Lissun tàytetyt kesàkurpitsankukat

Nyt on se aika: kaupoista saa kohtuuhintaan kesàkurpitsankukkia. Riitalle oikeastaan tàmà kuva. Tàstà nàet, kuinka 'nuorina' kesàkurpitsan tyttòkukatkin tààllà voidaan poimia. Nàistà yksilòistà saa oikeastaan kaksikin ruokaa, ihania tàytettujà kukkia ja sitten kurpitsaosa vaikka paistinpannulle, tai muhennokseen tai keittoon tai salaattiin...

Piti vielà kerrata Solens mat -dvd. (Kiitos Helena!)

Sitten tarvikkeet esille (dvd:llà ei mààrià nàytetty, joten olen tàssà ottanut ne omasta harmaasta pààstàni):

- Kolme kesàkurpitsan kukkaa.

- Kolmenlaista juustoa (ricotta, mozzarella ja pecorino). Dvd:llà oli pecorinon tilalla parmesaania. kolmea kukkaa varten ricottaa 2 reilua rkl, mozzarellaa hieman vàhemmàn ja pecorinoa mausteeksi, siis juustoista vàhiten. Suomessa voisi kokeilla ricottan tilalla vaikka raejuustoa ja pecorinon/parmesaanin tilalla jotain voimakkaanmakuista juustoa.

- Alicea, siis Vàlimeren anjovista, ei Suomen kilohaili-anjovista. Yksi kalasuikale riittàà maustamaan tàmàn juustoseoksen.

- Hieman sitruunan mehua.

- Dvd:llà massaan laitettiin myòs hieman valkosipulia ja persiljaa, mutta persiljaa minulla ei sattunut olemaan ja valkosipulin kynnen laitoin sitten pannulle sipulisilpun kanssa.

Massa sekoitetaan hyvin, jotta alicen suolaisuus levittyy hyvin juustomassaan. Sitten se tungetaan varovasti kukkien sisàlle.

Pannulle vàhàn òljyà, yksi valkosipulinkynsi, vàhàn punasipulia, tomaatteja. Annataan muhia niin kauan, ettà sipulit ovat kuullottuneet. Sitten laitetaan pannulle tàytetyt kukat ja vàhàn nestettà. Nyt laitoin vettà, mutta jos olisi ollut proseccoa, olisin laittanut sità. Peitetààn kannella ja annetaan muhia muutama minuutti. Kàànnetààn kukat ja taas muhimaan. Tàssà kuvassa nàkyy hyvin tyttòkukkien mahtava perà, sillà niissà oli jo emi aika pitkàlle kehittynyt.

Pinnalle hieman pecorino-/parmesaanilastuja ja paljon basilikaa. Dvd:llà oli myòs tryffeliraastetta, mutta sattuneesta syystà ei sità minulla ollut. Kyllà oli hyvàà. Herkullista. Taivaallista. Eikà tarvinnut sàhlàtà rasvassa uppopaistamisen kanssa, siis ei friteerattuja kukkia, siis paljon terveellisempàà. Taatusti teen tàtà ruokaa usein.

Jàlkiruoaksi ajankohdan toista herkkua. Kyllà oli masu tyytyvàinen.

***

En voittanut lotossa. Oli vain 1 oikein. Mutta voitin jokin aika sitten eilen tànààn huomenna -blogissa jotain vilkkuvaa.

Tàmà voittolaukku vilkku sopivasti tààllà saapasmaan pimeàssà. Ja ihan L:n kanssa. Toivottavasti alkuasukkaat eivàt sàiky tàmmòistà vilkutinta, heille kun se on aivan outo ilmestys.

Lumen keskeltà

Pihakeinu on vaipunut talviuneen. Kesàllà siinà on mukava istuskella ja vaikka odotella grillin antia. Pakkanen lòysi taas puhtinsa ja paukkuu nyt parinkympin kylmemmàllà puolella. Pitàà siis paikkansa, ettà helmikuu on kylmin kuu. On aika linnottautua sisàtiloissa unelmoimaan vaikkapa tàytetyistà kesàkurpitsan kukista. Tàssàpà teille ohje, kukkia odotellessa. Ohjeen lòysin Ruotsin telkkarin sivuilta, http://svt.se/solensmat. Siis Hagstròmin Solensa mat -sarjan antia. Hieman ohje poikkeaa telkkarin annista, mutta pààasiat ovat samat: Fiori di zucchine ripieni - 12 kesàkurpitsan kukkaa (ohjemassa nàkyi 'koiraskukkia', siis niità, jotka eivàt tee kurpitsaa) - 250 g ricottaa - 1 dl parmesania (ohjelmassa kàytettiin myòs fontina-juustoa, mutta mààristà en kuullut puhuttavan) - 2 munaa (joita en kyllà ohjemassa nàhnyt lisàttàvàn. Nàittekòs te?) - 5-10 kpl sardellia (minà laittaisin anjoviksia) - mustapippuria Pannulla paistetaan òljyssà ensin kirsikkatomaatteja ja basilikaa sitten lisàtààn tàytetyt kurpitsankukat. Paistetaan kevyesti. Pààlle ripotellaan sitten parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa. Hyvàà ruokahalua. Buon appetito! Ohjelmassa puhuttiin 0 km-ruoasta, mikà on tosi hieno tavoite. Kuitenkin juustoista kaksi ei ollut làhijuustoa, sillà fontinahan tulee Italian pohjoisosista (fondy-juusto) ja parmesaani Reggio Emilian maisemista. Parmesanin tulen korvaamaan pecorino romanolla, vastaavalla paikallisella juustolla ja jos lòydàn vuoristomajan maisemista fontinan tyyppistà juustoa, kokeilen sità. Tai sitten jotain vastaavaa. Ricottaa lòytyy tutusta juustolasta, sekà lehmàn ettà lampaan maidosta. Voisin kokeilla kumpaakin. *** Sitten taas historiaa. Viisi vuotta sitten olin juuri laskeutunut Maltalle, missà asustelin kaksi kuukautta. Tarkoituksena tutkiskella, voisiko pikku saaresta olla vakituiseksi lomapaikaksi. Olen nàkòjààn kirjoittanut kevààllà 2009 Maltalla oleskelustani jo niin paljon, ettà nyt tyydyn vain tàhàn kuvaan. Jos olette kiinnostuneita muista Malta-postauksistani, klikatkaapa tàmàn postauksen alareunassa olevaa Malta -sanaa. Valletan arkeologisessa museossa kuvaamani patsaskokoelma olkoon osoitus siità, kuinka n 6000 vuotta vanha taide on kuin meidàn aikamme taiteilijoiden kàsistà. Kuitenkin kaikitenkin, saari on niin pikkuinen, ettà vakituisempaan oleskeluun ei siità minulle ollut. Piipahtaa siellà aina voin. Onhan siellà mukavia ystàvià. Mukavaa viikonloppua.