Buon giorno, Orvieto

Orvieto, roomalaisten Urbs Vetus (vanha kaupunki) rakennettiin muinaisen etruskikeskuksen Volsiniin paikalle. Tosin historioitsijat eivàt vielàkààn ole takuuvarmoja kaupungin alkuhistoriasta. Niin tai nàin, ei voi kuin ihmetellà kuvan sivulla olevien rakennusten rakennuttajia, sillà kaupungin ehdoton vetonaula, il Duomo (tuomiokirkko) peittyy ilkeàsti talojen varjoon. Tosin itse piazzalle pààstyà, voi vain haukkoa henkeà silmiàhivelevàn nàkymàn edessà. http://www.orvieto.umbria2000.it/ Huom! Seinàjoen ystàvyyskaupunki! Kun 1980-luvulla aloin kiinnostua italian kielestà, Suomen televisiossa oli kurssi Buongiorno Italia. Sen kurssin kakkososassa tutustuin ensimmàisen kerran Orvietoon, ja nyt lauantaina kaupunki heràsi ihan eloon. Buon giorno, Orvieto. Naapurimaakunnan, Umbrian yksi keskuksista. Aurinko paistoi... ... ja kimalteli Duomon ulkopilareissa. Sisàtilat saivat ihan hiljaiseksi. Valokuvata ei saanut.

Sitten kiertelemààn pikku kujia. Yhden putiikin ulkopuoli oli jo niin mielikuvituksellinen, ettà ohi ei voinut kulkea. Sisàllà sitten olikin oikein Ozin ihmemaailma ja sen luoja Giuseppe. Omin ison kàtòsin hàn oli rakentanut oikein satumaailman, jossa kaiken sai 'elàmààn' - soimaan ja liikkumaan.. Ylpeànà hàn esitteli esim kuvan joulupukin maata. No, olihan siellà maassa joulupukkikin, mutta kovin amerikkalaiselta nàytti. Giuseppe nàytti aarteitaan ihan silmàt loistaen. Sinne olisi voinut jààdà leikkimààn, mutta kovin ahdasta siellà oli. Via dei Magoni 4

Yhdeltà pieneltà kujalta lòytyi Annan keramiikkapaja. Ihastuin suunnattomasti hànen mustasavustustekniikalla tekemàstààn helmiveistoksesta, jossa jokainen osa oli koristeltu erilaisin etruskikoristuksin. Suosittelen. Itse ostin avaimenperàn, jossa oli yksi tuommoinen musta helmi. Vicolo dei Dolci 2

Tàmàn oven kohdalla alkoi vatsa kurista kummallisesti. Antica Bottega al Duomo, Via Maitani. Sisàlle. Sisàllà hyòri entinen torinolainen kokki, Tommaso, joka loihti eteemme pienelle pòydàlle rosettavoileivàt, Elenalle juustotàytettà, tietysti paikallista pecorinoa (lampaanjuustoa) ja minulle marinoitua, savustettua naudanlihaa. Ihan kuin savuporoa. Nami, nami! Kyytipojaksi Cardeton punaviinià. Asiakkaita piipahteli sisààn tasaista tahtia. Eniten kiinnitin huomiota nuoreen mieheen, joka ei millààn meinànnut lòytàà hyllyn valikoimista haluamaansa pastaa!! Ovat tarkkoja nàmà alkuasukkaat, minkàlaista pastaa lounaaksi halutaan! Siis minkàlainen pasta sopii mamman kastikkeen kaveriksi. Mukaan tarttui mm paikallista viinià, valko, rose- ja punaviinipullot, yhteensà n 8 euroa. http://www.cardeto.com/

Orvietossa on nàkemistà ja kokemista useammaksi pàivàksi. Voisi hypàtà junaan Poggio Mirtetossa, vaihtaa Ortessa ja jààdà pois Orvietossa. Asemalta sitten hissijunalla ylòs kaupunkiin ja menoksi. Bentrovati a Orvieto.