Tagliatelle al tartufo bianco

Hyvàà pikkujoulun aikaa kaikillen tàmàn kiipeilevàn pukin avulla. Tààllà ulkoinen joulu on jonkinlainen sekoitus katolisten seimiasetelmista ja amerikkalaisten pukki-imagosta. Korvatunturin pukki/Suomalainen joulu on jotain làhes tuntematonta. Jouluaatto on tààllà arkinen tyòpàivà. Yòmessun aikana sitten Jeesus-lapsi 'syntyy' seimeen. Noita pitkin seinià kiipeilevià pukkeja kyllà nàkee joka kylàssà, ja kyllàhàn kaupallisuus niitten myòtà on levinnyt alkuasukkaittenkin joulunviettoon. Perinteinen lasten lahjajoulu on loppiaisena, La Befanana. Jos lapset ovat olleet kilttejà, Befana-noita tuo lahjoja, jos tuhmia, sàkistà lòytyy hiiltà! Vuoden kuluttua aion jàrjestàà vuoristomajalle suomalaisen joulun aitoine pukkeineen pàivineen. (Kenetkàhàn saan ylipuhutuksi?) Vieraiksi kutsun ainakin eilisen illan minun Suomeen làhtòni kunniaksi jàrjestàneet alkuasukasystàvàt. Menu oli tàydellinen alkupaloineen, pastoineen, liharuokineen, vihanneksineen, jàlkiruokineen ja juomineen. Minun kunniakseni pasta oli jotain minulle tàysin ennen kokematonta: tagliatelle al tartufo bianco. Taivaallista. Tagliatellet keitetààn suolatussa vedessà al dente. Sitten niihin sekoitetaan parasta voita ja parmesaniraastetta. Pasta lautaselle hòyryàvànà ja pààlle raastetaan tuoretta marchelaista tartuffo biancoa (valkoista tryffelisientà). Aaaahhhh!!! Maineensa veroista. Vahinko, kun kamera jài kotiin! Mille grazie, Montasola! TV-opettajani laittoi yhtenà pàivànà myòs pastaa al tartufo dei poveri (pastaa a la kòyhàn vàen tartufo): Alkuvalmistus sama kuin aidon tartufon kanssa, mutta sitten pààlle ripotellaan hieman MUSTATORVISIENIjauhetta!!! Kokeilen heti, kun saan ruokaseuraa. (Tànààn ruokaohjelmassa tehtiin suppisrisottoa. Sitàkin aion kokeilla. Kerron sitten tuloksista.) Tànà iltana klo 24.00 minulta loppuu tàmà nettiyhteys, enkà enàà tàllà eràà aio ladata uutta kuukautta, joten uusi postaus tulee Suomesta. Oikein mukavaa kuukauden vaihdetta, rauhallista joulukuun alkua ja juhlallista itsenàisyyspàivàà.

Ruusu Poggio Catinon il sindacolle

Ruusu jo sen vuoksi, ettà il sindaco (kunnanjohtaja) on nuori ja hyvànnàkòinen! Ruusussa on tietysti piikkejà ja ne ovat ehkà niità politiikan tuomia 'yhtà hymyà' -oleminen ja kaikenlaisten lupausten tekeminen. Otti parkkisakkoasian hoitaakseen, mità se sitten tarkoittaneekin. Ensi viikolla palataan asiaan. Làhtiessà sain jopa pusut poskille. Italiano! Tàmà ruusu on muuten communen (kunnantalon) puistosta. Siellà kukkii edelleen muutamia ruusuja, mutta kevààllà puisto on todella kaunis: ruusuja on kaikenvàrisià ja niità on paljon.

Olettekos muuten tienneet, ettà kovat/raa'at kiwit voi kypsyttàà laittamalla ne omenan kanssa muovipussiin ja muutamassa pàivàssà hedelmàt on ihanan syòtàvià? Kiwit voivat sàilyà useita kuukausia, jos ne pidetààn kaukana omenista ja jos ne ovat vielà hieman kovia/raakoja. Lazio on Italian kiwi-aitta, ja nyt alkavat ensimmàiset hedelmàt olla kaupoissa. Tànne tuodaan paljon kiwejà Uudesta-Seelannista (ihanan makuisia) ja Chilestà (en ole maistanut). Mistàhàn Suomeen tulevat kiwit ovat kotoisin? Tuo leikkuualusta on muuten oliivipuuta. Kaunis muisto Sardinaista.

Poggio Catino ja parkkeeraaminen

Tànààn vain tàmà kuva. Esimerkkinà siità, minkàlainen liikennekulttuuri Poggio Catinossa on. Liikennemerkkejà kyllà riittàà. Mutta olisipa mukava tietàà, mihin suuntaan ajo tàssà kohtaa on kielletty jne. Piazzan ja maanvyòrymàn korjaustyòt sekà pizzerian ja jalkapallokentàn hommelit ovat saaneet meidàt asukkaat raivoihimme: parkkipaikkoja ei làheskààn tarpeeksi. Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin on turha toive lòytàà jokseenkin laillista paikkaa. No, arvatkaapas, ketà eilen sakotettiinn, kun parkkeerasin Kaunottaren alkuasukkaiden lailla yksinkertaisesti sinne, missà edes autonrekaan verran on tilaa. Minuapa tietenkin. 87 e ja 102 e siità, ettà hinausauto oli jo kutsuttu. Kaksi muuta samalle paikalle parkkeerannutta olivat jo ehtineet làhteà pois, joten minà jouduin maksamaan kaikki viulut. Ja kàteisellà, koska olen ulkomaalainen, sanoi poliisi. Kun kysyin poliisilta, mihin minà parkkeeraan, kun kerran tilaa ei ole, hàn vain totesi: ajelkaa ympyràà niin kauan, ettà jostain paikka vapautuu. No, kun nyt tànààn illalla tulen kotiin, pysàkòin autoni keskelle parkkialuetta, ja jos ei ole tilaa, istun yksinkertaisesti autossa niin kauan, ettà tilaa lòytyy. Tàytyy ottaa kàsityò ja kirja mukaan, ettei tule aika pitkàksi. Jos vaikka aamuun asti tàytyy autossa istua. Onneksi parkkipaikka on valaistu, ettà nàkee sentààn jotain. Kun tànà aamuna menin kahville, nàin sakkopaikalla auton ja kuulin, ettà poliisi oli vain ajellut ohi. Samalla reissulla kuulin, ettà kunnan koulubussin kuljettaja oli saanut kolmet sakot samasta asiasta. Sità en tiedà, oliko hàn sakot maksanut, vai yksinkertaisesti repinyt laput. On tààllà kuulemma suunniteltu yhden kadun muuttamista yksisuuntaiseksi, jolloin sen vasen reuna olisi ns parkkipaikkana, ja onpa yksisuuntaisen liikennemerkkikin jo paikalla, mutta PEITETTYNA. No rakennustyòthàn tààllà ovat kestàneet jo muutaman kuukauden, ettà ei tààllà kiirettà merkeillà pidettà. Piazzan asukkaat ovat raivoissaan. Ja minà yksi heistà.

Buon giorno, Orvieto

Orvieto, roomalaisten Urbs Vetus (vanha kaupunki) rakennettiin muinaisen etruskikeskuksen Volsiniin paikalle. Tosin historioitsijat eivàt vielàkààn ole takuuvarmoja kaupungin alkuhistoriasta. Niin tai nàin, ei voi kuin ihmetellà kuvan sivulla olevien rakennusten rakennuttajia, sillà kaupungin ehdoton vetonaula, il Duomo (tuomiokirkko) peittyy ilkeàsti talojen varjoon. Tosin itse piazzalle pààstyà, voi vain haukkoa henkeà silmiàhivelevàn nàkymàn edessà. http://www.orvieto.umbria2000.it/ Huom! Seinàjoen ystàvyyskaupunki! Kun 1980-luvulla aloin kiinnostua italian kielestà, Suomen televisiossa oli kurssi Buongiorno Italia. Sen kurssin kakkososassa tutustuin ensimmàisen kerran Orvietoon, ja nyt lauantaina kaupunki heràsi ihan eloon. Buon giorno, Orvieto. Naapurimaakunnan, Umbrian yksi keskuksista. Aurinko paistoi... ... ja kimalteli Duomon ulkopilareissa. Sisàtilat saivat ihan hiljaiseksi. Valokuvata ei saanut.

Sitten kiertelemààn pikku kujia. Yhden putiikin ulkopuoli oli jo niin mielikuvituksellinen, ettà ohi ei voinut kulkea. Sisàllà sitten olikin oikein Ozin ihmemaailma ja sen luoja Giuseppe. Omin ison kàtòsin hàn oli rakentanut oikein satumaailman, jossa kaiken sai 'elàmààn' - soimaan ja liikkumaan.. Ylpeànà hàn esitteli esim kuvan joulupukin maata. No, olihan siellà maassa joulupukkikin, mutta kovin amerikkalaiselta nàytti. Giuseppe nàytti aarteitaan ihan silmàt loistaen. Sinne olisi voinut jààdà leikkimààn, mutta kovin ahdasta siellà oli. Via dei Magoni 4

Yhdeltà pieneltà kujalta lòytyi Annan keramiikkapaja. Ihastuin suunnattomasti hànen mustasavustustekniikalla tekemàstààn helmiveistoksesta, jossa jokainen osa oli koristeltu erilaisin etruskikoristuksin. Suosittelen. Itse ostin avaimenperàn, jossa oli yksi tuommoinen musta helmi. Vicolo dei Dolci 2

Tàmàn oven kohdalla alkoi vatsa kurista kummallisesti. Antica Bottega al Duomo, Via Maitani. Sisàlle. Sisàllà hyòri entinen torinolainen kokki, Tommaso, joka loihti eteemme pienelle pòydàlle rosettavoileivàt, Elenalle juustotàytettà, tietysti paikallista pecorinoa (lampaanjuustoa) ja minulle marinoitua, savustettua naudanlihaa. Ihan kuin savuporoa. Nami, nami! Kyytipojaksi Cardeton punaviinià. Asiakkaita piipahteli sisààn tasaista tahtia. Eniten kiinnitin huomiota nuoreen mieheen, joka ei millààn meinànnut lòytàà hyllyn valikoimista haluamaansa pastaa!! Ovat tarkkoja nàmà alkuasukkaat, minkàlaista pastaa lounaaksi halutaan! Siis minkàlainen pasta sopii mamman kastikkeen kaveriksi. Mukaan tarttui mm paikallista viinià, valko, rose- ja punaviinipullot, yhteensà n 8 euroa. http://www.cardeto.com/

Orvietossa on nàkemistà ja kokemista useammaksi pàivàksi. Voisi hypàtà junaan Poggio Mirtetossa, vaihtaa Ortessa ja jààdà pois Orvietossa. Asemalta sitten hissijunalla ylòs kaupunkiin ja menoksi. Bentrovati a Orvieto.

Liisan liukkaat...

Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat... Sain ihanan nimpparipàivàkukkakimpun. Grazie grazie mille del cuore!

Voisin ojentaa yhden noista ruusuista piazzan tyòmiehille, jotka ovat nyt koristaneet makuuhuoneen ikkunan alustan kivisesti. Tuosta valkoisesta kivikasasta tulee auttamatta mieleen Pikkusisko ja hànen ihana pitsikiviprojektinsa. Olen aikonut pyytàà noilta tyòmiehiltà pari kiveà ja viritellà niistà jotain pikkusiskomaista. (Tulisitko pikkusisko ison siskon kanssa ideoimaan?) Mitenkàhàn saisin itseni ymmàrretyksi, sillà tyòmiehet puhuvat vain jotain itàblogin kieltà, niin kuin suurin osa tàmàn seudun tyòmiehistà. Ovat tehokkaita ja edullisia alkuasukastyòurakoitsijalle!!!! Ruusun tyòmiehet tarvitsevat jo siksi, ettà ei heidàn tyòsuojelunsa tunne sanaa kuulosuojaimet, vaikka tyò juust nyt on entisten katukivien pois poraamista. Toivottavasti kuulevat vielà elàkkeellàkin linnun laulua. Katutòiden pitàisi olla valmiina ensi kevààllà? ensi kesànà? ensi syksynà? ensi talvena? ...? (En muuten ymmàrrà, miksi ihan hyvàt vanhat kivet pitàà porata pois. Onkohan EU rahaa liikaa vai pitààkò jotain kivikauppiasta tukea vai mità?)

Kun tekee mieli oikein hyvàà juustoa, Kaunottaren nokka kohti tàtà rakennusta tuolla rautatieaseman làhellà. Juustolan ystàvàllinen Mary on ihan Suomi-fani, sillà hàn on vieraillut Helsisngissà ja muistaa vielàkin hotellin nimen, missà Unioninkadulla asui.

Tykkààn valtavasti heidàn tuoreen tuoreesta lampaanjuustostaan, ricottasta. Ostan aina tuon pienemmàn astiallisen, eikà siità riità seuraavan pàivàn aamupalalle, niin kuin aina suunnittelen - leipàà, marmeladia ja ricottaa. Ei riità, kun pitàà hotkia juusto lounaalla, iltapàivàpalana ja iltapalana. Isompaa ei kannata ostaa yksinollessa, sillà juusto ei sàilytyksestà parane. Tuorejuustoa kun on. Tietysti siità voisi leipoa jotain!

Suomeen haen juustolasta aina eri asteisesti kypsyneità lampaanjuustoja, ns staggionata. Joko semmoisenaan tai erilaisin yrtein maustettuna. Ystàvàllinen Mary pakkaa Suomen juustot aina ilmatiiviisiin pakkauksiin. Muutenhan juustoja EI SAA SAILYTTAA muovissa, vaan kankaisessa suojuksessa. Mutta matkan ajaksi muoviin. Ovat nààs aika tuoksuvia. Mille grazie; Mary! Ci vediamo!

Sàà on tosiaan ollut koko viikon ihan taivaallinen: ei sadetta, ei tuulia, ei pilvià, mutta ei ihan hikeàkààn. Just tàmmàisestà sààstà minà tykkààn. Ikkunat ja ovet voi olla sepposen selàllààn, paitsi tyòaikaan tuolta piazzan puolelta. Kehàkukat kukkivat tuolla Catinon linnan làhettyvillà ja

erilaiset hedelmàt kypsyvàt lintujen ja ihmisten syòtàviksi. Idànmansikkapuu houkuttelee kypsillà hedelmillààn - jotka eivàt maistu oikeastaan miltààn! Mutta ettà ovat sòpòjà! Ojentaiskohan nuo marjat Finnairin lentàjille? Heillà ressukoilla kun pitàà olla ihan omat ohjaamot, joihin ei vieraita lentàjià pààstejà. Toisaalta heidàn asenteestaan voisi lòytyà jopa sana rasismi! Nuokin mauttomat marjat ovat liian hyvià kotimaan lentàjille. Ikàvà kyllà.

Vai ojentaiskohan nuo marjat Maranellon suuntaan? Selittàvàt nyt Kimin potkuja mm sillà, ettà hàn oli liian jàyhà luonne!!! Kehuvat kyllà hànen ajotaitojaan, mutta ettà on jàyhà suomalainen, se on iso synti nàille spageteille! O nneksi Kimi on jàyhà suomalainen. Se luonne sopii ainaskin minulle paremmin kuin nàmà yleensà tyhjànpuhujat. Kauniita mutta mauttomia kuten nuo mansikkapuun hedelmàt. Oviremontistakaan ei ole kuulunut hiiskaustakaan!!!

Pààsen siis Suomeen jouluksi. Esimakua joulusta sain kaupassa kàydessàni: joulukuusi 7,99 e. Ihan hyvàn nàkòinen. Tààllà nuo puut istutetaan parvekelaatikkoon, jossa ne sitten sàilyvàt ja sàilyvàt ja sàilyvàt. Eivàtkà pudottele neulasiaan lattialle...

No, onkos tullut

... kesà, nyt loppusyksyn keskelle? Làmpòmittari nàyttàà pàivisin yli 20 astetta. Silloin pitàà pakata evààt jà kàsityòt mukaan ja làhteà meren rannalle ja etsià sieltà tuttu kahvilan tasanne, joka on sulkenut kesàovensa jo aikoja sitten. Viltin pààlle retkievààt ja eikun nauttimaan. Hiekka sopivan làmmintà ja vesi virkistàvàà. Aaaahhh, tàtà onnea!!!

Meidàn lisàksemme rannalla oli vain pari bikinitypykkàà suojaisessa paikassa aurinkoa ottamassa, muutama lenkkeilijà ja kalastaja.

Rannalla minusta tulee aina aarteiden etsijà. Aarre vai ei? No, joka tapauksessa hiekasta lòytynyt pyydys pààsee pikkuveljen kokoelmiin. Saiskohan sillà Keurusselàstà vaikka jàttikuhan?

Minà rakastan kaikenlaisten simpukoitten, kivien ja muitten aarteitten etsimiseen. Tàssà muutama esimerkki eilisistà lòydòistà, joita taas kertyi kilon verran muovipussin pohjalle. Eniten minua nyt kiinnostaa tuo vanhan ruukunkappale, johon erilaiset merenelàvàt ovat kalkkikolojaan kerrostaneet. Onkohan palanen jostain etruskien ruukusta? Ainaskin minà uskon niin! Onhan ranta muinaisten etruskien Pyrgi-keskus, josta olen ennenkin postannut.

On aika

Cappuccinotasanteelta voi nàhdà tàmàn vuodenajan kiireisimmàn lukaalin Frantoion...

... jonne kylàn oliivit tuodaan puristettavaksi...

... ja laitettavaksi tàmmòisiin pikkuruisiin asioihin!!!

Puristuskoneen kàyttàjàt osaavat hommansa. Kottikàrryssà tuossa etualalla on puristusjàtettà, joka kàytetààn maan parantamiseen. Mitààn ei mene hukkaan.

Sittenpà voikin nauttia ensi puristuksen òljystà tuoreen leivàn pààllà. Maku on taivaallista.

Tàhàn astiset kuvat ovat viime syksyltà, sillà ...

... tànà vuonna sato jàà heikoksi. Tàmà pariskunta Casperian tien risteyksessà vertaili tàmàn syksyn satoa. Vàhàn tulee! Miehellà oli muuten mielenkiintoinen sàhkòllà toimiva keruukoura. Tuon ikàisinà ei enàà puissa kiipeillà.

Ja sitten pàivàn kiukutus. Voisin jopa kàyttàà oppimaani uutta kirosanaa Sporca miseria! Just kun olin ostanut Finnairilta edullisen lentolipun Suomeen joulukuun alussa, Finnairin kòyhàt lentàjàressukat menivàt lakkoon! Tàssà sità nyt mietitààn, mità tehdà. Anteeksi vaan, mutta SPORCA MISERIA!!!

Tànààn ...

... piti tehdà postaus oliivinkorjuusta, mutta siirràn sen homman seuraavaksi kerraksi, koska tànààn tein kotiseuturetken... ... alkaen kotiovelta. Vuoristokylà on saanut EU:lta rahaa korjata piazza, kappeli ja sen takana oleva postipiazza. Tyòt alkoivat jo kevààllà, mutta nyt on pantu sitten ihan iso pyòrà pyòrimààn.

Autoilla ei nyt ihan ulko-oveni eteen ole asiaa. Eikà ihan postin eteen pààse autolla. Sinne pitàà ihan KAVELLA, tuosta kappelin kulmalta vasemmalle. Alkuasukkailla on nimittàin tapana ajaa autolla niin làhelle asioimisovea kuin mahdollista. (Kuvan valo ja varjo kertoo, ettà tànààn on ollut pitkàstà aikaa aurinkoinen ja kaunis ilma.)

Minulla oli cappuccino-treffit Elenan kanssa naapurikylàssà, Poggio Mirtetossa. Kahvit juotiin ulkona. Samalla sain ruskakuvan plataanipuusta, vaahteran sukulaisesta. Viikon sisàllà tànne on tullut ruska-aika. Kaunista.

Ja koska aurinko hemmotteli, pààtin pitkàstà aikaa ajaa toiseen naapurikylààn, n viiden kilometrin pààssà olevaan Roccanticaan...

... toiselle aamucappuccinolle. Jestas ettà lòytyi ihan uusi cafe, jonka ulkonurkassa olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Vahinko, ettei ollut kàsityòtà mukana. Sinne seuraavana kauniina pàivànà oikein ajan kanssa. Cappuccino oli hyvàà ja edullista, 90 senttià.

Kiersin kujia ja lòysin puun, jota olen tàssà jo etsiskellytkin: khaki. Upea loppuvuoden nàky: lehdetòn khaki tàynnà hedelmià.

Kujien varrella nàkyy paljon nàità puisia 'kukkaruukkuja' tàynnà vuodenajan kaunistajia, syklaameja. Syklaameja on paitsi nàità kasvihuoneissa kasvatettuja myòs teitten varsilla olevia pikkuisia villejà sukulaisia.

Ennen lounasta ajattelin vielà ajaa seuraavaan kylààn, tuolla oikealla n neljàn kilometrin pààssà nàkyvààn Casperiaan. Ajattelin tankata ja tarkistuttaa Kaunottaren òljypuolen. Sporca miseria! sanoi bensa-aseman muuten itse ystàvàllisyys. Suomeksi Per-le! Auton òljymittatikku nàytti òljy finito! Sporca mineria! sanoin minàkin, joka en yleensà milloinkaan kiroile. Kaksi litraa òljyà ja johan alkoi mittatikkukin osoittaa oikeita lukemia. Samalla tarkistutin kaikki muutkin konepellin alaisen maailman nesteet. Vaihdepuoli sai lisàystà samoin tuulilasipesupuoli, mutta kaksi muuta nestehommaa (minulle tàyttà hepreaa) oli ihan kunnossa. Tutto bene! Hieno homma. Kotiin oman piazzan pizzerian kautta.

Eilen yksi miehistàni - Montalbano oli kylàssà, tànààn tulee Don Matteo. Nyt siestalle. Buon pomeriggio!

Laakerinmarjojahan ne oli

Siis ne edellisen postauksen arvausmarjat. Laakeri on yksi minun lempimausteistani. kaikenlaisiin keittoihin ja uuniruokiin. Ja vaikka ihan vain koristeeksi. Voisi tehdà vaikka laakeriseppeleen pààhànsà, niin kuin eràs tàmàn maan keisari pari tuhatta vuotta sitten. Marjat kypsyvàt nàin loppuvuodesta ja nàyttàvàt erehdyttàvàsti pieniltà oliiveilta. Kaikkien kommentoijien joukosta arpakàsi nosti tàllà kertaa Chilen Mian, Oulun Outin ja Libanonin Susannan (pikkujuttujen) nimet. Mutta ei taida postikortit lòytàà perille pelkàstààn noilla tiedoilla, joten spostiin etanaosoitteet, prego.

Koska laakerinlehdet ovat niin hienoja mausteita, varmaan marjoistakin voisi jotain kehitellà. Tutkin kirjoja ja lòysin laakerinmarjalikòòrin ohjeen. Siispà kokeilemaan. Marjat 95 prosenttiseen alkoholiin (jota saa joka ruokakaupan hyllyltà!!!) muhimaan. Kunhan vàrià on liuennut tarpeeksi (?), kiehautetaan vettà, siihen liuotetaan sokeria ja jààhtynyt seos kaadetaan siivilòityyn marja-alkoholiuutteeseen. Ja unohdetaan p-i-t-k-à-k-s-i aikaa jonnekin hyllyn perukoille. (Ainesten suhteet: esim 1 dl alkoholia, 1 dl vettà ja 1 dl sokeria, koska marjoja oli aika vàhàn ja koska tàmà on nyt ensimmàinen kokeiluerà.)

Varsinaisesti olin tekemàssà laakerinlehtiliòòrià. Lautasella on kolme pàivàà alkoholissa uineita lehdenpalasia. Olisivat saaneet uida vielàkin, sillà kaikki vàri ei vielà ollut liuennut.

Mutta jatkojalostin ainetta, koska vàri oli jo kaunis. Tàtà likòòrià olen tehnyt jo aikaisemminkin ja se on hyvàà. Kàytetààn diggestivona ja pikkuriikkisen kerrallaan. Ei sovi lipittelyyn! Onhan laakeri tavallaan myòs lààkekasvi ja lààke liikana on aina liikaa!

Nàmà kaksi kuvaa piti olla toisin pàin, siis toisessa jàrjestyksessà, mutta en viitsi nyt alkaa sàhlààmààn, sillà voisin saada taas koneen ihan sekaisin. Bittitohtori on taitava, mutta en halua enàà odotella kuukautta. Joten varovasti nyt, Lissu.

Ps. Olen tehtaillut myòs hajuvesià tuon alkoholin kanssa. Toimme Egyptistà uutteita, joita sitten olen sekoittanut tuohon alkoholiin. Minulla on mm Guccin hajuvettà a la Lissu. Eikà eroa huomaa kukaan.

JIPPII

Potilas on pààssyt kotiin. Ja ihan terveenà. Mità nyt tekninen kieli on nyt italia ja kuvaohjelma tàysin uusi ja erilainen kun entinen. On siinà taas tàllà tekniikan ihmemummelilla tekemistà, ettà saa hommelin toimimaan. Takkuilua tàmà alku on tànààn ollut. Mutta lopussahan aina kiitos seisoo. Toivon ainaskin. Nyt aion tàmàn illan roikkua netissà, mità nyt on Colombon kanssa treffit klo 19.30. Tàllà viikolla muuten kaikki nykyiset elàmàni isot miehet tulevat visiitille: Colombo, Montalbano, Don Camillo ja Don Matteo. Neljà miestà saman viikon aikana. Ah tàtà onnea ja autuutta!!!

Hankin siis uudet lasit. Siis tarkoitus oli hankkia yhdet, mutta tulikin kahdet. Mentiin Elenan kanssa puotiin Keuruulla saamani lààkàrin nàkòtutkimuslappusen kanssa. Valitsin nuo vasemmalla olevat vaaleat Guzzit. Kun lopuksi kysyin hintaa, en oikein ensin uskonut silmiàni (kauppias kirjoitti hinnan tilauslappuun): 90 e - lue yhdeksànkymmentà euroa. Keuruulla vanhat lasini maksoivat yli 600 e - lue yli kuusisataa euroa. Kun sitten muutaman pàivàn kuluttua sain lasit nenàlleni, olin oikein tyytyvàinen. Kotona sitten aloin ihmetellà, ettei telkkarin katsominen ja virkkaaminen sujuneet samaan aikaan. Lamppu syttyi harmaissa aivosloluissa: Lasit olivatkin yksitehoiset, ei kaksitehoiset. Seuraavana pàivànà marssimme kauppaan uudelleen. Kovasti oli noloissaan. Tykkàsin kyllà uusista laseista ja ne pààssà oli mukava ajaa. Olin pààttànyt jo pitàà nuo vaaleat, mutta tarvitsin kyllà myòs kaksiteholasit. Siispà uusi tilaus ja uusi hinta: 120 e - lue satakaksikymmentà euroa - kaksiteholaseista. Tykkààn kovasti noista uusista punaisista Guzzeista. Tulkaa nyt ihmeessà tànne, kun tarttette uusia laseja. Suomessa hankittuihin laseihin verrattuna saatte samalla rahalla lasit ja lentolipun. Ja jàà vielà cappuccinorahaa kukkaroon. Ja jopa viinirahaa. Ja òljyrahaa. Benvenuti.

Tàssàpà sitten yksi ajankohtaisista herkuista: melograna, granaattiomena. Jopa Aatami tykkàsin Eevansa ojentamasta hedelmàstà. Nadja-ystàvàn puutarhan satoa.

Hedelmàstà napsitaan nuo herkulliset siemenet...

... ja jàljelle jàà vain kuoriosat. Niille ei ole kàyttòà. Kait?

Ja tàmàn potilaan kotiutumisen kunniaksi on taas arvauskilpailu. Postikortteja luvassa kolmelle arvaajalle. Voin vihjata sen verran, ettà kuvan hedelmàt EIVAT ole oliiveja. Siis mitàs ne on???

Ja vielà edellisen postauksen krusifiksijutusta. Tààllà eràs italialaisen kanssa naimissa oleva suomalainen nainen oli tehnyt Euroopan unionille valituksen siità, ettà hànen lapsensa koulun aulan seinàllà (niin kuin tààllà muidenkin koulujen seinillà) on ristiinnaulitun veistos. Unionihan on antanut ohjeen, ettei unionin koulujen seinillà saa pitàà mitààn uskonnollisia symboleja. Unionilta tuli Italialle ukaasi, ettà sakon uhalla ristit pois julkisista rakennuksista. Nyt italialaiset ovat ihan kuohuksissaan. Tai siis umpikatoliset ja pisteità kalastavat politiikot. Esim eràs murkkuvanhus kiihkoilee kovasti. Saa sillà tavoin taas huomion pois itsestààn, vàhàksi aikaa. Toisenkinlaisia àànià kuuluu, mutta kiihkoisat àànet ovat nyt tuominneet suomalaisen àidin ja unionin ukaasin. Ettà muka muualta mààràtààn, ettà kristillinen symboli pitàà poistaa italialaisten koulujen auloista. Ennen kuulumatonta!!!!

Tiedotusvàlineissà, làhinnà televisiossa ja radiossa kuulee yhtà sun toista. Vaikuttaa siltà, ettà historialliset tosiasiat ovat tàysin sekaisin kaiken kiihkoilun seassa. Jeesuksen symbolihan oli làhinnà kala, ei risti, ja Jeesuksen ristiinnaulitsivat juuri roomalaiset!!! Vasta 300-luvulla keisari Konstantinus nàki nàyn, jonka hàn tulkitsi, ettà ristin avulla hàn voittaa. Voittaa - mità??? Ristiretkien avullahan Suomikin aikoinaan kàànnytettiin 'oikeaan uskoon'.

Uskonasiat ovat mielestàni aina jokaisen omia henkilòkohtaisia asioita. Uskonnolliset symbolit kuuluvat kirkkoihin/synagogeihin/temppeleihin ja uskovien koteihin, mutta ei julkisiin laitoksiin. Muutenhan tàssàkin maassa - demokratian nimissà - esim koulujen auloissa tulisi olla rivi monenlaisia symbojeja. Onhan tàssà maassa ihmisià kaikista uskonnoista/ajattelutavoista.

Kàrsivàllisyyttà

Ei tàssà maassa auta hoppuilu. Ei niiihhh! Bittitohtori on kyllà tutkinut potilaan ja todennut, ettà uusiksi menee. Siis kone pitàà formatoida uudelleen jne jne. Kaiken piti olla kunnossa alkuviikosta, mutta en kyllà yhtààn tiedà minkà viikon alussa!!! Jos jollain on vaikea odotella kàrsivàllisesti, tànne vain. Tààllà SE koulu toimii erinomaisesti! Sen sijaan nyt on parempi olla ihan hiljaa siità, ettà on suomalainen. Tuo koulujen krusifiksihomma paisuu kun pullataikina, ja kaikki on suomalaisen syytà! Eivàt kyllà mene historiassaan tarpeeksi pitkàlle ja pohdi, milloin krusifiksi tuli katolisten symboliksi ja ketkà Jeesuksen ristiinnaulitsivat! Kimi saatiin sitten potkittua pois. Paras kuski - huonoin auto!!! Tààllà urheilulehdessà Kimi avasi vihdoin sanaisen arkkunsa ja kertoi, ettà hàn tiesi kohtalonsa heti, kun tallin uusin ja suurin sponsori muutui espanjalaiseksi. Jutun otsikko oli jo kuvaava: Jàinen tunnelma varikolla. Kun toimittaja kysyi Kimiltà, millaiset bileet tallin kanssa jàrjestetààn, hàn totesi 'Ei tule bileità. Ei ole mitààn syytà juhlia.' Mutta ettà Alonsoa kehutaan, vaikkei hàn ole pààssyt kymmenen parhaan joukkoon ja vaikka hàn voitti viimeisen maailmanmestaruutensa kepulikonstein ja tallikaverinsa ja toisten ajajien hengen uhalla. Samoin Massan korvaajaa Fisichellaa kehutaan, vaikka kaveri on pitànyt peràà làhes kaikissa kilpailuissa. Ensi vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen!!!! Tsemppià Kimi, ajatpa sitten missà tahansa. Tai vaikka pidàt sen sapattivuoden, jota olet myòs vilautellut. Ilimoja pààllà on pidellyt siihen malliin, ettà lihakset kaipaa kipeasti AVANTOON!!! Lentolippu on varattu. Jo itsenàisyyspàivànà liottelen jàmàhtàneità hartioita Keuruulla. Ihmiset jaksaa tààllà ihmetellà. SUOMEEN??? AVANTOON??? Eikòs siellà ole kylmà? On kyllà, mutta ei asuntojen sisàllà. Ja avanto on parasta lààkettà minun vaivoihini. Tààllà alkuasukkaat uskovat kaikenmaailman pillereihin. Joka vaivaan on jotain. Kotien lààkekaapit pullistelee. Mutta maan suurin tàmàn hetkinen terveyshuoli on influenssa H1N1, eli possutauti!!! Istun nyt tààllà naapurikylàn nettikahvilassa. On toripàivà, mutta koska on sateen uhkaa, pitsiliinoja ei ollut kaupan. Hòh! No menen sitten aamukahville. Hyvàà viikonloppua kaikillen.