Montalbanon jalanjäljet löytyivät

Ensimmäinen retkipäivä: Punta Secca  - Donnalucata - Scicli - (Modica) - Cava d'Ispica - (Pozzallo) - Punta Secca

Aamuruskon aikaan nautimme villassamme aamiaisen, sillä isäntäväkemme oli varustanut keittiöön kaiken mahdollisen tarvittavan, ja sitten matkaan.  Ragusan maakunnassa oli kartan kanssa hyvä ajella. Liikenne oli rauhallista, vain isoimmissa kaupungeissa täytyi joskus kysellä apua. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja valmiita neuvomaan.

Aamucappuccinolle pysähdyimme Donnalucataan. Yhdellä sivukujalla näkyi baari. Kurkimme avoimesta ovesta sisään ja kohta ystävällinen signora asetteli kadulle pöydän ja kaksi tuolia selittäen, että hän on vasta avaamassa baaria. Kun hän sai kuulla, että olimme Suomesta Montalbanon jalanjäljillä, hän kertoi, että joitain filmauksia oli tehty myös heidän kulmillaan, ja kun olimme cornetot ja cappuccinot nauttineet, signora toi meille maistiaisia valmistamistaan jäätelöistä (suklaata ja pistacciota). Kyllä vatsakin kiitti ja samalla kaipasi ruoansulatuskävelyä, olimmehan jo villassa nauttineet aamiaista.

Rannalle. Keskelle hiekkaa oli pari vuotta sitten ilmestynyt maanalainen lähde. Miten ja miksi, siitä ei kukaan osannut sanoa. Alue oli aidattu, ettei kukaan vahingossa hupsahtaisi - jonnekin!

Sciclin kaupunginjohtajan huone on elokuvissa poliisipäällikön huone, jossa Montalbano usein joutuu kuulemaan kunniansa, poliisipäälikkö on kun on arka omasta maineestaan. Kaupungintalolla pääsee nykyisin tutustumaan tähänkin huoneeseen mainion oppaan kertoessa taustoista.

Scicli on myös yksi Unescon suojeluskohteista.

Kotimatkalla poikkesimme Cava d'Ispicassa, kalkkiperäisen huokoiseen kallioon aina pronssikaudelta asti kaivetuissa asunnoissa ja kristittyjen aikaan rakennetuissa katakombeissa. Alue on 13 kilometriä pitkä, hyvin vaikuttava retkikohde.

Alueen sisäänkäynnin luona oli baari-kauppa, jossa nautimme leipää täytteenä alueen caciocavallo-juustoa ja kuivatuista tomaateista tehtyä mössöä. Juomana paikallista sitruunamehua. Tuo tomaattimössö oli niin hyvää, että sitä ostettiin myös matkamuistoksi.

Pozzallon kautta kotiin. Seitsemän tunnin ja reilun sadan kilometrin retken pölyt huuhdeltiin parvekkeella isäntäväen lahjoittamalla punaviinillä. Vaikka taivaalla oli sateenkaari, ei pisaraakaan tullut Montalbanon katolle.

Jatkuu ...

***

Lumet sulivat pois, joten minussa heräsi eilen sienihamsteri. Ei kun metsään, ja illalliseksi olikin sitten kotimaan herkkua: pikkuveljen saalistamaa kuhaa sienimuhennoksen kerä. Myönnän olevani Montalbanon kaltainen herkkusuu.