Valoa jouluun

Vuoden lyhin päivä. Tarvitaan paljon apuvaloa. Parvekkeen nurkassa kimaltelee minikuusi. Kiitos pikkusysterilään. Tonttu-muorit askartelin kauan, kauan sitten. Lisää syntymässä, sillä sain Tiimarin loppumyynnistä lisää punaista huopaa.

Olkkarin nurkassa saapasmaan kirppikseltä löytämäni pitsiliinan varjot leikkivät seinällä. Lampun jalkana on saapasmaasta rahdatti iso (mutta tyhjä) viinipullo!

Puronrannanpajan Eija-tonttu ilahdutti kauniilla joulupaketilla. Kiitos.

Joulu on ihan nurkan takana. Tänään pesen pyykkiä ja nuohoan nurkkia. Saa joulu minun puolestani tulla.
Kaikille oikein leppoisaa joulua
God Jul
Merry Christmas
Buon Natale
Gute Weinachten
Felice Navidad
jne jne jne

Joulun alusviikkoa

Tämmöistä oli vielä pari päivää sitten ...

... ja tämmöistä on tänään! Ja vettä ripottelee...

Sää ei kuitenkaan ole estänyt joka päiväistä terveyspulahdusta avantoon. Ostin jopa hanskat ja kengät. Ei enää palele sormia, eikä vanhat villasukat tartu pakkasella jääkokkareihin. Polvet kiittävät luonnon kortisonihoidosta. Monta päivää on kulunut jo ilman kipuja.

Lissun kokeilukeittiössä kokeilin mini-porchettaa, saapasmaalaisten - varsinkin Lazion seudun - kinkkuherkkua, jota saa ympäri vuoden, varsinkin markkinakojuista.

Ostin Saparomäen liha-autolta sian sivua ja palan talouskyljystä. Ensin ripottelin läskille porchettan mausteet: rosmariinia, valkosipulia, peperoncinoa ja suolaa. Ja koska tykkään kovasti timjamista, lisäsin sitäkin, plus salviaa poistamaan lihan rasvan makua. Sitten laitoin päälle talouskyljyksen ja rullasin koko homman tiukaksi rullaksi ja sidoin pötkylän  langalla. Paistoin uunissa kinkun tapaan, jäähdytin ja voi että, oli namskista. Ja ihan samanmakuista kuin saapasmaassa saamani oikea porchetta. Mutta koska en halunnut ihan kolesterolipommia popsia, poistin enimmän läskin pois. Voisin seuraavaksi kokeilla talouskyljyksen tilalla vaikka poroa tai hirveä.

Ostin kaupasta punaisen amarylliksen, mutta kotimatkalla kukkavana oli katkennut. Onneksi mukulasta on nousemassa toinen tilalle. Laitan teille tämän viime jouluisen kaunottaren toivottamaan rauhaa näille lopuille päiville ennen joulua.

Kylmää lääkettä ja kauneutta

Avanto on nyt kutsunut muutamana päivänä. Polveni kaipasivat kovasti kylmäkäsittelyä. Ovat hieman vihoitelleet. Katsotaan, josko avanto ja pienoinen (?) painonpudotus auttaisivat. Lääkäriin menen vasta viho viimeisenä konstina.

Pari päivää sitten luonto tarjosi graafista taidettaan. Nyt tihkuttaa vettä, ja huomiseksi ennustetaan (taas) myrskyä. Seija-systerikö se aikoo hermostua?

Keuruun vanha kirkko ja sen edustalla oleva kaksilatvainen (?) joulukuusi toivottakoon teille rauhallisia joulunaluspäiviä.

Kotona, itsenäisyyttä juhlivassa Suomessa

Kotimaiset sinivalkoiset siivet Alppien yllä. Lentomatka oli tuttua, vanhan toistoa: kuiva sämpylä teen ja mehujen kanssa. Koneessa paljon itäisten maiden ihmisiä ja ikävä kyllä myös tyhjiä istuimia. Pienet torkut tekivät hyvää, sillä olin herännyt yöllä jo klo 02.30. Helsingissä nousimme ylös ja keräsimme kimpsumme ja kampsumme. Ihmettelimme vain, kun emme päässetkään koneesta ulos. Koneen kapteeni: Olisitteko hyvät ja istuisitte vielä alas, sillä tuubi ei osunut ihan kohdalleen ja meidän täytyy hieman peruutella!   !!??!! Suomalaisten ja itäisten ihmisten tyyneydellä odottelimme parisenkymmentä minuuttia.

Sitten bussilla rautatieaseman lippuluukkujen jonoihin odottelemaan. Siellä vierähti reilu puolituntinen. Junaan - junaa korvaavaan taksiin - pikkusysterilän auton kyytiin ja kotono klo 22.00. Silmät ristissä!

... kotiin kauniisiin, lumisiin maisemiin. Saapasmaassa ihmettelevät aina, miksi minä lähden ´sinne kylmään, pimeään pohjoiseen´! Mutta lämpömittari näytti ihan samoja lukemia, sillä saapasmaassa mittari näytti nollaa ja eilen Keuruulla samaa. Ainoa ero tuo valkoinen maanpeite. Ja mikä ihana tunne, kun aamulla voi lattialla tassutella PALJAIN JALOIN!!! Sisällä on jopa liiankin lämmintä. koska saapasmaassa alkoi tottua viileämpään. Mutta kyllä minä kaipaan saapasmaan valoa, siellä kun sitä riittää näihin aikoihin nelisen tuntia enemmän kuin täällä.

Onneksi on kynttilöitä. (Vuosia sitten muuten saapasmaalaiset kyselivät: Kuka on kuollut? Kuollutko? Niin, kun sinä sytytät kynttilöitä??? Eivät kysele enää, vaan polttavat niitä itsekin. Tosin paljon vähemmän kuin me.)

Tänään klo 18-19 minäkin sytytän kaksi sinivalkoista kynttilää synttärisankarin kunniaksi. Paljon onnea 96-vuotias Suomi! Happy birthday Finland, 96 year old! Tanti auguri Finlandia, 96 anni!

Ennen làhtòà

Saapasmaassa juhlitaan nàihin aikoin joulumarkkinoita, polenta-juhlia jne

Tàmàn maan ehdoton joulun làheisyyden merkki on seimien ilmestyminen kauppoihin ja markkinoille.

Naapurikylàn yhden kirkon ovelle oli ilmestynyt tànààn tyhjà seimi. Kohta siihen lisàtààn kaikki tarpeellinen rekvisiitta Jeesus-lasta lukuun ottamatta. Hàn ilmestyy seimeen sitten jouluyònà.

Naapurikylàssà laitettiin aamupàivàllà pààpiazzan  jouluvaloja...

Tulppaanipuut varistelevat loputkin lehdet oksiltaan. Minun vakiopaikkani ulkobaaripòydàt ovat tyhjillààn. Asiakkaat ahtautuvat nyt mieluummin sisàlle làmmintà nauttimaan.

Kàvin aamulla sanomassa hyvàn joulun toivotukset sekà oman kylàn baarin ettà lihakaupan (macellerian) ihmisille kuin myòs matkan varrella vàrjòttàvàlle Verdille. Kevààseen... Minà lennàn huomenna pohjoiseen...

Rauhallista joulukuun alkua

Kauppareissulla valaisi tàmmòinen koristus parkkialuetta...

... ja sisàllà tàmmòinen. Oikein hyvàà joulukuuta kaikille!

Tàmà kuva basilikasta on viikon takainen. Nyt se on jo paleltunut ihan lopullisesti, mutta kauan se sinnitteli.

Muut maustekasvit odottelevat kevàttà. Osan nostan sisàlle keittiòòn ja osa saa vilvoitella ulkona. Toivottavsti selviàvàt kaikista tuulista ja tuiverruksista.

Ja toivottavasti kaikenlaisesta muustakin luonnon julmistelusta. Eilen illalla, klo 21.13 ihmettelin, ettà ukkonenko se jyrisee. Mutta sitten alkoi sohvakin tàristà. Minuutin verran maa jàrjesteli taas itseààn tuolla naapurimaakunnassa, Marchessa. 3.9 Richterin asteikolla. Onneksi ei uhreja tai suuria tuhoja ole ilmoitettu -ainakaan vielà. Kyllà luonto nyt nàyttàà kaiken voimansa, ja taas on koko maahan annettu myrskyvaroitus. Tuuli on kyllàkin nyt tàllà seudulla etelàssà, joten viima ei ole niin pureva.

Luin àsken nettilehdestà, ettà Suomessakin odotellaan myrskyà. Olkaa varovaisia ulkona liikkuessanne.

Aamucappuccino-baarini Roberto-isàntà on erittàin taitava kokki. Kàvin torstaina nauttimassa lounaaksi tàmàn ajankohdan herkkua, polentaa. Namskis!

Pakkaaminen on alkanut. Viisi litraa Sabinan kultaa (siis oliiviòljyà), oliiveja, juustoja... Keskiviikkona Finnair kuljettaa ne Suomeen herkuttelua varten.

Mamma mia, che freddo

Saapasmaa hytisee hyisessà kylmyydessà ja koska ilmankosteus on korkea, sateet ovat tulleet lumena ihan etelàà myòten. Tàmà telkun kuva on tuosta naapurimaakunnasta, Marchesta.

Lunta on tullut kaikissa Apenniinien vuoriston etelàisimmissàkin maakunnissa. Satakunta koulua siellà on kiinni, osittain siksi, ettei liikenne toimi.

Poliisilla on kiire tarkistaa raskaan liikenteen renkaat, joissa pitàà olla nyt ketjut. Talvirengaspakkohan tààllà ovat vasta kirjoissa ja kansissa, mutta enpà niità ole nàhnyt kàytettàvàn.

Ei tàssàkààn autossa, jonka ohi tassuttelin àsken aamucappuccinolle. No, hyvà syy jààdà kotiin - siis pitàà rokulipàivà!

Eilen aamulla otin parvekkeelta mielenkiitoisen kuvan. Tuo valkoinen huntu ei ole lunta, vaan vuorta hunnuttava pilvi, joka aamupàivàn mittaan haihtui pois.

***
Eilen, klo 17.43, puhalsi jààtàvà tuuli yli erààn senaattorin, joka sai potkut senaatista ja josta tuli ihan tavallinen kansalainen, Mr B. Mutta kyllà hànestà vielà kuullaan - monta monituista kertaa. Ikàvà kyllà.

Ajatusten ravistelua

Tànnehàn me olimme menossa. Rooman Maxxi-museoon, 'uusimman' taiteen museoon. Se on arkkitehti Zaha Hadidin yksi upeista projekteista ja avattiin vuonna 2010.

Museon nàyttelyità ei tietenkààn saanut kuvata, vaikka minun sormeni suuresti syyhysivàt. Varsinkin Jan Fabren Stigmataa olisin halunnut teillekin esitellà teemalla, missà on luovuuden ja hulluden raja. Googlatkaapa lisàà taiteilijan  nimellà, niin aivonne saavat purtavaa.

Clemens von Wedemeyerin nàyttelyssà saimme oikein turvamiehet seuraamme, sillà museon johtaja, Giovanna Melandri, oli liikkeellà mahtivierailijoiden kanssa. Me pysyimme siivosti syrjemmàllà.

Mukavin ja rentouttavin osasto (minun mielestàni) tarjosi leikkimistà myòs aikuisille. Playful inter-action, suosittelen tarttumaan rohkeasti osallistumaan!

Pihan 'kannot' paljastuivat rautaveistoksiksi.

Museon pihan toisella reunalla on ravintola, jossa on mukava istuksella ja sulatella nàhtyà ja koettua. Tykkààn kovasti kaikenlaisesta taiteesta, mutta eniten ajatuksia minulla heràà uusimman taiteen parissa. Niin nytkin.

Lopuksi kàvimme tàssà Amerikan mustien vapaustaisteiljoista kertovassa nàyttelyssà. Martin Luther King, Presidentti Kennedy jne...

 Siità on vain viitisen kymmentà vuotta! (Valkoisilla ja mustilla oli omat kàsienpesualtaatkin!!!!!) Hiukset nousivat minulla saapasmaassa pystyyn, kun eràs oppositiossa oleva puolueen jàsen vertasi nykyista Italian hallituksen tummaa ministerià apinaan!!!!!!!!!!!!

***
My dear English speaking readers: I used my blog translater to see, if you can understand the language of my writing, and I was really surprised: I didn't understand many sentences of it, and there were also many misunderstandings! Sorry!

Luonnon voimien armoilla

Edellisen postaukseni tummien pilvien suunnassa ovat Korsika ja Sardinia. Korsika kuuluu Ranskalle, joten sivuutetaan se nyt ja surraan vain Sardinian draamaa: 16 kuollutta ja 2700 ilman kotia. Vuorokauden aikana satoi niin paljon vettà kuin yleensà puolessa vuodessa.

Piirros kertokoon syyn sateisiin: Afrikasta tuleva làmmin tuuli (punainen) ja Siperiasta peràisin oleva kylmà tuuli (sininen) tòrmààvàt voimalla Sardianian koillisrannalla aiheuttaen tuhoisan syklonin, jolle on annettu mahtava nimi - Kleopatra. (Eri puolella maapalloa luonto nàyttàà nyt kaiken voimansa!)

Vàhitellen tuhoja on pààsty korjailemaan, vaikka sateet jatkuvat yhà. Hàtà saarella on suuri.

Myòs meidàn seuduilla on ollut myrskyjà - sateita, kovia tuulia ja ukkosia. Eilen, Roomassa kàydessàmme yhden kerran auto 'ui' pohjaa myòten. (Tàssà kuvassa vain rapa roiskui - viidellà kaistalla!)

Olimme menossa tànne. Minne?

Rannalla

Mità nàmà kuvat teille kertovat?