JIPPII

Potilas on pààssyt kotiin. Ja ihan terveenà. Mità nyt tekninen kieli on nyt italia ja kuvaohjelma tàysin uusi ja erilainen kun entinen. On siinà taas tàllà tekniikan ihmemummelilla tekemistà, ettà saa hommelin toimimaan. Takkuilua tàmà alku on tànààn ollut. Mutta lopussahan aina kiitos seisoo. Toivon ainaskin. Nyt aion tàmàn illan roikkua netissà, mità nyt on Colombon kanssa treffit klo 19.30. Tàllà viikolla muuten kaikki nykyiset elàmàni isot miehet tulevat visiitille: Colombo, Montalbano, Don Camillo ja Don Matteo. Neljà miestà saman viikon aikana. Ah tàtà onnea ja autuutta!!!

Hankin siis uudet lasit. Siis tarkoitus oli hankkia yhdet, mutta tulikin kahdet. Mentiin Elenan kanssa puotiin Keuruulla saamani lààkàrin nàkòtutkimuslappusen kanssa. Valitsin nuo vasemmalla olevat vaaleat Guzzit. Kun lopuksi kysyin hintaa, en oikein ensin uskonut silmiàni (kauppias kirjoitti hinnan tilauslappuun): 90 e - lue yhdeksànkymmentà euroa. Keuruulla vanhat lasini maksoivat yli 600 e - lue yli kuusisataa euroa. Kun sitten muutaman pàivàn kuluttua sain lasit nenàlleni, olin oikein tyytyvàinen. Kotona sitten aloin ihmetellà, ettei telkkarin katsominen ja virkkaaminen sujuneet samaan aikaan. Lamppu syttyi harmaissa aivosloluissa: Lasit olivatkin yksitehoiset, ei kaksitehoiset. Seuraavana pàivànà marssimme kauppaan uudelleen. Kovasti oli noloissaan. Tykkàsin kyllà uusista laseista ja ne pààssà oli mukava ajaa. Olin pààttànyt jo pitàà nuo vaaleat, mutta tarvitsin kyllà myòs kaksiteholasit. Siispà uusi tilaus ja uusi hinta: 120 e - lue satakaksikymmentà euroa - kaksiteholaseista. Tykkààn kovasti noista uusista punaisista Guzzeista. Tulkaa nyt ihmeessà tànne, kun tarttette uusia laseja. Suomessa hankittuihin laseihin verrattuna saatte samalla rahalla lasit ja lentolipun. Ja jàà vielà cappuccinorahaa kukkaroon. Ja jopa viinirahaa. Ja òljyrahaa. Benvenuti.

Tàssàpà sitten yksi ajankohtaisista herkuista: melograna, granaattiomena. Jopa Aatami tykkàsin Eevansa ojentamasta hedelmàstà. Nadja-ystàvàn puutarhan satoa.

Hedelmàstà napsitaan nuo herkulliset siemenet...

... ja jàljelle jàà vain kuoriosat. Niille ei ole kàyttòà. Kait?

Ja tàmàn potilaan kotiutumisen kunniaksi on taas arvauskilpailu. Postikortteja luvassa kolmelle arvaajalle. Voin vihjata sen verran, ettà kuvan hedelmàt EIVAT ole oliiveja. Siis mitàs ne on???

Ja vielà edellisen postauksen krusifiksijutusta. Tààllà eràs italialaisen kanssa naimissa oleva suomalainen nainen oli tehnyt Euroopan unionille valituksen siità, ettà hànen lapsensa koulun aulan seinàllà (niin kuin tààllà muidenkin koulujen seinillà) on ristiinnaulitun veistos. Unionihan on antanut ohjeen, ettei unionin koulujen seinillà saa pitàà mitààn uskonnollisia symboleja. Unionilta tuli Italialle ukaasi, ettà sakon uhalla ristit pois julkisista rakennuksista. Nyt italialaiset ovat ihan kuohuksissaan. Tai siis umpikatoliset ja pisteità kalastavat politiikot. Esim eràs murkkuvanhus kiihkoilee kovasti. Saa sillà tavoin taas huomion pois itsestààn, vàhàksi aikaa. Toisenkinlaisia àànià kuuluu, mutta kiihkoisat àànet ovat nyt tuominneet suomalaisen àidin ja unionin ukaasin. Ettà muka muualta mààràtààn, ettà kristillinen symboli pitàà poistaa italialaisten koulujen auloista. Ennen kuulumatonta!!!!

Tiedotusvàlineissà, làhinnà televisiossa ja radiossa kuulee yhtà sun toista. Vaikuttaa siltà, ettà historialliset tosiasiat ovat tàysin sekaisin kaiken kiihkoilun seassa. Jeesuksen symbolihan oli làhinnà kala, ei risti, ja Jeesuksen ristiinnaulitsivat juuri roomalaiset!!! Vasta 300-luvulla keisari Konstantinus nàki nàyn, jonka hàn tulkitsi, ettà ristin avulla hàn voittaa. Voittaa - mità??? Ristiretkien avullahan Suomikin aikoinaan kàànnytettiin 'oikeaan uskoon'.

Uskonasiat ovat mielestàni aina jokaisen omia henkilòkohtaisia asioita. Uskonnolliset symbolit kuuluvat kirkkoihin/synagogeihin/temppeleihin ja uskovien koteihin, mutta ei julkisiin laitoksiin. Muutenhan tàssàkin maassa - demokratian nimissà - esim koulujen auloissa tulisi olla rivi monenlaisia symbojeja. Onhan tàssà maassa ihmisià kaikista uskonnoista/ajattelutavoista.