Päivä filmitähtenä

Eikös olekin hieno frouva! Oikein filmitähti. Keuruun Haapamäen asemalla filmattiin kesällä 2018 Zaida Bergrothin ohjaamana elokuvaa Marian paratiisi.  Tai siis Haapamäen aseman oven yläpuolella oli kyltti Karleby, koska Maria Åkerblom vaikutti Kokkolassa. Pääosissa olivat Pihla Viitala ja Tommi Korpela. (Google kertoo elokuvasta lisää.)

Olipa mielenkiintoinen päivä. Minun roolini oli olla muiden paikallisten kanssa häätämässä Mariaa etelään menevään junaan. Ei kohtaus mennyt purkkiin ihan yhdellä otolla, vaan monta ottoa aamupäivällä ja sama homma ruokailun jälkeen iltapäivällä. Me huudettiin hävyttömyyksiä ja kaikenlaista muuta ikävää Marialle ja hänen seurueelleen, kun he nousivat antiikkiseen junaan. Ääni käheänä pääsin kotiin illan suussa. Yhtä kokemusta rikkaampana.

Elokuvan ensi-ilta oli 4.10.2019. Itse en elokuvaa ole nähnyt. Olisipa mielenkiintoista  nähdä, pääsinkö ihan valkokankaalle asti, vai leikattiinko meidät sekunnin pituiseksi huutomereksi vai mitä.

Pihla Viitala oli symppis, Tommi Korpela oman arvonsa tunteva. Olisin mielelläni kysynyt nimmareita, mutta heti aamulla meitä ohjailtiin olemaan häiritsemässä itse päätähtiä.

Päivän palkaksi me saatiin yksi elokuvalippu, sekä ruokaa ja kahvia. Lisäksi meidän tuli allekirjoittaa lappu, ettemme vaadi jälkeenpäin mitään!!!!

Mutta päivä filmitähtenä oli tähtihetki sinällään.

Kukkateema jatkuu

Jälkikasvu löysi aamukävelyllään polun varresta kukkapaketin ja kiikutti sen minulle. Paketista roikkui saateviesti, josta kävi ilmi, että keuruulainen kukkakauppa Jacaranda halusi ilahduttaa löytäjää tällaisena poikkeuksellisena aikana.  Kiitos!

Minun kaktukseni availee nyt kukkiaan. Yhteensä kaktuksessa on nyt lähes 40 nuppua.

Siskoltani sain viestin. Heh, heh!

Kukkien kauneutta

Minun kaktukseni kaksi vuotta sitten. Kunhan kukka nyt aukoo nuppunsa, ja saan kuvat puhelimesta tähän blogiin, niin voi hieman vertailla.

Toinen tämän ajan kaunotar on tulppaani.

Näitä systerin pihan kevään tuojia vielä odotellaan...

... kuin myös näitä minun ehdottomia suosikkejani.

Jospahan sitten juhannuksen aikaan voisimme jo lähteä vapaammin liikkumaan. Toistaiseksi: älkäämme kirppuilko!

Tohtorissa

Minun tohtorini ottaa vastaan 24/7 ja laskuttaa vain 24 euroa per vuosi! Nyt olen vieraillut hänen luonaan melkein joka päivä lokakuun alusta, eli muutama sentti per kerta. Suosittelen, jos vain sydämesi sallii. Ihmislääkäriltäsi sitä voi kysyä.

Tämä kaktukseni on tohtorissa joka kesä. Siis ulos luonnon tohtorin armoille unohdettuna, eli en kastele enkä muutenkaan hoitele sitä itse ollenkaan. Kun sitten syksyn tullen tuon kukan sisälle, se intoutuu puskemaan nuppuja. Nyt se on täynnä nuppuja kolmatta kertaa syksyn jälkeen!!!

Korvat tukossa

Lasten suusta ne totuudet usein kuulee! Tämä kuva se jaksaa minua ihastuttaa. Ei kirppuilla.

Kaunista viikonloppua.

Maailman onnellisin maa

Tänään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Suomi on kolmannen kerran peräkkäin maailman onnellisin maa. Viime päivinä olen ajatellut usein, kuinka hyvin täällä sentään kaikki on, koronasta huolimatta. Minut tekee aina suunnattoman onnelliseksi, kun löydän pikkuisen männynherkkutatin!

Onnellinen hymy nousee korviin saakka, kun löydän suppisperheen.

Lakkasuolla rämpiminen ja vatukosta naarmuuntuminen ei tunnu missään, ei vaikka saalis ei kovin suuri olisikaan. Pääasia on saalistaminen puhtaassa, suomalaisessa luonnossa.

Onneksi voin tänäkin aikana liikkua ulkona, kunhan vältän ihmisseuraa. Heh, heh! Minulle yksinolo ei ole vaikeaa. Myötätunnolla ajattelen saapasmaata, jossa yksin ei halua olla kukaan. Ovat oikeita laumasieluja. Ehkäpä se on yksi syy siihen, että korona-virus tekee siellä tuhojaan.

Minä en ole tänään kirppuillut, siis liikkunut yleisillä paikoilla. Avannossa kävin ja sillä reissulla (n 3 km edestakaisin) näin vain muutaman ihmisen. Kenenkään kanssa en puhunut. Noudatin siis ylhäältä saamiani tiukkoja ohjeita.

Viihdyn hyvin yksin. Miksi silti telkun tai radion pitää kotona ollessa olla aina auki, vaikka en niitä tietoisesti seuraakaan? Kaipaanko sittenkin seuraa? Ihmisseuraa?

Päiväni kirppukaranteenissa

Eilen kirppuilin, mutta ihan tarpeellisesti. Tänään sitten en aio edes riisua yöpukua, kun ei ole tarvetta käydä kaupassa. Avantoa vielä harkitsen, mutta kyllä aika kuluu näinkin.

Telkkari on kiva kaveri. Mutta ei sitä aina jaksa kuunnella ajankohtaisia uutisia yhdestä tietystä sanasta. (Olen ennenkin kyllä kehunut meidän pääministeriä, mutta se että hän on ihan presidenttiainesta, se vain vahvistuu!) Huomasin ilokseni, että telkussa Parmas ja Kontio kavereineen viihdyttävät Jimillä. Heh, heh!

Aivoja tykkään rasittaa sudokuilla. Uusin kahvimukini täyttyy (turhankin) usein. En muuten tiennyt ennen tuon uuden mukin ostoa, että muumeilla on myös etenkin siivouksessa vainoharhainen kotiapulainen Miisa Surku-koiransa kanssa. Miisa oppii kuulemma Niiskuneidin avulla elämään iloisemmin.

Ja onhan minulla Montalbano! Videoa ja blogiani katsoessa voi muistella ihanaa matkaa filmauksen paikoille Sisiliassa. Nythän ei sinne ole mitään asiaa. Saapasmaa parka. Onneksi jälkikasvu tuli muissa asioissa jo yli kuukausi sitten Suomeen ja pysyy täällä nyt siihen asti, kun Italia on turvallinen.

Nyt olisi sitten aika järjestellä valokuvia. Niitä on paitsi tietsikalla, myös erillisillä levykkeillä.

You tube viimeistään leväyttää meikäläiselle vaikka mitä. Päiväni murmelina on yksi lemppareistani. Muistan, kuinka kerran saapasmaassa tuli murmelilainen olo, kun hieman eksyneenä saavuimme neljännen kerran samaan risteykseen! Mutta siitäkin selvittiin.  

Ja niin  me selvitään tästäkin kriisistä.

Pehmeä (maha)lasku karanteeniin

Sitä kuulutaan nyt sitten riskiryhmään, jonka tulee välttää kaikkea tarpeetonta ihmiskontaktia. Ulkoilla saa ja käydä ruokakaupassa sekä tarvittaessa apteekissa. Aamu sujui niin kuin yleensä: ensin puuro, veriappelsiinimehu ja kahvi. Ajattelin kävellä katsomaan, onkohan avanto  auki. Matkalla näin taas nuo jäljet sillan kupeessa. Olisikohan siinä joutsen tepastellut. En tiedä.

Avanto oli auki, samoin pukukoppi. Kaikki muut liikuntapaikathan on suljettu. Kun sitten aloin valmistautua kylmään kylpyyn, löysin repusta kyllä uikkarit, avantokengät ja -käsineet, mutta EN yhtään pyyhettä. Ei itse isoa pyyhettä, mutta ei myöskään kahta pikkuista jalkojen ja peffan alle. En ollut muistanut, että pesin eilen pyyhepyykin ja taitellut KAIKKI kuivat pyykit kaappiin, eikä yhtään uimalaukkuun. Koska ulkona oli vimmatun kylmä viima, eikä märkänä kävelemään lähteminen ollut viisasta, lähdin kylille katselemaan maailman menoa. Josko sitten huomenna avantoon.

Menin Sokkarille tekemään pienet RUOKAostokset, minkä päätteeksi olisin juonut jäsenille ilmaiset kahvit. Mutta sain nuolla kuivia huulia.

Enkä saanut pelata uhkapelejä. Tosin en olisi muutenkaan pelannut!

Alkoi tuntua siltä, että jollain pitäisi itseään piristää. Keuruulla on oikein hyvä pizzeria vastapäätä Sokkaria, joten sinne. Mexicana on yksi lemppareistani, ja pienikin pizza on niin suuri, että siitä riittää kotiin vietäväksi. Elämä alkoi taas hymyillä. Kyllä tämä tästä. Nyt kirjan kanssa pötkölleen.

Poikkeuksellista

Kävin hamstrausreissulla. Mutta en vessapaperia! Kaupassa kerrottiin, että esim perjantaina paperit olivat kaupassa lopussa jo puolelta päivin, mutta että aina ovat saaneet lisälähetyksiä seuraaviksi aamuiksi. Joten ei tarvetta hermoiluun.

Kävin hamstraamassa Vakasta (suoramyyntikauppa) paikallisia mansikoita ja mustaherukoita, koska itse poimimani ovat  aikoja sitten loppuneet. Minä kun tykkään syödä aamuisin kaurapuuroa koristeltuna keolla erilaisia marjoja. Olen kokeillut myös Lidlin mansikoita, mutta mutta... Kuvan mansikat ovat samalta pellolta poimittuja, mistä itsekin mansikkani olen monena vuonna poiminut. Ja tulen ensi kesänäkin poimimaan!

Ei, ei minulla ole kipua tai kuumetta, mutta ostin paketin ihan vain pelotellakseni viruksia. Apteekin myyjä kertoi, kuinka viikonloppu oli ollut täysin poikkeuksellinen: kansa hamstrasi lääkkeitä kassikaupalla. Tarpeeseen tai ihan vain hysteriaan mukaan lähteneenä.

Kun tallustelin avannolta kotiin päin, näin sillan korvassa jäällä aivan outoja jälkiä. Kuvaa suurentamalla voitte nähdä tarkemmin. Osaatteko te kertoa, miten jäljet ovat syntyneet?

Siskon jälkikasvun jälkikasvu on taiteillut kuvat tähän valloittavaan pikku kirjaseen. Toivottavasti me kaikki puhdistamme nyt korvamme kuntoon, jotta kuulisimme, kun pääministerimme äsken luetteli, mitä me saamme tehdä ja mitä ei, jotta pääsemme korona-epidemian yli mahdollisimman pienin vaurioin.

Suunnitelmat voivat aina muuttua

Siis ei tänne vielä...

... eikä tänne ...

... eikä tänne!

Siis ei saapasmaahan, ei Maltalle eikä Teneriffalle! Siis ei tänä keväänä niin kuin olin suunnitellut. Tänään rakas Finnairimme lähestyi henk.kohtaisesti ja valitteli ongelmiaan. Ei lentoja Italiaan. Onneksi tarjosi sentään lipun siirtoa myöhemmälle ajankohdalle. Saman sisältöisellä spostilla lähestyi myös Alitalia. Siis ei Roomasta Maltalle. Ja summa summarum: lento Teneriffalle siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Pysytään siis kotona...

... ja odotellaan mansikka-aikaa...

... ja mustikka- ja lakka-aikaa...

... ja ... mikäs se sieltä pilkistää. Tunnetteko?

Sitten syksymmällä, jos korona suo, lennellään maailmalle.

Hyvää naistenpäivää

Minä toivotan tälle vahvalle naiselle kaikkea hyvää. Hän on upea käyntikortti maaailmalle.

La Repubblica-lehti uutisoi 10.12.19: Fantastinen viisikko haluaa pelastaa Suomen politiikan.

***
Olen aina ihaillut ampumahiihtojen asiantuntijaa Sanna-Leena Perunkaa. Valoisa ja asiansa osaava. Kun tänään ensin sivusilmällä seurasin Flinkkilä&Tastula -ohjelmaa ja huomasin, kuka oli haasteltavana, juutuin kahvikupin kanssa kiikkustuoliin. Tästä lähtien arvostan Perunkaa aina vain enemmän.  Yle Areenassa. Suosittelen.

Kaikille naisille Hyvää naistenpäivää!

Päivän antia

Tämä surullisen näköinen flamingo-trio kaipaisi kovasti huolenpitoa. Muistan, kuinka valkoinen Timo Karan Lintufantasia oli, kun se paljastettiin 1989 silloisen työpaikkani pihassa. En muista, että sen puhdistamisesta olisi edes keskusteltu julkisesti. Elävä esimekki saasteiden olemassa olosta.

Keuruun vuonna 1897 valmistuneesta asemarakennuksesta sen sijaan on aina pidetty hyvää huolta. Aikoinaan rakennus äänestittiin Suomen kauneimmaksi. Junamatkailijat eivät enää voi ihastella sitä kuin ulkopuolelta.

Suojelukohteena olevan rakennuksen sisäpuolella on kyllä paljon nähtävää. Sen toteaa täällä viikolla telkussa pyörivässä Huutokauppakeisari-jaksossa Palsanmäetkin tutustuessaan Kosken pariskunnan Keräilyn kätköistä -näyttelyyn. Jos olette kesäaikaan liikkumassa Keski-Suomessa, kannattaa viettää nostalginen tuokio nukkien, astioiden ja vanhojen kauppatavaroiden parissa.

Kummallisin näkemäni ampumahiihtokilpailu Tsekin Nove Mestossa on telkussa parhaillaan lopuillaan. Katsomoissa ei ristinsielua! Korona, korona ja korona! Kolme ohilaukausta ampunuttta Kaisaa ei näytetty missään vaiheessa, mutta Mari Eder onnistui erinomaisesti, melkein palkintopallille.

Valkoista, värikästä, jännittävää

No niin. Kolmas kerta se toden sanoo. EHKÄ. Kolmas pakkanen tänä talvena. Jopa lähes 20 astetta pakkasta yöllä ja päivällä upeaakin upeampi auringonpaiste.  Ja kaiken kukkuraksi eilen alkoi sataa LUNTA. Ihan silmiä piti hieraista tänä aamuna. Pari päivää sitten ihmeteltiin vielä naapuripihan vihreätä ruohoa. Toisaalta, pakkaset ovat toistaiseksi ohi. Vihreää löytyy nyt vain kuvista.

Teneriffalla sitä löytyi orkideapuistosta. (Googlaamalla Jardin de orquideas löytyy upeita kuvia) Portilla silmät löysivät Suomen lipun. Kun kysyin, miksi Suomen lippu on isoin kaikista muista esillä roikkuvista lipuista, siihen ei osattu vastata. Ei se mitään, sillä huomion veti puoleensa kukkien upea väriloisto.

Puistossa kerrotaan Agatha Christien kirjoittaneen yhden kirjoistaan, kaukana kotihuolistaan.

Eilen illalla seurasin telkusta toisenlaista paratiisia, suomalais-espanjalaista tuotantoa Espanjan aurinkorannikolta. Kolmessa ensimmäisessä jaksossa on ollut yksi vanhemman naisen murha per jakso. Saa nähdä, millainen vyyhti tapausten takana lopussa selviää. Teknisesti hyvin tehty sarja ja antaa turistiparatiisista toisen laista kuvaa. Tykkään.
 ***
Jännitystä löytyy ihan tästä arkisestakin elämästä: Korona jatkaa uutisissa pysymistä. Pääkaupunkiseudulla nyt yhden koulun oppilaita on karanteerissa. Saa nähdä, miten minun lentolippujen käy...