ppp-pàivà

Eilen valkoista saatiin lisàà. Kaunista, kaunista, mutta jokohan tàmà tàltà eràà riittàisi?

Tànààn on viho viimeinen ppp-pàivà. Pakataan, punnitaan, puretaan jne, kunnes laukussa on suurin sallittu paino. Homma alkaa olla jo rutiinia, sillà laskeskelin viimeisen viiden vuoden aikana harjoitelleeni asiaa noin 20 kertaa.

Laukkuun pakkaan marjoja, sienià, kylmàsavulohta, ruisrouhetta, kahvia, uutta lahjaksi saamaani ruisleivànjuurta, màmmià (ei saapasmaalaisille, vaikka kuinka kinuaisivat!) yms, yms. Vaatteita ei juuri tarvitse pakata, koska vuoristomajalla odottaa kaksoisvaatteet: pàivisin riittàà vàhàn kevyempi varustus, mutta iltaisin mittari ulkona laskee vielà alle 10 asteen. Siis toppatakki on hyvà matkavaate.

***

Saapasmaalaisten maantietotuntemus on hieman erilaista, mihin Suomessa ollaan opittu: Kun he puhuvat Pohjois-Euroopasta, he tarkoittavat Saksaa, Hollantia jne. Suomalaiset ovat Skandinaaviasta. Siis pohjoiseen Pohjois-Euroopastako!!!

***

Huomenna lentelen sotaa kàyvààn maahan. Toivottavasti Mr G. ei toteuta hurjia uhkauksiaan kostosta ja TOIVOTTAVASTI hànen kaverinsa Mr B. .. Tiedàtte kyllà, mità!!!

Lentelen tutuin sinivalkoisin siivin todennàkòisesti toistaisesti viimeistà kertaa, sillà Meridiana-Finnair -yhteistyò pààttyy tàmàn kuun lopussa. Sen jàlkeen ei enàà halpoja lippuja saa. Mutta en minà yli tonniakaan lennosta suostu maksamaan. Kokeilisikohan uutta halpisyhtiòtà, Norwegenià? Onko teillà siità kokemuksia? Onhan Baltic Air jne, joten juhannuksen alla tàmà muuttolintu palailee ihailemaan yòtòntà yòtà.

***

Arvonta-aikaa on vielà. Kunhan pààsen tutun piazzan varrelle ja saan toimivan nettiyhteyden, voittajakin selviàà. Kaikille kaunista kevààn alkua. Kyllà tuo lumi juhannukseksi sulaa. Ihan varmasti.

Elàmàn kirjoa

Aivan ensiksi - tàmàn kuvan myòtà làmpòisià ajatuksia Chileen ja siellà Peikkokukkulan Miialle ja hànen làheisilleen. Toivon kaikesta sydàmestàni, ettà te olette selvinneet tuhon keskellà mahdollisimman vàhin vaurioin. Tàmà Miialta 'adoptoimani' toukka on kulkenut tàmàn alkuvuoden avainteni peràssà. *** Asken kuulin erittàin viisaita lausahduksia ammattiurheilijan suusta: 'Kun kuulee ja nàkee, mità Chilessà on tapahtunut, vaatimaton menestys olympialaisissa asettuu omiin raameihinsa.' Niinpà! Toivottavasti koko urheiluhullu Suomen kansa (minà mukaan luettuna) osaisi suhtautua kisoihin sen toisessa merkityksessà: kisa=leikki! Leikissàkin joskus on itku pitkàstà ilosta. Voisiko sen kààntàà - ilo pitkàstà itkusta? Toinen kisojen arvioija vertasi Norjaa ja Suomea. Norjahan kahmi menestystà joka ladulla. Oli huomannut, kuinka Norjassa koko perhe harrasti reipasta ulkoilua paljon enemmàn kuin me suomalaiset. Huom mukavaa yhdessà ULKOILUA, ei hiki/veripàistà URHEILUA. Siis liikuntakulttuuri on syvàllà kansan tavassa elàà ja olla. Totuuden nimissà, tàmà(kin) mummeli istui eilen illalla kiikkustuolissa elàen kiihkeàsti Kanadan ja USAN:n ottelua. Joskus piti ihan pysàyttàà sormien kiivas virkkaustahti, kun niin jànnitti. *** Nyt sitten jànnitàn keskiviikon menomatkaa Keuruulta Hki-Vantaalle. Tànààn klo 17.00 pitàisi ratketa kuljetusalan neuvottelut. Lakko vai ei? Minulta ei kyllà oikein heru myòtàtuntoa millekààn lakolle. Aikoinaan lakoilla varmaan autettiin heikoimmin ansaitsevia, mutta jotenkin minusta on alkanut tuntua, ettà ainakin osa lakoista joutaisi ihan romukoppaan. Lakkoon voisivat mennà vanhukset ja heidàn hoitajansa. Sità lakkoa minà kannattaisin sydàmeni pohjasta. Junat (ilmeisesti) kulkevat. Jos rautateillà ei keksità mitààn lakkoa. Eivàt varmaan edes uskaltaisi. Kansa nylkisi ne lakkokenraalit. Joten varaudun nousemaan keskiviikkoaamuna aikaisin junaa korvaavaan taksiin jne... On kiivain matkalaukun ahtamisaika: ruisjauhoja ja puolukoita, niità aikaisemmin mainostamiani kaloja, puuroriisià karjalanpiirakkataikinaa varten, tilkka viilià juureksi, ruisleipàjuurta, màmmià pààsiàisen makupalaksi (ei saapasmaalaisille, eivàt kyllà sòisikààn - onneksi), vattuja ja karpaloita, sienià, sekà tietysti suklaata. Ai ettà miksi nàità mukaan. No, ettà hàn saisi taas tuulahduksen Suomen mauista. Itse aion vuoristomajalla elàà làhinnà hedelmillà ja vihanneksillà, sekà saapasmaan omilla juomilla. Tilkkeeksi pakkaan laukkuun muutaman lehden ja kirjan sekà lankoja ja kankaita. Vaatteita tms ??? Vain ne mità pààlle laitan. Saapasmaassa on jo kevàt, ja vuoristomajalla on kevàt/kesàvaatteita. *** Siis blogiini tulee siirtymàtauko. Loppuviikosta voi taas yhteys olla kunnossa. Siis voi. Onhan kyseessà maa, jossa kaikki on mahdollista, siis mahdottomuuskin. Synttàritkin on tulossa. 17.03. on tàmàn blogin 1-vuotissynttàrit. Kun samoihin aikoihin nàyttàà tulevan 200. postaus, on varmaan aika juhlistaa asioita tavalla tai toisella. Mutta nyt: Hyvàà kevàttà (ràntàà sataa). Tàmà mummeli làhtee nuuskimaan mimosan tuoksua.

Pàtkià

Jokin aika sitten ostin kirpparilta kolme lankakeràà. Tiukasti suljetussa muovipussissa. Ei pààssyt itse lankaan kàsiksi. Koska keràt olivat herkullisen punaisia, tàytyihàn ne ostaa. Ei hintakaan (1,5 e) pilvià hiponut. Samalla reissulla lòysin ihan ehjàn puna-harmaaraitaisen Marimekon T-paidan. Samaa punaista. Nam! Ajattelin kutoa puseron kaveriksi sukat. Vuoristomajan lattioita ajattelin! Kun sain puikoille vain muutaman silmukan, lanka oli pàtkànà. Tutkin kerià tarkemmin ja kas kummaa, langanpàità nàkyi useampia. Pààtin purkaa keràt. Tàmmòistà jàlkeà kahdesta keràstà tuli: isompia ja pienempià pàtkià. Ensin risoi suuresti.

Onneksi olin saanut kirjastosta lainaan tàmàn herkullisen kirjan, jossa on vaikka mità langanjàmistà.

Ja onneksi oli nàità muitakin ideoita pitkin pòytià. Siis, pàtkà-lanka-kerien myyjà olikin tavallaan auttanut minua: langat olivat valmiiksi pàtkinà!!! No, joooooo!!!

***

Muita pàtkià. Lunta on nyt ihan kiitettàvàsti.

Mutta kaiken lumen ja pakkasen keskellà alkaa aurinko heràtellà etelàn ihmeità: mummo (siis àitini) sai viime kevàànà saapasmaan tuliaisina viinirypàleen taimen, joka on jo nyt innostunut nupuille. Siità vain satoa vesi kielellà odottelemaan.

Minà olen alkanut tehdà listaa: mità pitàà hoitaa/tehdà ennen 03.03. ja mità pakata mukaan. Mimosat kuulemma kukkivat ja linnut laulevat. Vuoristomajalla.

Uusiksi meni

Olkalaukun kaveriksi tein käsikassin, jossa on pitkät henkselit. Koska itse olkalaukusta oli jäänyt valmista henkselikaitaletta, käytin sen. Kokeilin valmista kassia peilin ääressä. Henkselit sojotti rumasti. Liian leveät. Tai olkapäät liian luisut. Joko olkapäitä pitäsi tasoittaa tai henkseleitä kaventaa. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui kivuliaalta, joten ei muuta kun ratkoja avuksi.

Leveät henkselit irti ja kapeat ompelun alle.

Nyt olen taas tyytyväinen tulokseen. Kangasta jäi vieläkin. Ja koska nyt on leveää henkselinauhaa valmiina, voisin tehdä lisää laukkuja. Mutta just nyt en viitti. Pitää hakea varastosta matkalaukku. Alkaa esipakkaus. Siis kerätä laukkuun yhtä sun toista. Sitten punnita ne yhtä sun toista. Ja jos vaaka menee punaiselle (yli 21 kg), alkaa armoton karsinta. Mukaan tulee varmasti paljon marjoja ja sieniä.

Eilisen metsäretken saaliina oli sangollinen suppiksia, kolme sangollista puolukoita ja yksi HIRVIKÄRPÄNEN, joka kyllä menehtyi aika nopeasti löydyttyään. Että osaa olla ällö elukka.

Mutta jos taas olen ihan rehellinen rehentelijä, niin suppissanko oli litran vetoinen ja puolukkasangot puolen litran. Tykkään näistä jugurttisangoista. Ne saa nopeasti täyteen. Sitä paitsi itse jugurtti on taivaallisen hyvää kaikenlaiseen ruoan laittoon.

Siesta

Siesta. Seka paivaan kuuluvana. Nyt myos blogissa. Minulta loppuu nettiavaimen kuukausimaksuaika, enka aio enaa ladata talla eraa tanne lisaa. Seuraavat postaukset teenkin sitten Suomen kodista. Mutta ennen varsinaista siestaa taytyy nauttia lounas/pranzo. Jaakaappikin pitaa tyhjentaa pikku hiljaa. Sielta loytyi mm pyorea kesakurpitsa, punasipuleita ja kirsikkatomaatteja. Palasina oljylle uunipannulle ja paalle suolaa, pippuria, peperoncinoa, timjamia ja rosmariinia. Ja tietysti oljya. Extra vergine. Uuniin 180 asteeseen noin tunniksi.

Buon appetito! Tahan ruokaan laitan aina kauden vihanneksia. Suomessa aion laittaa perunoita, porkkanoita, sipuleita, tomaatteja, punajuuria...

Ja sitten lakanan alle. Tunniksi pariksi. Ulkoikkunat taytyy olla kiinni, ettei huone ole liian kuuma. Ikkunakoriste on Venezuelasta tuotu Catch a dream. Intiaanien koriste lasten makuupaikan lahelle. Miksei myos lastenmielisten!

Siestan jalkeen jaksaakin sitten taas jatkaa pakkaamista. Mukaan otan ainakin niita pitsiliinoja yms. , Aleksandrian kirjastosta (Egyptista) toissa vuonna tuotu ostoskassi, vaatteita suvun pikkuisille ja vahan suuremmillekin, Aleppon saippuaa, kaiken maailman siemenia luonnon kukista, mausteita (aglio, peperoncino...), oljya jne.

Tanaan aion myos yrittaa koota Ikeasta ostettua matalaa kaappia, etta saisin loputkin makuuhuoneen tyonurkan tavaroista pois nakyvista (odottavat isossa pussissa tuossa nokan alla). Haluan etta koti jaa semmoiseen kuntoon, etta sinne on Elenan hyva tulla 'lomalle' ja koneella hurruuttelemaan, ja etta sinne on sitten itsekin mukava tulla syksylla sieni- ja marjalastissa.

Edellisen postauksen pitsi-kivihaasteaika jatkuu...

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille. Seuvaava postaus on sitten viikon kuluttua keskelta Suomea.