sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hus, pois kaikki huolet!

On mielenkiintoista, kuinka eri perineet ja tavat kietoutuvat toisiinsa. Tänään on loppiainen, kristittyjen uskoman mukaan Itämaan kolmen viisaan miehen saapuminen lahjoineen tervehtimään Jeesus-lasta, esim ortodokseilla loppiainen on varsinainen joulu. Saapasmaassa elää edelleen sabinilais-roomalaisperäinen juhla La Befana, jolloin loppiaisen vastaisena yönä vanha, noidannäköinen nainen toi savupiipun (???) kautta lapsille lahjoja: makeisia kilteille ja hiiltä tuhmille. Toinen tarina (varsinkin Sisilian maaseudulta) kertoo ns huoliluudasta, joka ilmestyi loppiaisyön aikana taloon. Sillä saattoi luutia kaikki huolet pois! Tämän huoliluudan hankin pari vuotta sitten Rooman Piazza Navonan joulutorilta. HUS, POIS KAIKKI HUOLET! Buona Befana.

***
Kävin männä viikolla shoppailemassa tuossa seutumme pääkaupungissa, Jyväskylässä. Jos olisin sulkenut silmäni, olisin luullut olevani itäisessä naapurissamme, sillä 80% ihmisistä puhui venäjää. Olivat viettämässä uuden vuoden pakkasukkolomaa/heidän jouluaan. Muuten, olen huomannut, kuinka blogini lukijoista venäläiset ovat ohittaneet reippaasti italialaiset. Mistähän päin laajaa itäistä naapuria?

***
Pikkusysterin uudessa kotimassa vasta kalenteri mielenkiintoinen on: perjantai on muslimien pyhä, lauantai juutalaisten ja sunnuntai kristittyjen. Ja vuosiluvutkin poikkeavat toisistaan. Kun kieltenkin suhteen ollaan siellä monimuotoisia, pysyy aivot töissä koko ajan ...

***
Työ. Soja haastoi minut kertomaan, minkälaisia hommia olen tehnyt. (Olen muuten tainnut jo joskus vastata vastaavaan haasteeseen, mutta olkoon.) Olen tässä pyöritellyt sanaa TYÖ. Mitä sillä tarkoitetaan: palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, kotityötä, pakkotyötä ... vai mitä? Presidentti Sauli Niinistö puhui tarmokkaasti työstä ja ns vapaamatkustajista. Mielenkiintoisen keskustelun hän aloittikin. Tällä erää en pysy karsinassa, vaan sotken kaikenlaiset työt yhteisnimikkeen TEKEMINEN alle, joten siitä sitten seuraavassa postauksessa. 

18 kommenttia:

  1. Tuollainen luuta täytyy kyllä hankkia, aina kun harmittaa niin luuta käteen ja huiskia huolet pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin just, että olet uusin lukijani, Hannele. Tervetuloa vaan. Maailmaan soisi paljon huoliluutia. Taitavat minun huoleni olla sieltä pienimmästä päästä. Riittää tuo pikkuinen minulle.

      Poista
  2. Olisipa se niin helppoa. Että hus vaan huolet:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! No, ainahan sitä voi hieman luutia.

      Poista
  3. Mukavaa olis kyllä omistaa tuommoinen taikaluuta. Visusti pitäisin siitä huolta, ettei huolet kasaantuisi.
    Venäläistä väkeä on näillä seuduin myös, ovat tulleet ulkoilemaan rinteisiin ja laduille. Oikeastaan muuta kieltä ei nytten ole kaupassa juuri kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä stressihelmiäkin tuolla etelän maissa, miksi sitten ei luutia. Antaa vain venäläisten tuoda rahojaan tänne. Olen sitä paitsi tavannut varsin mukavan oloisia turisteja. Mutta voipi hiihtokeskuksissa olla hieman erilainen meno, vai mitä?

      Poista
  4. Huoliluutaa varmasti tarvittaisiin joka taloudessa aina joskus. Täälläkin kuulin eilen venäjää useammassakin kaupassa. Ja saman homman olen minäkin huomannut, että heidän määränsä on lisääntynyt blogin lukijatilastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisihan sen huoliluudan vaikka itsekin tehdä! Tuo blogijuttu tosiaan on yllättänyt. Täytyypä verestellä vähän venäjäntaitoani ja raapustaa joskus jotain heaän kielellään.

      Poista
  5. Hui mikä noita-akka,mutta jos sillä voi huolet pyyhkiä pois;D
    Etiopiassakin joulu on tänään,pitää toivotella hyviä jouluja sydänsairaitten lasten talolla olevaa sieltä kotoisin olevaa sairaanhoitajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan noita-akatkin olla ihan mukavia, jos on kiltti itsekin! Mielenkiintoista kuulla eri maiden tavoista. Suomalaisten joulu on vakiintunut pakana-ajan vuoden pimeimpään aikaan valoa tuomaan. Luulisin.

      Poista
  6. Ei kai sentään ne Venäjän uudet kansalaiset Brigitte ja Gerard ole vielä Suomeen eksyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se mukavaa, jos Gerard olisi Obelixin kuteissa ja Brigitten kainalosta kurkkisi vaikka kuutin poikanen! Mitenkähän Mr B ja untuvikkonsa saisi siirtymään Venäjälle Putinin luo? Saisivat useammin loikoilla jossain kauneus?klinikassa. (Hyi, kun olen taas ilkeä!)

      Poista
  7. No, TYÖ on tietenkin monikon toinen persoonapronomini.
    -seija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh! On minulla vitsikäs systeri! No, ymmärtäähän sen, kun appivanhemmat tulivat Karjalasta.

      Poista
  8. Linssikeitto valmistui juuri edellisen postauksen ohjeella, omena ja hunaja antavat mukavasti lisäpehmeyttä makuun. Suosikkiruokiani noin muutenkin.
    Tänä vuonna ei huolet jää nurkkiin pyörimään, se on päätetty, luudalla päähän.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin linssikeittoon niin, että teen sitä tälläkin viikolla. Tulipa mieleeni se, että varsinkin Kreikassa näkyy miehiä, jotka sormeilevat helminauhoja. Huolten poistajia nekin. Hus, huolet pois!

      Poista
  9. Minulla on vähän omat arvailut, mitä olet työksesi tehnyt, mutta empä paljasta niitä :) Saapa nähdä kuinka oikeassa (väärässä) olen ollut =).
    Huoliluudalle olis kyllä käyttöä täälläkin, lähtisköhän sillä samalla kissankarvatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä aika paljon tekemisistäni jo kertonutkin, joten olet varmaan ihan oikeilla jäljillä! Tuolla harjalla lähtee kyllä kissankarvatkin, mutta kissanpissaan se ei tehoa!!!

      Poista