkun välittämänä.

Samaan aikaan kotimaisema oli jotain tämmöistä, eikä se siitä paljon ole muuttunut. Itsenäisyyspäivää vietetään ihan lämpöasteissa, kertovat sääennustelijat. Ja ihan omassa kiikkustuolissa prosecco-lasi kädessä seuraamassa, mitä Sauli ja Jenni ovat keksineet. Vaikka korona on keikauttanut monia asioita ihan nurin perin, sinivalkoiset kynttilät syttyvät täälläkin ja isän haudalle vien kynttilän.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää (Suomen) itsenäisyyspäivää! Luin Antti Tuurin ajatuksia itsenäisyydestä. Hän osaa pukea sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen. Tekee oikein hyvää olla pois Suomesta aina välillä, että huomaisi, kuinka pieniä omat ongelmamme voivatkaan olla.  Kun näkee, kuinka merestä nostetaan pienten lasten ruumiita, täytyy olla kylmäsydäminen, jos sanoo, ettei asia meille kuulu. Jos joku pakkaa perheensa (isovanhemmista lapsiin) pieneen, täyteen ahdettuun kumiveneeseen, hän ei ole lähdössä merelle huviretkelle, kohti tuntematonta. Tiedän kyllä, että samassa kumiveneessä voi olla onnenonkijoita, jopa rikollisia, mutta heidät aika/poliisi hoitaa - ennemmin tai myöhemmin. Antti Tuuri tuumii, mitä ajatella niistä suomalaisista, jotka miljoonineen muuttavat ulkomaille, ja viis veisaavat kotimaastaan. Minulle laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle on aina tulo kotimaahan.

Päivällä vien kynttilän isän haudalle, illalla sytytän ikkunaan kaksi kynttilää - ja istun ihailemaan linnan juhlia, omasta kiikkustuolista. 

Hyvää itsenäisyyspäivää

Tykkään kovasti viikolla askartelemistani valopalloista. Tuovat kummasti valoa kaamokseen.

Olen nyt myllännyt tämän pikkuisen huushollin useampaankin kertaan ja etsinyt haarukka-lusikkayhdistelmää, jota isäni käytti sodassa ollessaan. Tiedän, että se on täällä jossain, mutta nyt erittäin hyvässä tallessa, jonka nimi minulla on HUKKA. Joka tapaukseesa, olen syvästi kiitollinen siitä, mitä isäni muiden sotilaiden, lottien ja vapaaehtoisten kanssa sai aikaan: itsenäisen Suomen.

Olen kuunnellut radiota ja sen antia tänä sini-valkoisena päivänä. Korviini kalskahti puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten Jussi Niinistön puhe. En tykännyt. En usko, että rauha nykyaikana saavutetaan asevarustelua lisäämällä. Muutoin radion anti on ollut moipuolinen. Illalla aion linnottautua kuvaruudun ääreen  tutkailemaan uudistettua linnaa ja daamien pukuloistoa. Sitä ennen lähden tuonne räntäsateeseen. Käyn isäni haudalla.

Kotona, itsenäisyyttä juhlivassa Suomessa

Kotimaiset sinivalkoiset siivet Alppien yllä. Lentomatka oli tuttua, vanhan toistoa: kuiva sämpylä teen ja mehujen kanssa. Koneessa paljon itäisten maiden ihmisiä ja ikävä kyllä myös tyhjiä istuimia. Pienet torkut tekivät hyvää, sillä olin herännyt yöllä jo klo 02.30. Helsingissä nousimme ylös ja keräsimme kimpsumme ja kampsumme. Ihmettelimme vain, kun emme päässetkään koneesta ulos. Koneen kapteeni: Olisitteko hyvät ja istuisitte vielä alas, sillä tuubi ei osunut ihan kohdalleen ja meidän täytyy hieman peruutella!   !!??!! Suomalaisten ja itäisten ihmisten tyyneydellä odottelimme parisenkymmentä minuuttia.

Sitten bussilla rautatieaseman lippuluukkujen jonoihin odottelemaan. Siellä vierähti reilu puolituntinen. Junaan - junaa korvaavaan taksiin - pikkusysterilän auton kyytiin ja kotono klo 22.00. Silmät ristissä!

... kotiin kauniisiin, lumisiin maisemiin. Saapasmaassa ihmettelevät aina, miksi minä lähden ´sinne kylmään, pimeään pohjoiseen´! Mutta lämpömittari näytti ihan samoja lukemia, sillä saapasmaassa mittari näytti nollaa ja eilen Keuruulla samaa. Ainoa ero tuo valkoinen maanpeite. Ja mikä ihana tunne, kun aamulla voi lattialla tassutella PALJAIN JALOIN!!! Sisällä on jopa liiankin lämmintä. koska saapasmaassa alkoi tottua viileämpään. Mutta kyllä minä kaipaan saapasmaan valoa, siellä kun sitä riittää näihin aikoihin nelisen tuntia enemmän kuin täällä.

Onneksi on kynttilöitä. (Vuosia sitten muuten saapasmaalaiset kyselivät: Kuka on kuollut? Kuollutko? Niin, kun sinä sytytät kynttilöitä??? Eivät kysele enää, vaan polttavat niitä itsekin. Tosin paljon vähemmän kuin me.)

Tänään klo 18-19 minäkin sytytän kaksi sinivalkoista kynttilää synttärisankarin kunniaksi. Paljon onnea 96-vuotias Suomi! Happy birthday Finland, 96 year old! Tanti auguri Finlandia, 96 anni!