Cabalgata y Dia de los Reyes Magos

Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky...

Jouluaika päättyi täällä loppiaiseen, Espanjan suurimpaan juhlaan. Juhlittiin kolmea itämaista viisasta, lahjojen jakajia.

Kävin kuvaamassa Orotavassa kaupungintalon edustan seimiasetelmia, Belen. Oli mukava kuunnella pienen pojan juttelua äitinsä kanssa. Poika tiesi hienosti jopa kolmen tietäjän nimet, Casper, Melchior, ja Balthasar. Tosin Raamattuhan ei nimistä puhu, vaan ne on keksitty jälkikäteen ja eri kulttuureissa kuninkaiden lukumäärä ja nimet vaihtelevat 

Italiassa tarinaa täydennetään loppiaisnoita Befanalla, joka oli liian kiireinen lähtemään kolmen viisaan miehen mukaan. Lupasi tavata miehet paluumatkalla, mutta koska miehet vaihtoivat paluureittiä, noita taitaa odotella vieläkin.

Kaikkialla näilläkin saarilla loppiainen seimineen ja kulkueineen on suurempi juhla kuin jouluaatto. Tosin amerikkalainen meno on saanut pientä kaupallista jalansijaa aattona, mutta vasta loppiainen saa lasten silmät loistamaan.

Ja taas ostettiin lottokuponkeja. Nyt se homma pyhitettiin vastasyntyneelle, Loteria del Niño.

Sittenpä arki voikin alkaa...

Monenlaista joulun tuloa

Papa Noel on telkun mukaan lähtenyt Lapista. Aamun dokumentti hehkutti asiaa oikein antaumuksella. Kiiltokuvalta näyttää. Mutta ei ihan halvalla matka Lappiin täältä heltiä.

Paitsi jos voitti eilen Espanjan jouluarpajaisissa, eli Gordossa. Äsken Suomen nettiuutisissa selvitettiin perusteellisesti tätä alkuasukkaiden joulun alun monimutkaista jännitysnäytelmää. 

Eilinen aamu telkun ääressä sujui seuraten arpajaisten finaalia Madridin kuninkaallisesta teatterista. Arvovaltaisen tuomareiden silmien alla lapset lauloivat tunti tolkulla masiinasta arvotut numerot. Ei, ei samat lapset koko ajan. Ei sitä kukaan lapsi olisi jaksanut. En minäkään jaksanut seurata kuin pari tuntia.

Arpajaisnumero 72480 osui kahteen paikkaan. Toinen onnellinen voittaja oli Madridin yhden lähiön urheiluseura, jonka jäsenet saivat kovasti tarvitsemaansa taloudellista tukea elämäänsä.

Itse asiassa joulua vietetään täällä hyvin eri tavoin kuin Suomessa. Aatto ja tapaninpäivä ovat tavallisia työpäiviä, mutta loppiainen kerää kaikki yhteen seuraamaan Itämaisten viisaiden miesten matkaa seimelle.

Puerton pääkirkossa oli konsertti, jossa esiintyivät Puerton koululaisten kuoro ja Los Realejosin filharmonikot esittäen loppiaisen tapahtumat. Selostaja kertoi, mitä milloinkin tapahtui. Lopuksi yksi tietäjistä käveli pääkäytävää vilkuttaen meille mukana olijoille.

Lasten esiintymistä oli saapunut seuraamaan sukulaiset ja tuttavat. Lasten laulaessa yleisöstä vilkutettiin heille, ja totta kai he vastasivat. Konsertin loppupuolella tosin pienimmät esiintyjät jo nuokkuivat, olihan kello jo yli 22.00. 

Pääsylippu konserttiin maksoi 2 euroa ja kilo säilyviä elintarvikkeita jaettavaksi niitä tarvitseville. 

Myrskysää on jatkunut. Eilen piti kesken kävelyä hakeutua suojaan, sillä sadekuuro alkoi tuntua jo varpaissa. Viime yönä heräsin ihailemaan kunnon ukkosilmaa. 

Nyt on lattia mopattu. Jouluaatto voi huomenna tulla.

Toivon teille kaikille rauhallista, rauhallista joulun aikaa.

Feliz Navidad

Sabinan kultaa

Syksy 2015 oli saapasmaan Sabinassa oliivien kulta-aikaa, verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen.

Sisilian loman jälkeen pääsin yhteen lempipuuhaani, 'lypsämään' käsin oliiveja. Koska olen semmoinen pätkä, sain osakseni alaoksien putsaamisen. Yhden päivän sato kolmeen pekkaan + toinen päivä kahteen pekkaan antoi meille oliiveja noin 100 kg, joista ihanaa vihreää luomukultaa noin 16 litraa. Edelleen olen sitä mieltä, ettei juuri puristetun öljyn (extra vergine)  pippurista makua voita mikään. Vaaleaa leipää paahtumaan, sitten pintaan hieman valkosipulia ja reippaasti öljyä!

Viime syksynä - taas kerran - paljastui saapasmaassa ruokaskandaali, tällä erää nimenomaan oliiviöljyissä. Artikkelissa mainitut seitsemän firmaa jäivät kiinni kaupattuaan extra verginenä öljyjä, jotka eivät sitä olleet. Olivat jotain halvempaa sorttia, mutta myynnissä korkeammalla hinnalla.  Täytyypä muistaa tarkistaa Keuruun kauppojen tarjonta. Yleisesti ottaen: halvalla ei koskaa saa Oikeaa Extra Vergineä.

Aikaisemmin olen postannut tapauksesta, jossa löydettiin mozzarella'tehdas', jonka tuotteet eivät maitoa koskaan olleet nähneetkään.

Lopuksi uudella kameralla ottamani kuva parvekkeeltani. Kunhan kattoremontti valmistuu ... Siis jos ... Sanonta 'Ollaan saapasmaassa' kun sisältää sen, ettei koskaan tiedä, milloin esimerkiksi remontti valmistuu. No, sitä odotellessa elellään Keuruulla ja ihmetellään pakkasmittarin kipuamista ennätyslukemiin.

Edt. Tutkin äskeisellä kauppareisulla K-kaupan oliiviöljypullot ja Bertollia oli monen kokoisena pullona ja hinta melkoisen halpaa!!!

Oikein hyvää loppiaista, kolmen kuninkaan juhlaa, minkä muistona saapasmaassa juhlitaan Befanaa, lahjojen tuojaa.

Hus, pois kaikki huolet!

On mielenkiintoista, kuinka eri perineet ja tavat kietoutuvat toisiinsa. Tänään on loppiainen, kristittyjen uskoman mukaan Itämaan kolmen viisaan miehen saapuminen lahjoineen tervehtimään Jeesus-lasta, esim ortodokseilla loppiainen on varsinainen joulu. Saapasmaassa elää edelleen sabinilais-roomalaisperäinen juhla La Befana, jolloin loppiaisen vastaisena yönä vanha, noidannäköinen nainen toi savupiipun (???) kautta lapsille lahjoja: makeisia kilteille ja hiiltä tuhmille. Toinen tarina (varsinkin Sisilian maaseudulta) kertoo ns huoliluudasta, joka ilmestyi loppiaisyön aikana taloon. Sillä saattoi luutia kaikki huolet pois! Tämän huoliluudan hankin pari vuotta sitten Rooman Piazza Navonan joulutorilta. HUS, POIS KAIKKI HUOLET! Buona Befana.

***
Kävin männä viikolla shoppailemassa tuossa seutumme pääkaupungissa, Jyväskylässä. Jos olisin sulkenut silmäni, olisin luullut olevani itäisessä naapurissamme, sillä 80% ihmisistä puhui venäjää. Olivat viettämässä uuden vuoden pakkasukkolomaa/heidän jouluaan. Muuten, olen huomannut, kuinka blogini lukijoista venäläiset ovat ohittaneet reippaasti italialaiset. Mistähän päin laajaa itäistä naapuria?

***
Pikkusysterin uudessa kotimassa vasta kalenteri mielenkiintoinen on: perjantai on muslimien pyhä, lauantai juutalaisten ja sunnuntai kristittyjen. Ja vuosiluvutkin poikkeavat toisistaan. Kun kieltenkin suhteen ollaan siellä monimuotoisia, pysyy aivot töissä koko ajan ...

***
Työ. Soja haastoi minut kertomaan, minkälaisia hommia olen tehnyt. (Olen muuten tainnut jo joskus vastata vastaavaan haasteeseen, mutta olkoon.) Olen tässä pyöritellyt sanaa TYÖ. Mitä sillä tarkoitetaan: palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, kotityötä, pakkotyötä ... vai mitä? Presidentti Sauli Niinistö puhui tarmokkaasti työstä ja ns vapaamatkustajista. Mielenkiintoisen keskustelun hän aloittikin. Tällä erää en pysy karsinassa, vaan sotken kaikenlaiset työt yhteisnimikkeen TEKEMINEN alle, joten siitä sitten seuraavassa postauksessa. 

Talvi alkaa

Hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti, vaikka nytkin sataa räntää. Täällä keskellä Suomea. Lapissa sen sijaan viime yönä mitattiin yli -30. On tämä pitkä maa.

Päivä on pidenynyt jo 27 minuuttia. Puolen vuoden kuluttua on jo kesä. Toivottavasti.

Huomenna on loppiainen, kolmen itäisen viisaan päivä. Saapasmaassa on sen muistoksi Befanan aika muistaa lapsia. Jos he ovat olleet kilttejä.

Minä siivosin äsken joulun pois. Vain tämä sitkeä sissi sai jäädä ilahduttaan sinnikkyydellään. Kukasta putkahti vielä yksi kukkaterttu ihan sipuliin kiinni, joten minun kuusimetsänikin sai armoaikaa. Joulu ei niin vain luovuta.

Kaikille oikein leppoisaa loppiaista.

Loppiainen Genninen lumoissa

Befana tuli taloon. Hyvin kiltin nàkòinen. Saapasmaassa vietetààn loppiaista edelleen enemmàn vanhan perinteen mukaan kuin meillà: Befana tuo saapasmaassa vasta loppiaisena lahjoja niin kuin muinoin itàmàiset viisaat miehet; Suomessa joulupukki tuo lahjoja aattona ja loppiaisena heitetààn kuusi pellole ja riisutaan joulu. Toisaalta nàmà tavat ovat unohtumassa molemmissa maissa. Onneksi jotain symboleja sàilyy. Tykkààn tàstà kiltin nàkòisestà Befanasta, jonka joskus olen ostanut Ison Kylàn Piazza Navonalta. Befana antoi minulle upean lahjan: Genninen blogin. (Kiitos Merrulin blogin sivupalkin!) Olen nyt muutaman pàivàn ihastellut kaukaisen maan minun makuista taiteilijaa. Erityisesti muutama asia sykàhdyttàà: - vàrien ilotulitus tàmàn valkoisen maailman keskellà - monta ihanaa ideaa itsekin toteutettavaksi, omalla tavallani - mahtava jàrjestys

Katsoin omalle parvekkeelleni. Ihan silmà lepàsi, ...

... kunnes laskin hieman kameran linssià. On minulla kyllà nyt hyvà puolustus: Ei viime aikaisilla pakkasilla parveketta ole siivottu. Mutta kun nyt mittari nàyttàà muutamaa astetta... Ajattelin kààntàà tàmàn tyòpòytàni paikkaa niin, ettà katse on just tuonne parvekkeelle. Eikòhàn siivous ala maistua. Johan tuommoista sotkua katsellessa elàmàkin sotkeutuu!

Aloitin jàrjestelyn tààllà sisàllà. Laitoin tàlle, Sardiniasta tuomalleni korkkitarjottimelle aarteita: Isàni tekemàn mini-tuohitorven, Maltalla saamani vaaleanpunaisen simpukan kuoret, alabasteria Egyptistà, Vàlimeren kivià ja simpukoita, joita vartioi virkkaamani hiiri. Ja nàyttàà siellà Kimikin taas ajaneen kivikkoon... (Muuten toivon hàmelle voimia jatkaa ajamistaan. Sità hàn osaa ja toivoisin sen auttavan hàntà hànen suuressa surussaan.)

Genninen blogi ruokkii minun mielikuvitustani. Kàvin hànen Etsy-kaupassaan, mutta ei ollut mitààn kaupan. Enkà yhtààn ihmettele. Hànen tuotteensa menevàt varmaan kuin kuumille kiville. Tyyduin vain poimimaan blogista jotain semmoista, jota voisin itsekin kokeilla. Jotain tuttua on nàissà pitsikivissà!

300. postaus

Hupsista. 300. postaus!!! Sen kunniaksi leikkasin amarylliksen kukkavanoja maljakkoon. Blogitontutkin (nimi johtuu siità, ettà kuvien lataamista odotellessa aika kuluu rattoisammin tonttuja kutoessa kuin peukaloita pyòrittàessà!) innostuivat ihailemaan kukkaloistoa. 300 postausta on aika paljon. Blogini syntyi vajaat kaksi vuotta sitten ryhmàsàhkòpostin jatkajaksi. Hàn minua kovasti kannusti ja hàn toimi blogin teknisenà luojana. Kiitos heille molemmille. Mielenkiintoinen maailma tàmà blogistania onkin. Tàmàn merkkipaalun kunniaksi en nyt arvokaan mitààn, vaan mainitsen joitakin muitakin sivupalkissani olevia bloggaajia ihan erityisesti. Kun haluan kunnon naurut, kurkkaan tànne. Kun haluan lukea sinnikkààstà sissistà, piipahdan tànne. Kun haluan nàhdà, mitàhàn mahottoman luovaa taas on syntynyt, klikkaan tànne ja tànne. Kun haluan ideoita ruoanlaittoon, turvaudun tàhàn ja tàhàn blogiin. Kun haluan sanojen ja kuvien sykàhdyttàvààn maailmaan, juutun tàmàn blogin ààreen. Kun haluan itseni hyvàlle tuulelle, nautin tàstà ja tàstà. Ennen kirjastossa kòyntià kurkin tànne. Kun haluan lukea, mità maailmalle kuuluu, vaihdan kommentteja hànen, hànen, hànen ja hànen kanssaan. jne jne jne. Luen tai ainakin yritàn aina lukea sivustoni blogit. Tààllà Suomessa se onnistuu, mutta vuoristomajalla homma on joskus tuskallisen hidasta ja jopa mahdotonta. Eilen lòysin uuden aarteen hànen bloginsa kautta: Gennine's Art Blog. Ihan henkeà salpaava.

Niin kuin paprikakin, jos se on tulista. (Eikòs ollutkin hieno aasinsilta!) Ihan loppiaisen kunniaksi posti kiikutti itàisiltà mailta minulle lahjaksi savupaprikajauhetta. Voi kiitos, kiitos Jael! Saatekortissa oli ihan hebreaa - aakkoset. Aika nopsasti ymmàrsin, mistà tavaaminen piti aloittaa, mutta kuinkahan nopeasti oppisin nuo merkit ymmàrtàmààn, saatikka kirjoittamaan?

Innostuin inventoimaan paprikavarastoni: Vasemmalla on unkarilaista paprikaa tuubissa ja pussukoissa - tulista ja lempempàà sorttia. Ylhààllà kuivattuja Unkarista ja Italiasta - tulista sorttia. Lasipurkeissa Jaelinin jauhetta ja kahden sorttista peperoncinoa saapasmaasta - siis erittàin tulista. Plus oikealla olevat Keuruun K-kaupan tuoretiskistà - kuinkas ollakaan -Israelista!

Googlettamalla lòysin salaattiohjeen: Tomaattia, paprikaa, fetaa ja oliiveja. Pààlle savupaprikajauhetta ja salaattikastiketta (sitruunan mehua, oliiviòljyà, suolaa, pippuria, kanelia ja minttua). Makuhermot nauttivat. Kun vielà saisi nuo tomaatit jonkin makuisina! Huomenna teen lisàà!!! Oikein maukasta loppiaista kaikille. Olkaahan kilttejà, sillà Befana lentelee ensi yònà. (Jos tapaan hànet, ràpsàsen kuvan teillekin.)

Loppiaista

Loppiaista, toivottaapi tàmà saapasmaan Befana-noita. Linnea kertoo omassa blogissaan terveisià Roomasta. Tàmà Piazza Navonalta ostamani noita lensi mukanani muutama vuosi sitten keskelle Suomea. Befana on se varsinainen lahjojen tuoja Italiassa. Kun nyt ollaan tààllà yhdessà noidan kanssa siivoiltu, on lòytynyt monenlaisia aarteita eteenpàin annettavaksi. Tuossa punaisessa paketissa on jotain, joka matkaa pukin matkassa ensi jouluna. Enkòs olekin ajoissa. Kiitos Befana.

Katsokaapas nyt minun tyòpistettàni. Jo pari pàivàà on jàrjestys pysynyt. Ai ettà mihinkàs se roina on joutunut? Osa roskiksessa, osa mummolle jatkojalostukseen ja loput laitettu kauniiseen laatikkoon ja nostettu pois nàkyvistà.

Kun pari vuotta sitten taloon tehtiin ikkunaremontti, maalasin olohuoneen takaseinàn taivaan siniseksi. Mutta en ole pààssyt vàrin kanssa sinuksi, en sitten millààn. Siksi kaikki taulut odottavat pààsyà seinàlle pitkin seinàn vierià. Esimerkiksi satu.p:n ihana oranssi-keltainen taulu odottaa hieman kunnioittavampaa kohtaloa. Ensi kesànà tartun kyllà pensseliin. Mutta ettà mikà vàri, se on vielà hukassa.

Se on sen ajan murhe. Nyt ihaillaan luonnon vàrimaailmaa. Se ei koskaan ole riitasointuinen.

Lopuksi vàhàn kirjoista. Paolo Coelhon kirja Voittaja on yksin on nyt kertaalleen luettu. Kirja on sen verran vaativaa luettavaa, ettei se kerralla, ei edes parilla kolmella kerralla tule luetuksi. Kun lisàksi Sellon surulliset tapahtumat ihan vàkisin tulevat kirjaa lukiessa mieleen, on tàytynyt vàlillà aukaista kirja, joka saa hymyn huulille. Oikeastaan naurun purskahduksilla on annettu syville vatsalihaksille kyytià. Kalle Isokallion Pelastaja Pelkosenniemeltà on toinen tekijàn kirja, johon nyt olen tarttunut. Kun olen varsinaisen opettajanurani Pelkosenniemellà aloittanut, tuntui kuin kotiasioille olisin naureskellut. Loputkin Isokallion kirjat aion lukea, sillà vatsalihakset kaipaavat naurujumppaa. Silti aion lukea Coelhon vielà uudelleen, eikà silloin naureta...