Ruokaa rakkaudella

Ruokaa rakkaudella - Toskanassa. Siis Siken ohjelma telkkarissa. Mutta vaikka kuinka yritin tykätä, ei onnistunut. Toskaanaa näytettiin talon pihapiirin verran ja saapasmaalaista ruokakulttuuria edusti melkeinpä vain rosmariinipuska. Kun Sikke sanoi lorauttavansa mausteeksi vähän siirappia, minä  ällistyin. Siirappia saapasmaassa! Onneksi huomasin tölkin kyljen tekstin Dansukker! Eihän saapasmaassa siirappia tunneta. Tai ainakaan vuoristomajan maisemissa. Itsekin vien siirapin joulupipareita varten Suomesta. Eikä ohjelman ruoka kyllä saisi Toskanan mammoja ihastelemaan. Ei sitten millään. Eikähän ohjelmassa näkynyt yhtä ainutta saapasmaalaista! Mahdoton asetelma Italiassa. Sorry, Sikke! Vaikka sinä mukavaa seurattavaa oletkin.

Kuva ei ole telkun ohjelmasta, vaan omasta keittiöstäni, Täältä pakkasen keskeltä. Oliiviöljy-voiseoksessa muhii makeaa sipulia ja yksi valkosipulin kynsi. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ja loraus proseccoa. Kansi päälle. Odotellaan ja katsellaan samalla auringon laskua tuonne lumimaailman laidalle.

Sipulien ollessa vielä minuuttia vaille liian lötköjä, valkosipulin kynsi pois. Pannu kuumaksi ja maksapihvit pannulle reiluksi minuutiksi/puoli. Suolaa ja pippuria ja Fegato alla veneziana, puolukkahyytelön saattelemana. Buon appetito. Ei, Veneziassa  ei käytetä maksan kaverina puolukoita, mutta ottaahan Sikkekin vapauksia, miksen sitten minä. Ja sitä paitsi maksa rakastaa puolukoita. On puolukoilla muitakin kavereita. Täksi päiväksi on kaali-jauhelihalaatikkoa. Vesi valuu jo suupielistä!

***
Olen jäänyt kahden telkkarisarjan lumoihin. Matka Niilillä ikävä kyllä loppui jo, mutta Silkkitietä pääsen vielä kulkemaan muutaman ohjelman verran. Joanna Lumley ja Ville Haapasalo osaavat asiansa kertojina. Ihan kuin olisi mukana. Omassa kiikkustuolissaan.

Päivä on pidentynyt kohta kaksi tuntia ja sen kyllä huomaa. Sitä alkaa tämäkin karhu kömpiä pikku hiljaa talviteloiltaan ja karistella talviunet hartioiltaan. Mitähän sitä alkaisi tehdä???

Käykääpä muuten ihailemassa Koillismaan maisemia. Ihan noin kapoisia ja kauniita tykkykuusia ei keskeltä Suomea löydy.

Höh!

Keuruun revontulet eilen illalla. Eivät pohjoisen taivaalla, vaan vastarannalla olevat katuvalojen tulet käsien täristessä kipakassa pakkasessa. Varsinaisesti yritin kuvata revontulten puutteessa kuun sirppiä, mutta niitäkin onnistuin saamaan kolme samaan kuvaan. Taitavaa, vai mitä!

Sukkia ja härpäkkeitä (kämmenselän lämmittimiä) on nyt syntynyt tiiviiseen tahtiin, sillä kädet eivät voi rauhassa seurata Suomen tämän hetken jännitysnäytelmää. Siis presidentin puolison valintaa!!!

Pitää varmaan hieman jäähdytellä. Tämä jäätävän kaunis koriste löytyi eilen kirjastoreissulla jostain puutarha-alan lehdestä. Ajattelin kokeilla, nyt kun pakkanen vain kiristyy. On myös aika ottaa parveke hyötykäyttöön ja sulattaa varsinainen pakastin. Toivottavasti Keuruun hiihdot kuitenkin pystytään järjestämään, vaikken itse kisoihin aiokaan mennä.

Aurora borealis

Tämä kuva Tarhialta pohjoiseen on ollut blogissani jo ennenkin, mutta tänään aion illan tullen tassutella jäälle tuijottamaan kohti pohjoista. Aurinko myrskyää ja tuo taivaalle upeat revontulet. Tässä teille ammattilaisen ottamat tulet.
www.youtube.com/visitfinland
Että voi olla kaunista!
All my English speaking friends: In this youtube you can see those wonderful aurora borealis (revontulet, the fox's lights) that we can see in these days  in northern Finland. And hopefully some of them also here in Keuruu. This evening I am going to walk on the ice to look towards the northern skys.

Ruusuja Pekka Haavistolle

Ruusuista kauneimmat, juhannusruusut, Pekka Haavistolle! Kyllä sai eilen illalla jännittää. Ja nyt jännitys sen kuin vain jatkuu. Voittaako kovat arvot, raha ja jatkuva puhuminen pörsseistä ja taloudesta vai voittaako pehmeämmät ja inhimillisemmät arvot? Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa ja ovat fiksuja ihmisiä. Jatkuu...

***
Samoin jatkuu vaikeudet blogistaniassa. En itsekään pääse kommentoimaan kaikkiin haluamiini blogeihin. Olisin niin mielelläni kommentoinut Suomimammaa Sisiliassa, sillä hän kirjoittaa hyvin saaren ihmeellisyyksistä suomalaisin silmin. Voisin hänen listaansa lisätä vielä muutaman jutun: Koska saapasmaalaiset pelkäävät kaikkia pahoja tauteja, on heidän lääkekaappinsa oikea pienoisapteekki, josta löytyy troppia vaivaan kuin vaivaan. Todelliseen ja kuviteltuun. Saapasmaalaiset eivät myöskään kävele suurin surminkaan, jos ei ole pakko. Aamucappuccinollekin ajetaan niin lähelle kylän baarin ovea kuin mahdollista. Varsinkin sateella, sillä eihän ulos sateella mennä. Paitsi cappuccinolle. Ja autolla. jne jne jne Saapasmaalaiset tekisivät varmaan omat listansa asuttuaan täällä Suomessa muutamia vuosia. Heh, heh!

Sukkatehtaalta

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Ajatuksia jään yli

Oikopolku jään yli eilen. Valkoista pohjoiseen. Voisi hiihdellä salmea pitkin kohti pikkusysteriä tai Riittaa.

Mutta kun jäällä on vettä. Siis jään päällä ja lumen alla on vettä. Sitä paitsi en tykkää hiihtämisestä. Sain ihan tarpeekseni, kun työssä jonain vuonna minulla oli viikossa 9 tuntia liikuntaa, eikä tunnin päätyttyä ollut aikaa käydä kunnolla suihkussa, kuivien vaatteiden vaihdossa, saatikka että olisi voinut vähän levähtää. Vaikka nyt olisi aikaa, inhotus on jäänyt päälle. Ihmismieli on sitten kummallinen.

Valkoista etelään. Jäätä pitkin pääsisi pikkuveljen luo tai jopa ihan Mänttään asti. Keskellä näkyvien maantie- ja rautatiesiltojen alla jää on vielä vaarallisen ohut. Mutta näkisittepä, kuinka moottorikelkkailijat 'lentävät' sulien kohtien yli. Rohkeuttako???

Valkoista itään, kohti kotirantaa. Eilen kuulin ohi mennen radio-ohjelman, jossa kerrottiin Jyväskylässä(kin) toimivasta AIKApankista. Ohjelman alku meni ohi korvien. Onko teillä kokemusta asiasta? Nettisivuilla en oikein päässyt asiasta jyvälle.

Valkoista kohti länttä. Vasemmalla näkyy kirjasto ja jääpolun päässä Keuruun uusi kirkko. Tuolle rannalle on kaupungin eräs innokas ja lennokas virkaMIES ehdottanut veden PÄÄLLE rakennettavia asunoja!!! Tuleekohan niihin sitten perämoottorit? Voisi lähteä halutessaan vaikka risteilemään!!! Saapasmaan lehdet lyttäävät karille ajaneen risteilyaluksen kapteenin. Jänishousu! Jänishousujen jänishousu. Kuuntelin kapteenin ja merivartioston päällikön keskustelun netistä. Kuinka tuommoinen jänishousu yleensä on kapteeniksi päässyt???  Minkähänlainen kapteeni Suomi-laivan peräsimeen valitaan. Minun suosikkini vain vahvistaa asemiaan. Tänä aamuna telkkarissa taiwanilainen 'ennustaja' ruoti neljä ehdokastamme ja valitsi 'voittajaksi' Paavo Lipposen : hyvä otsan muoto ja kirkkaat silmät. PÖÖÖÖÖ!!!! Pieleen meni se ennustus. Uskoisin.

Posteitaliane

Muistatte varmaan, kuinka vuoristomajan posti ei huolinut tätä minun koristelemaani pakettia. Mutta niin se vain nyt lennähti tänne Keuruulle. Saapasmaassa kun on posteja, jotka osaavat asiansa. Naapurikylän postineiti oli vain ihaillut postimerkkejä ja laittanut vähän lisää. Nuo isot merkit ovat muuten Italia 150-vuotta -merkkejä. Siis harvinaisuuksia. Ai mitä paketissa oli?

Lankojapa siellä. Signoralta saamistani langoista osa. Tulee monta paria sukkia suvun pikkuisille. Uusinta tulokasta odotellaan tämän ja ensi kuun vaihteessa.

***

Suomen kauppoihin on vuoden alussa ilmestynyt nämä hökötykset kassojen luo! Tupakkia varten. Ei saa näkyä enää tupakka-askeja livenä, vaan ne on oltava piilossa katseilta. Kaameita häkkyröitä. Enkä kyllä usko, että ne mitenkään vähentävät tupakan ostamista.

***
Olen surullisena seurannut saapasmaassa sattunutta laivaturmaa. Käsittämätöntä!

***
Pakkaset ovat vihdoinkin alkaneet. Ennustetaan jopa paukkuvia. Kunhan sähköt vain pysyvät, niin antaa paukkua. Eilen oli pimeää pariin otteeseen, mutta vain lyhyinä katkoina.

Vaarallista kauneutta

Ensin lunta sai odottaa, ja sitten sitä tulee jatkuvasti. Kaunista, mutta myös vahingollista, sillä märkä lumi tekee tuhojaan. Nämä kuvat kertovat pikku vahingoista, mutta sähkö- ja puhelinyhtiöiden työntekijät voivat kertoa suurista tuhoista. Keuruukin oli esimerkiksi  toissapäivänä pimeänä useaan eri otteeseen. Eilen kävin ostamassa taskulampun. Kynttilöitä on entuudestaan. Vettä on astioissa, mutta jos sähköt menee ja pakkanen kiristyy, asunto kylmenee nopeasti. Mitäs sitten? Mahtaa olla kurjaa niillä, joilla vieläkin on sähköt poikki tapaninpäivän myrskyn jäljiltä.

Jäälle ei vieläkään ole asiaa. Petollista.

Mutta karhut ovat nyt tyytyväisiä. Jospas tuon naapuritalon kuusen altakin keväällä kömpii karhuperhe!

Mutta eihän tämä lumen määrä ole mitään verrattuna siihen, että Alaskassa on kuulemma paikoin lunta n 7 metriä! Katsokaapas lisää lumikuvia Riitan blogista. Keuruun toiselta laidalta.

***

Tässä uusin kirppislöytöni. Tämmöisiä aarteita harvoin löytää...

Syykin paljastui, kun tutkin työtä tarkemmin: iso reikä ja muutama pienempi. Ei haittaa. Tulee oikein kaunis tyynyliina.

***
Äänestetty on. Heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Silti seuraan edelleen kaikkia vaalipaneeleja. Oma valintani vain vahvistuu vahvistumistaan.

Lottovoittaja

Olen lottovoittaja. Monellakin tapaa. Viime lauantaina seurasin Virallisen Loton arvontaa. Kaksi ensimmäistä osui. Ryhdistäydyin. Kolmas ohi. Jahas. Sitten kaksi seuraavaa osui. Neljä kasassa. Ihan alkoi jännittää. Mutta loput kaksi ja varanumerot ohi! Mutta olin voittanut sentään jotain. Eilen sitten R-kipsalle nostamaan lottovoittoa. 9,60 e!! Nyt täytyy tarkkaan suunnitella, mihin summan sijoitan!!! Antakaapas vihjeitä, kiitos.

Todellinen lottovoitto on kuitenkin tämä maa. Kun olen saanut oleilla myös saapasmaassa, osaan arvostaa Suomea aina vain enemmän. Arvaatte varmaan, että tämä on jonkin sortin äänestyspuhe. Olen seurannut nyt kaikkia mahdollisia vaalitenttejä, ja oma valintani tulee olemaan helppoa ja siksipä huomenna menen hoitamaan oman velvollisuuteni. Siis oikeuteni äänestää.

Postikorttimaisema

Voiko kauniimpaa enää talvella olla! Sillä talvi nyt on. Se tulla tupsahti ihan yhtäkkiä.

Kaksi ylintä kuvaa ovat viime tiistailta ja alin torstailta. Tarhia alkaa jäätyä. Pakkasta on nyt hieman yli 10 astetta. Kohta pääsee kulkemaan jäätä pitkin. Minä olen varovainen ja odottelen, kunnes rohkeimmat ovat tehneet polkua.

Nyt on mukavaa kotoilla. Lämpimässä. Olin jo pitkään haaveillut semmoisesta sohvasta, jossa istuen minunkin pätkäjalkani ulottuvat lattialle asti. Tässä päivänä muutamana tehdessäni vakiokierrosta Keuruun kirppiksillä tämä liimautui mukaani. 20 euroa ja kuin valettu minulle. Vain tuo verhous kaipasi jotain. (Sohvan takaa pilkistää yksi niistä tauluista, jotka ovat kärsivällisesti odotelleet seinälle pääsyä!)

Ensin kokeilin tätä. Voi kauhistus!

Tämä. Jessss! Sadun tyynykin löysi nyt oikean paikkansa. Mukana myös kirppikseltä löytynyt visavanerinen tarjotin, yksi saapasmaan kirppikseltä matkanneista pitsiliinoista ja yksi Muumi-mukeistani. Kelpaa nyt istua kahvia nauttimassa ja ihailemassa ikkunan takana avautuvasta postikorttimaisemasta. Aaaah!

Talvi alkaa

Hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti, vaikka nytkin sataa räntää. Täällä keskellä Suomea. Lapissa sen sijaan viime yönä mitattiin yli -30. On tämä pitkä maa.

Päivä on pidenynyt jo 27 minuuttia. Puolen vuoden kuluttua on jo kesä. Toivottavasti.

Huomenna on loppiainen, kolmen itäisen viisaan päivä. Saapasmaassa on sen muistoksi Befanan aika muistaa lapsia. Jos he ovat olleet kilttejä.

Minä siivosin äsken joulun pois. Vain tämä sitkeä sissi sai jäädä ilahduttaan sinnikkyydellään. Kukasta putkahti vielä yksi kukkaterttu ihan sipuliin kiinni, joten minun kuusimetsänikin sai armoaikaa. Joulu ei niin vain luovuta.

Kaikille oikein leppoisaa loppiaista.