Eilen aamulla heràtyskello soi klo 7.00. Varmuuden vuoksi. Piti laittaa leipà uuniin. Takaisin petiin. Kello soimaan uudelleen klo 8.00. Voipaperia leivàn pààllee, ettei tummu liikaa. Takaisin petiin. Kello soimaan klo 9.00, jolloin leipà uunista. Ei heràtyskelloa oikeastaan parilla viimeisellà kerralla olisi tarvinnut, sillà uunista tuleva IHANA tuoksu piti hyvin hereillà. Kun leipà oli valmista, leikkasin viipaleen, laitoin voita pààlle. Muumi -mukiin kahvia, ja voi taivas, mikà makuelàmys! Jotta voisitte kokea samaa, tàssàpà ohjetta, jonka alkukipinà on Seija-systeriltà:
Pakkasesta otetaan sulamaan mummolta (siis àidiltàni) saama leivànjuuri, siis làhijuuri. Kun se on sulanut huoneenlàmpòiseksi, siihen lisàtààn- 5 dl kàdenlàmpòistà vettà
- 1 dl ruisjauhoja
- 2 dl ruisrouhetta
- 1 dl pellavansiemenià
- 1 dl auringonkukansiemenià
- 4 dl hiivaleipàjauhoja
Sekoitetaan ja laitetaan kannelliseen astiaan, làmpimààn paikkaan muhimaan 24 tunniksi.
Seuraavaksi lisàtààn
- 1,5 dl kàdenlàmpòistà vettà
- 2 tl suolaa
- 4,5 dl ruisjauhoja
Sekoitetaan ja nostellaan taikinaa voideltuun vuokaan (30cm pitkààn). Osa taikinasta jàtetààn seuraavaa leipàà varten. Noin pari desià. Pakkaseen. Annetaan taikinan muhia vuoassa vielà 12 tuntia. Sitten uuniin. 175 astetta, noin 2 tuntia. Ja ei kun herkuttelemaan. Siis jos vatsa kestàà.
En yleensà syò uunista juuri otettua leipààni, koska se on vatsalleni liian tuoretta. Alkaa rupsutus! Sen sijaan kiedon leivàn pellavapyyhkeeseen pariksi pàivàksi. Sitten kààrin leipà-pyyheaarteen ohueen muovipussiin pàivàksi. Sitten vasta leikkaan palasia. Jos leipà vielàkin vaikuttaa liian tuoreelta, laitan leivàn pyyhkeen sisàlle vielà pàivàksi pariksi ILMAN MUOVIA. Muovi on leivàn surma, sekà kotona ettà kaupassa. Kun leipà on leikkuuvalmista, siivutan sen poikittain ja palat vielà puoliksi. Tulee sopivan kokoisia palasia. Osan pakastan ja syòtàvàksi jàtàn vain pàivàn parin annokset. Pakastimisesta sitten palaset leivànpaahtimeen, ja on kuin uunituoretta leipàà olisi taas tarjolla.
***
Suomalainen turisti saapasmaassa:
- Latte.
- Latte?
- Si, latte.
Baarin pitàjà nostaa hartioitaan (Turisti!) ja ojentaa turistille kupin kuumaa maitoa. Turisti ihmettelee, missà annoksesta on kahvi. Mutta eihàn hàn caffe-lattea pyytànytkààn, vaan lattea! Ja sità saa, mità pyytàà.
***
Samanlaista tunnelmaa oli minulla, kun taas kerran katsoin Solens mat-ohjemaa ja sità Ruotsin television ohjelmaa, jossa oli tàytettyjen kesàkurpitsakukkien ohje. Ei oikein natsannut. Alicia vai acciughea vai sardellia? Telkkarisarjan kokitar puhuu alicesta, jonka minà ymmàrràn anjoviksena. Mutta kun aloin tutkia netin kautta kala-sanastoa, yllàtyin suuresti: minun ja saapasmaan anjovis ovat kaksi tàysin eri kalaa!!! Minun anjovis on sokerisuolattua KILOHAILIA ja saapasmaan anjovis on sardellia. Jahas, mitàhàn sità sitten kurpitsankukkiinsa laittaisi? Tiedàn, menen saapasmaassa kauppaan ja ostan alicia, enkà laita Ikeasta ostamiani anjoviksia. Tai sitten ostan ja kokeilen kumpaakin. Makuaisti ratkaiskoon.
***
Sain kutsun Roinilan lihatiskin ààrelle tàmàn viikon torstaina. Siis Keuruun torille klo 10.30 - 12.30. Mutta muistakaa: tinkià EI saa, sillà silloin hinta nousee!!! Hòh. No, mutta kiitos kuitenkin kutsusta.
***
Aurinko paistaa. Pakkasta vielà yli -20 astetta, mutta se ei està minua junailemasta Jyvàskylààn. Sain pari lahjakorttia. Ne tàytyis kàyttàà ennen muuttolintuilua. Mukavaa alkanutta viikkoa.
.JPGm.JPG)
Täällä ei kyllä auta vaikka sanoo cappuccino...3 kertaa kokeiltu ja kahvia ei ole.Boikotti päällä :).
VastaaPoistaMukavaa reissua J-kyllän, josko siellä vähemmän pakkasta.Ja just muistin lupaamani korun sinulle- teen se hetimiten mutta luovutan vasta kesällä.:)
Leipä on varmasti herkkua, kun noin ajan kanssa tehdään. Oletko tuolla leivällä hemmotellut Italian ystäviä?
VastaaPoistaEi muuten ole helppoa sardellien löytäminen Suomesta, joskus on näköhavainto Stockalta ja yhdestä herkkukaupasta olen Tampereella löytänyt, mutta maku on kieltämättä aivan eri luokkaa kuin anjoviksessa.
Mutta mistä sen juuren saa??ihmettelee mamma
VastaaPoistajoka haluaa leipoa tuota leipää kanssa.
Kesällä sain suurella työllä laitettua oman juuren ja sitten leivoin ruisleipää,josta tuli hyvää,mutta unohdin pakastaa juurta seuraavaa leipää varten! Nyt tekisi taas mieli tehdä,ja tuon sinun ohjeesi mukaan,kuulostaa niin hyvältä! Minäkin olen huomannut tuon kilohaili-sardelli-jutun,ja mainitsinkin sen yhdessä anjovista(siis sitä italialaista) vaativassa reseptissä ruokablogissa.
VastaaPoistaPiti heti käydä katsomassa anjovissäilykepurkin kylkeä, siinä lukee Engraulis encrasicolus eli sardelli Wikipedian mukaan. Ostettu Lidlin kreikkalaisruokapäiviltä. Ajattelin käyttää nizzansalaattiin, mutta on unohtunut kaapin perälle. Niitä kilohailianjoviksia kammoan, kun janssoninkiusaus tahtoo olla liian suolaista makuuni. Tämä on vähän kuin kumina/roomankumina, caraway/cumin, jotka menivät ennen aina sekaisin suomennetuissa resepteissä.
VastaaPoistaRuisleipää pitäisi opetella tekemään: oliko se Pietarissa, jossa oli ennen sääntö, ettei saa syödä alle seitsemän päivää vanhaa ruisleipää? Siksi syön enimmäkseen jälkiuunileipää, sitä sentään vatsa sulattaa.
helena
Hauska tuo latte-tarina. Latte mikä latte, kirjaimellisesti. :-)
VastaaPoistaSamaa kyselen kuin Maria; mistä sitä juurta oikein saa? Meidän mummulla = minun äitini, ei sellaista ole.
Pikkujutut: Liimaudupas niiden italiaanojen vanaveteen. Takuulla tietàvàt paikan. Kesàà odotellessa!
VastaaPoistaMerruli: Alkuasukkaat suorastaan kuolaavat leipàni perààn. Varsinkin jos sen pààllà on munavoita ja kylmòsavulohta. Minua odottaa siellà taas 5 kg luomuruisjauhoja, roudattu Pohjois-Italiasta, joten alkaa semmoinen viikon pituinen leivontasessio: joka pàivà yksi leipò uunista ulos. Ei tartte juurta vàlillà pakastaa. Lòysin eilen Jkylàstà (Sokoksen herkku)saapasmaalaisen sardellipurkin. Ostin pois. Kesàllà sitten kokeilen tààllà. Kunhan ensin harjoittelen Italiassa.
Maria: Auts, leivànjuurta???? Meillà se on kulkenut suvussa. Laitetaanpas julkiseen kyselyyn seuraavan postauksen yhteydessà. Yksi vaihtoehto on se, ettà kun seuraavan kerran (kesàllà) leivon, jàtàn pienen satsin sinulle (ja Linnealle) pakastimeen. Jospas ne sieltà jollain konstilla osaisivat teille molemmille. Soile (neulovasta nartusta) kertoi muutama postaus sitten tekemistààn juurista. Ohjetta tutkin kirjasta Leipà, kunhan saan sen kirjastosta torstaina. Oliskohan sieltà apua?
Yaelian: Voihan harmistus. Minàkin olen pari kertaa unohtanut ottaa jatkojuuren. Onneksi sekà àidillà ettà molemmilla systereillà on ensiapujuurta! Sità aina oppii, kun googlaa tai kyselee sinun kaltaisilta kokkaajilta.
Helena: Tuo kumina -juttu on usein ollut Jamien ohjelmissa (ja kirjoissa). En vain ole vielà niihin mausteisiin perehtynyt. Ostin tosiaan eilen Jkylàn Sokoksen herkusta pikku purkin sardellia. Kesàkokeilua varten. Viisaita ne pietarilaiset, ja tekevàt sità paitsi erinomaista leipàà.
Linnea: Latte -juttu sattui pari kesàà sitten oululaisille tuttaville vuoristomajan maisemissa! Leivàn juurta??? Katsopas tuo vastaukseni Marian kommentiini.
Lissu,sinulle on jotain blogissani!
VastaaPoistaTuo latte-juttu tapahtui just noin viime vuonna suomalaiselle ystävälleni Italaissa. Barista oli moneen kertaan kysynyt, että haluatko todellakin lattea ja kaveri sanoi kyllä kyllä ja rouva sai sitten maitoa.
VastaaPoistaYaelian: Kiitos, grazie! Olen otettu!!!! Peràstà kuuluu...
VastaaPoistaAllu: Hauska tutustua. Ilmeisesti tapaamisemme on Yealinin hoitelemat sokkotreffit??? Kàvin blogissasi. Saksanmaalle viittaa... kuin myòs Ranskaan... Siis Sveitsiinkò??? Latte on maitoa jne...
No niin, se yhteinen mitalihan se navigaattori oli tänne. Saksassa asun, mutta tykkää käydä Ranskassa ja Italiassa.
VastaaPoistaAllu: Es ist schòn eine blogfreundin auch in Deutschland haben. (Pitipà laittaa koulun pitkà saksa koetukselle. Tulikohan edes sinne pàin?)
VastaaPoistaSehr gut!
VastaaPoistaAllu: Va bene!
VastaaPoistaTämä leipäjuttu osui nyt hyvään saumaan. En ehtinyt vielä leipoa omasta juurestani mitään, koska viikko oli kiireinen ja loppuviikon olen poissa kotoa. Mutta tästä sain monta hyvää vinkkiä, kiitos.
VastaaPoistaTuo latte-juttu nauratti. Pitääpä muistaa ensi kerralla :)
Kirjailijatar: Hyvàà kannattaa odotella... Leivàn tekeminen tuolla ohjeella ei sovi kiireen keskelle, mutta kun aikaa riittàà, namskis! Latte -juttu tuli taas mieleeni kàydessàni alkuviikosta Jyvàskylàssà. Latteahan siellà mainostettiin kahvilan menulistalla!
VastaaPoistaTuota leipää tekee minunkin mieleni kokeilla, vaan mistä juuri! Rupean kyselemään, ehkä jostain löytyisi.
VastaaPoistaSe on tosi, että muovit on huono juttu. ostan real-leipää usein ja voi itku, miten usein olen saanut jo valmiiksi homeista!
Kiva kun laitoit ohjeen. Oli aika erilainen: ainekset samoja, mutta minä hapatan taikinaa vain 8-10 tuntia ja vuoassa kohottelen vain sen aikaa, että on kohonnut. Jos juurrutan kauemmin, leivästä tulee tosi hapanta, meillä ei tykätä niin kovin happamasta. Vuoassa kohottelen noin 1-1½ tuntia, tulee kauniimpi. Jos kohottelen kauemmin, pinta saattaa lässähtää. On se hauskaa, että näitä reseptejä piisaa ja kaikki hiukan erilaisia. Ja ruisleipä niiiin hyvää!
VastaaPoistaSinä siis pakastat juurta. Minä en ole kokeillut. Kiitos vinkistä. Aion pakastaa, jos sattuisi oma kuolemaan. Se on jääkaapin 0-asteessa sinnitellyt jo useamman vuoden. Leivon parin kolmen viikon välein. Joskus on mennyt 5 viikkoa, eikä se ole kuollut.
Juurten teko-ohjeita löytyy muuten hiljattain suomennetusta Leipä-nimisestä kirjasta. Kirjoittaja on Heléne Johansson. Oivallinen kirja! Kuvallisia teko-ohjeita löytyy myös aivan mahtavasta ruotsalaisesta leipäblogista Pain de Martin, sivupalkistani löytyy linkki.
Iloista loppuviikkoa sinulle Lissu!