Kotimaiset sinivalkoiset siivet Alppien yllä. Lentomatka oli tuttua, vanhan toistoa: kuiva sämpylä teen ja mehujen kanssa. Koneessa paljon itäisten maiden ihmisiä ja ikävä kyllä myös tyhjiä istuimia. Pienet torkut tekivät hyvää, sillä olin herännyt yöllä jo klo 02.30. Helsingissä nousimme ylös ja keräsimme kimpsumme ja kampsumme. Ihmettelimme vain, kun emme päässetkään koneesta ulos. Koneen kapteeni: Olisitteko hyvät ja istuisitte vielä alas, sillä tuubi ei osunut ihan kohdalleen ja meidän täytyy hieman peruutella! !!??!! Suomalaisten ja itäisten ihmisten tyyneydellä odottelimme parisenkymmentä minuuttia.
Sitten bussilla rautatieaseman lippuluukkujen jonoihin odottelemaan. Siellä vierähti reilu puolituntinen. Junaan - junaa korvaavaan taksiin - pikkusysterilän auton kyytiin ja kotono klo 22.00. Silmät ristissä!
... kotiin kauniisiin, lumisiin maisemiin. Saapasmaassa ihmettelevät aina, miksi minä lähden ´sinne kylmään, pimeään pohjoiseen´! Mutta lämpömittari näytti ihan samoja lukemia, sillä saapasmaassa mittari näytti nollaa ja eilen Keuruulla samaa. Ainoa ero tuo valkoinen maanpeite. Ja mikä ihana tunne, kun aamulla voi lattialla tassutella PALJAIN JALOIN!!! Sisällä on jopa liiankin lämmintä. koska saapasmaassa alkoi tottua viileämpään. Mutta kyllä minä kaipaan saapasmaan valoa, siellä kun sitä riittää näihin aikoihin nelisen tuntia enemmän kuin täällä.
Onneksi on kynttilöitä. (Vuosia sitten muuten saapasmaalaiset kyselivät: Kuka on kuollut? Kuollutko? Niin, kun sinä sytytät kynttilöitä??? Eivät kysele enää, vaan polttavat niitä itsekin. Tosin paljon vähemmän kuin me.)
Tänään klo 18-19 minäkin sytytän kaksi sinivalkoista kynttilää synttärisankarin kunniaksi. Paljon onnea 96-vuotias Suomi! Happy birthday Finland, 96 year old! Tanti auguri Finlandia, 96 anni!
.JPGm.JPG)
