Ja askin sisàllà on ...

... Liisan yksi uusista kotielàimistà ...

... skorppari!!! Tàytyyhàn sità nyt skorpparilla olla oma nimikkoelàin!!! Takkapuiden mukana tuli tàmàn vauvelin lisàksi muutama muurahainen, tuhatjalkainen, lajitelma hàmàhàkkejà ja pienlentokoneita. Siis semmoisia vihreità lentàvià koppiksia, joitten surina muistuttaa erehdyttàvàsti lentokoneen ààntà. Skorppari on nyt jo kuivunut maskotti, madot ja hàmyheikit kukistettu, mutta hyònteislentokoneita lòytyy joka pàivà. Yhtenà yònà kello kahden aikaan alkoi kuulua surinaa, ja yhtàkkià kone màtkàhti tyynylle. Ettà minà inhoan tàtà sorttia luontokappaleita. Haisevatkin niin kamalalle. Ihan kuin Suomen marjalutikalle. Ovat varmaan sukua. En kyllà tykkàà olla tàmmòisen elàintarhan hoitaja. Enemmàn tykkààn nàistà Kissalan nelijalkaisista karvatassuista.

Monet teistà arvasi melko làhelle.

Sain Elisabetta-ystàvàltà tàmmòisen ihanan pienen astian, jonka sisàltà ...

... poimin kaksi nimeà. Làhetàn postikortit Aimariille ja Tellelle, kunhan làhetàtte spostiini etanaosoitteenne. Onnea vaan!

Signora Elisabetta lahjoitti myòs omatekoista oliivitahnaa (mità varten purkki oikeastaan on). Takkaan tuli, leipàà ritilàlle ja pààlle tahnoja. Nam!!! Oliivinkeruu on nyt alkanut nàillà tienoin. Tànà vuonna sato on kaukana viime vuodesta: oliiveja tule vàhàn ja siis myòs òljyà tulee vàhemmàn. Vahinko, sillà seudun òljy on tosi maukasta.

Bittitohtori, il signore, on kiireinen mies!!!!

Vuosi vaihtui

Minulla on kuuluisa synttàrisankarikaveri: YK. Siis yleismaailmallinen liputus ei ikàvà kyllà ole minun ansiotani. Siivellà minà vaan juhlin. Ollaan tismalleen yhtà vanhoja. Ensi vuonna sitten onkin isot pileet: mummon (siis àitini) kanssa tulee 150 vuotta tàyteen. 150 kynttilàà kakussa on kyllà aikas paljon. Tàytyy keksià joku muu 150 -vuotisjuttu. Vuosi aikaa miettià. Juhlittiin synttàreità kahtena pàivànà: lauantaina tehtiin soppailukierros làheiseen Outletiin. Ei tartte mennà toiste. Ei ollut kiinnostavaa. Paitsi Lindtin suklaapuoti. Voe mahoton. Minàkin lankesin, vaikken mikààn suklaan sydànystàvà tunnustava olevanikaan. Tànààn sitten kàytiin lounaalla yhdessà seudun parhaassa ruokapaikassa. Salisanossa Il Gufettossa. Pieni kotoisa ravintola, jossa ruokaa tehdààn silmien alla ja jossa ruoka ja juoma ovat gourmet -luokkaa. Palvelusta puhumattakaan. Lasku on kuiteskin lompsalle ystàvàllinen. Il signor Bittitohtori ehtiNEE làppàrini kimppuun tiistaina-keskiviikkona. Jos ehtii!!! Viimeistààn keskiviikkona arvon postikorttien saajat ja paljastan kuvin kotielàintarhaani Elenan koneen vàlityksellà. Ilimoja pitelee edelleen: tuulee, tuulee, tuulee... Oviremonttia odotellessa takassa ritisee tuli ja kaasu pitàà sisàilman n 20 asteessa, mutta vetoa piisaa. Hymyilin ennen, kun mummo aina valitti viiman kàyvàn luihin ja ytimiin. Ei naurata enàà. Ei yhtààn.

Arvailua

Làppàri on edelleen bittitohtorilla. Joten mennààn ilman kuvia. Minusta on tullut elàintarhan omistaja. Mutta minkàlaisia elàimià? Taas olisi pari postikorttia jaossa kaikkien arvaajien kesken. Sàà on ollut edelleen tuulinen. Se taas tuo esille tàmàn maan rakennustaidon: ilmanvaihto on taattu ilman koneitakin. Keskiviikkona pitàisi hieman helpottaa. Jos vertaa viime vuoden lokakuuta, ero on làmpòasteissa làhes 20 astetta. Eikà silloin ollut tàmmòisià tuulia. Se siità kuvitelmasta, ettà Italia on KESAlomamaa. Lomamaa kyllàkin, mutta ei KESAmaa. Eilen oltiin sitten làmmittelemàssà. Viterbon termeillà. Siis kylpylàn ulkoilma-altaissa, johon maan sisàltà tulee kuumaa mineraalivettà. Pari kolme tuntia kun siellà lilluttiin, olikin jo raukean làmmin olo. Nyt làhdetààn ostamaan minulle uudet rillit. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille.

Sanoin kuvaamatonta

Làppàri on edelleen bittitohtorilla, joten nyt ei ole kuvia tarjolla. Ajattelin kertoa hieman opettajastani. Siis alkuasukasmaan telkkarista. Tai oikeastaan sen ohjelmista. Aamu alkaa horoskoopeilla ja sààtilalla. Tarpeellisia molemmat, Ovat muuten yllàttàvàn taikauskoisia nàmà alkuasukkaat. Aamupàivisin kanavia tàyttàvàt kaikenlaiset tarpeelliset ohjelmat. Esim millaisia kauneusleikkauksia tms tarvitaan, ettà oltaisiin nuoria ja kauniita. Jopa vanhuksina. Onhan tàllà maalla siità hyvà esimerkki ihan ylàportaalla. Ohjelmien juontajat ovat nuoria, kauniita ja pukeutumiseltaan anteliaita. Keskipàivàllà on sitten minun suosikkini: erilaiset ruokaohjelmat. Ei moittimista, ei. Iltapaivalla (siis lounaan ja siestan jàlkeen, mikà tarkoittaa klo 16.00 jàlkeen) alkavat taas ajankohtaiset ja erittain tarpeelliset ohjelmat. Maan julkkiksia tuodaan ruutuun keskustelemaan milloin mistàkin tàrkeàstà, kuten esim eilen, voiko miehet nyppià kulmakarvojaan! Mutta ei mielipiteistà oikein pààse kàrryille, kun kaikki sanovat ne yhteen ààneen. Tai siis huutavat kaikki yhtà aikaa. Alkuilta on pyhitetty kilpailuohjelmille. Arvaamalla voi saada 500 000 euroa! Minàkin pàrjàisin siinà hommassa, sillà ei tarvitse osata sanoa muuta kuin numeroita. Ohjelmat ovat niin simppeleità, ettà samalla voi laittaa iltaruokaa. Ei tipahda ohjelmien kàrryiltà. Iltaruoan jàlkeen alkaa joko jalkapallo, jalkapallo tai joku variete -ohjelma. Harvoin saa nauttia esim jostain elokuvasta. Viihdeohjelmia juontavat samat tyypit, jotka jo pàivàn muissa ohjelmissà ovat kielitaitoani kehittàneet. Ettà tàmmòisià hengen antimia opettajani minulle tarjoilee. Erààn murkkuvanhuksen kanavilla. On sitten muitakin kanavia, joille voi surffata, jos hennoo! Kohta sitten kanavat pimenevàt. Maa siirtyy digiaikaan. Digi, digi, digi. Suomessahan siirtymistà perusteltiin ohjelmien tason paranemisella. Samoin tààllà. Mitenkàhàn kày?

Myrsky ja hamsterin hommia

Myrsky ja mylväys! Onneksi olin eilen iltapäivällä/illalla kotona, sillä muuten kotiintulo olisi vaatinut venettä! Oli semmoinen myrsky, etten aikaisemmin täällä moista ole kokenut. Satoi saavista kaatamalla, ja kun samalla oli myrskytuuli vimmoissaan, juoksin Parvekkeen ovien väliä laittamassa niitä kiinni. Kun sain toisen oven säppiin, pamahti toinen auki jne. Siinä välissä yritin luututa vettä lattioilta - ja laittaa ruokaa. Illaksi kun oli tulossa vieraita. Välillä meni sähkötkin. Mutta ruoka valmistui. Sitä jopa kehuttiin. (Lämmin ruoka kanaa kerma-soija -kastikkeessa; kanapalat ruskistetaan pannulla, kuorrutetaan nesteellä -kermaa 2 dl - soijaa 1/2 dl- ja uuniin reiluksi tunniksi, n 180 astetta). Mutta nämä roskiksesta löytyneet ja Elenan tuunaamat nätit tuolit eivät parvekkeella ole viihtyneet.

En suosittele istumista. Minulle kävi kehnosti. Olenkohan minä liian painava? Vai onko tuolin istuinosa liian ohut? Vai eikö nämä yksinkertaisesti kestä sateita? Roskiinko? Täytyy miettiä. Tykkään näistä tuoleista. Onkos ehdotuksia?

Roskat kannattaa viedä aina heti aamulla roskikseen. Voipi Onni potkaista! Tämmöisen tuolin merkeissä. Hamsteri heräsi heti eloon: roskat äkkiä pois käsistä ja tuoli onnelliseen kainaloon. Tykkään Hänestä suunnattomasti.

Varsinkin käsinojien kaiverrukset viehättävät. Tuoli tarttisi kyllä hieman puukässähommia. Täytyy vain toivoa, että puukäsi kehittyy... Tai että tulee vieraita, jotka osaavat hommat. Ks myös violetit tuolit!

Sen sijaan nämä vanhat verhot minä osasin tuunata. Niitä on kolme (eri kuvioista) rinnakkain peittämässä eteisen vaatetankoja. Hyvä, hyvä!

Ja lopuksi roskisten kuningatar. Vanha viinipullo. Strategiset mitat: tuhti vyötärö 144 cm ja korkeus 66 cm. Voitte verrata omiin mittoihinne ja suhteuttaa sitten tämän kuningattaren mittoihin. Löysin kokonaista KOLME vanhaa viinipulloa tuolta alatien roskiksesta. Ei muuta kuin naapuria apuun, ja niin hamsteri oli taas tyytyväinen. (Salaman välähdys saa muuten tuon pullon rakenteen hienosti esille.

Maistiaisia ja baktustelua

En koskaan ennen ole päässyt maistelemaan näin erikoisia oluita ja juustoja. Esimerkiksi formaggio di fossaa, maakuopassa kypsytettyä Marche ja Romagna -maakuntien erikoisuutta. Erikoisia makuja, mutta sopivat erittäin hyvin yhteen. Suosittelen. Tuotteet kuuluvat Italiassa hyvin suositun Slow food -liikkeen tuotteisiin. Suomessa kait puhuttaisiin lähiruoasta ja luomusta. (Sain muuten nuo tyhjät pullot kynttilänjaloiksi!)

Erikoisin juusto haisi! Ei tuoksunut, vaan HAISI ihan kamalalta. Mutta maku oli oikein hyvä. Siis nenä kiinni, juusto suuhun, nenä auki, ja makustelemaan tomakan oluen kanssa. Juusto on kypsytetty kuusen kuoren sisällä! Mieleen tuli välittömästi Asterix ja Obelix Korsikassa ja tarinan korsikalainen juusto, joka voimakkuudellaan räjäytti laivan!!!

Kiitos maistiaista Ines-konsulentille, joka osasi asiansa. Grazie, Ines.

Tänään pääsin sitten oman kotikadun viinitehtaan maistajaisiin. Adriana ja Luciano olivat jatkojalostamassa alueen omien rypäleitten mehua alakerran kellarissa. Nyt jo ihan viiniksi tunnettavissa. Itse viininkorjuuseen en tänä vuonna ehtinyt. Ne karpalot ja suppikset estivät tämän luonnonantimen keruun. Ei kaduta.

Sangovesea, trebbianoa, malvaasiaa, tokajia... sulassa sovussa. Kaikki tehdään käsin, eikä lisätä mitään tehdasmaisia lisäaineita. Siis luomua. Sain maistaa valkoista viiniä. Tulee hyvää. Sain maistaa punaista. Tulee oikein hyvää. Valmista nautittavaksi joulun alla. Kastanja-aikaan. Grazie Adriana e Luciano!

Sitten ajelin Tancia -vuoren retkipaikalle ...

... ulkoiluttamaan näitä Seija -systerin mielenkiinnon kohteita. Värit eivät ollenkaan vastaa todellisuutta, sillä aurinko paistoi etelämaisen kirkkaasti. Tuo kirjava on Puron Ruskaa.

Retkikohde on oikein huimalla paikalla. Toisella puolella näkyy Apenniinien selkärankaa ja toisella puolen Sabiinilaisvuoria. MUTTA että ihmiset osaavat olla tyrpeellisiä: heittävät roskat maahan ja rikkovat pullot pieniksi sirpaleiksi. YÄK, YÄK!!!

Saluti da Bracciano

Joutsenhan se siellä ruokaa etsimässä. Bracciano -järvellä. Yhdessä kalastajan kanssa. Järvellä muuten kaikenlainen moottoriveneillä surffailu/kalastus on kielletty. Vain ns sightseeing -laivalla on vesille asiaa. Roomaan lennettäessä järven kraaterimuoto näkyy erinomaisesti. Vanha tulivuoren kraateri täynnä vettä. Syvyyttä ei ihan varmuudella edes tiedetä. Eikä kait kannata mennä tutkimaankaan. Luulisin.

Eli joutsenen pers/perä/pyrstö/pylly/takamus ... Ja sitten aamujumpan vuoro. Unohdin nääs kääntää tuon kuvan. Seija -systeri ja Yaelian. Arpaonni oli tällä kertaa teidän puolellanne. Menkää lottoamaan/ostamaan arpoja/pelaamaan rulettia tai ostamaan itsellenne jotain kivaa.

Kortti Braccianosta tulee sitten postin mukana. Seijalle kortti osaa, mutta Yaelianin kortti ei oikein tiedä, minne lentää. Osoite emailiin, prego! Kuvassa vasemmalla ylhäällä on kaupungintalon piazza...

Tässäpä sitten filmitähtien hääpaikka. Katie Holmes ja Tom Cruice vihittiin tässä upeassa linnassa.

Linnan kirkon fasaadi on mielenkiintoinen. Tässä kuvassa seinien väri ei kuitenkaan oikein erotu, sillä vain tuo etuseinä on kauniisti maalattu. Sivuseinät on jätetty maalaamatta. Mitäs sitä turhaan maalia tuhlaamaan.

Kaupungin tarjonta on runsasta. Voi valita makkaraa/prosciuttoa tms tuosta oven pielestä...

... tai mennä kadun yli laukkukauppaan!

Paluumatkalla menimme rentoutumaan ihan järven rannalle. Baktusta pukkaa. Bracciano -järven rannalla.

Langobardien jalan jäljissä

Mitä? Suomen ääriviivat vanhan linnoituksen seinässä Tosin nurin päin, mutta silti. Seinämä on tämän seudun vanhimman säilyneen ihmisen tekemän rakennelman raunioita. Langobardit (barbaariset germaanipitkäparrat) vyöryivät pohjoisesta ja asuttivat näitä alueita 568 - 774 välisenä aikana.

Linnoitukseen kuului myös tämä harvinainen, 5-kulmainen torni. Usein kiipeän tälle kukkulalle ottamaan aurinkoa, lukemaan lehteä ja ...

... keräilemään sitä samaa, mitä tämä reipas vanhus, Olga da Catino.

Kotona sitten kaivan omat aarteeni laukusta: villitimjamia, laakeripuun oksa ja villiminttua. Nuuuuhhh!! Mitkä tuoksut. Ja mitä makuja ne antavatkaan ruokiin. Takusti luomua. Olga kertoi tekevänsä mausteista myös tisanaa, teetä.

Tämän postauksen lopuksi taas arvoitus: Mikä tuo valkoinen tuolla vedessä on? Kaikkien arvaajien kesken arvon taas pari postikortin saajaa. Hyvää alkaanutta viikkoa! Buona settimana!

Toripäivää

Perjantaina naapurissa on toripäivä. Kansaa kerääntyy koko Sabiinan alueelta. Ja vähän kauempaakin. Autoja tule joka mutkasta solkenaan. Sieltä sun täältä. Sinne sun tänne. Mutta onneksi on tyylikkäitä poliiseja valvomassa liikennettä. Useimmiten poliisit kyllä juttelevat keskenään tai tuttujen kanssa ja liikenne matelee siinä sivussa. En ole nähnyt yhtään kolaria, mikä tässä kusiaispesässä on ihmeiden ihme. Sitä minä vain jaksan ihmetellä, miten noilla korkkareilla juostaan rosmoja kiinni. Eivätkä sakottamisetkaan niin haudan vakavia taida olla. Ystäväni perhe oli saanut piazzalla parkkisakot, mutta ei huolta. Kunhan sakkolappu saapuu Suomen kotiin, jos saapuu, katsotaan, mitäs sitten. Tuleeko korkkarikenkäpoliisitar rahoja perimään?

Seija-systeri taitaisi mielellään istua tämän papperoisen vieressä vääntämässä koreja yms.

Tai ihmettelemässä tätä näkyä. Tuommoisiahan on paljon Roomassa, mutta ovat nyt kotiutuneet täänne periferiaan. No, junathan kulkevat Rooma-Poggio Mirteto -väliä tuhka tiheään. Piankos sitä pääsee toripäivän osingoille. Kovin vähän roposia astiaan oli vain tullut.

Hamsterin taivas. Pitsitavaroiden kirppispöytä.

Tässä osa saalista makkarin lattialla. Eilistä saalistako? Ei sentään. Vaan toripäivien saalista täällä olon ajalta. Osa aarteista on viety Suomeen. Eilen löysin neljä pientä liinaa. Arvaattekos, mitä näitä aarteita kerätään?

Lopuksi vielä maisemakuva Poggio Mirteton vanhasta kaupunginosasta. Ensimmäisen kerran aikakirjoissa Podio de Mirtetis (Poggio Mirteto, Myrttikukkula) mainittiin vuonna 1341, mutta alueella on asutusta ollut paljon aikaisemmin, onhan iso kylä (Rooma) vain n 50 kilometrin päässä. Seuraavaksi postaan vuoristokylän historiallisia maisemia. Aurinko nimittäin paistaa. On hyvä valo kuvata.

Tap, tap Kimille! Ei sinun taitojasi kuljettajana Ferrari osannut arvostaa. Tosin nyt talli kehuu omistautumistasi ajamiselle ja lojaalisuuttasi, mutta samalla kylmyyttäsi vierastetaan. Sinä kun et ole suuna päänä pölöttämässä mitä sylki suuhun tuo, etkä syytä muita omista mokistasi. Sinä olet suomalainen. Minä ainaskin kunnioitan sinua. Mielestäni olet paras kuski. Nytkin pääset huomenna lähtemään viidenneltä paikalta, vaikka tilanne on se mitä on. Kyllähän tämä homma oli selvää siitä asti, kun espanjainen sponsori astui kuvaan: Alonso pitää saada tallille. Ensi vuosi tulee olemaan tosi mielenkiintoinen! Mitä sitten päätätkin, Kimi, ajat kuitenkin lujaa. Formulaa tai rallia. Ugh, olen puhunut!