Aivot saivat töitä

Kyllä muuten eilen illalla aivot raksuttivat kovasti - siis tekivät töitä - ilman rahapalkkaa tosin. Ihan vain huvin vuoksi! Nyt on teidän vuoronne arvuutella, miksi nämä kaksi kuvaa minun aivojani juoksuttivat. Kaikkien aivojensa tulokset tähän postaukseen vuodattaneitten kesken arvon pitsikiven. Oikean vastastauksen kerron seuraavassa postauksessa. Aikaa funtsailuun on ensi sunnuntai-iltaan asti.

Mutta sitten siihen työ-tekeminen -haasteeseen, jonka soja minulle antoi.Kuten jo edellisessä postauksessa pähkäilin, työtä/tekemistä on niin monensorttista, ja olen varmaan useammassa otteessa jo paljastellut itseäni.

1. Ihan ensimmäinen (palkka)työ/tekeminen oli viihdyttäminen. Esihistoriallis-suullisen perimätiedon mukaan olin viihdyttänyt vanhempieni maalaiskauppa-postissa asiakkaita heti, kun kynnelle kykenin, laulamalla osaamiani iskelmiä! Palkintona penni tai karkki!

2. Talkootyötä tein samaisessa kaupassa aina vuoden lopussa tavaroiden inventoinnin yhteydessä. Nappien ym pienen tilpehöörin laskeminen oli mieluisaa, samoin kankaiden mittaaminen jne. Kun sitten opin laskemaan, sain tehdä yhteenvetoja kertomalla ja laskemalla yhteen. Mieluisaa talkoohommaa, mutta palkkana olikin sitten erinomainen päässälaskutaito. Siis henkinen palkka tehdystä työstä/tekemisestä.

3. Sain samaisessa 'työpaikassa' jakaa päivän aikana tuleen postin oikeisiin lokeroihin, heti kun osasin lukea osoitteet. Samalla selailin (hieman salaa) viikon Aku Ankat, joita kylään oli tilattu. Elinikäinen lukuhalu palkkiona.

4. Teininä olin kesä(palkka)töissä mm kauppa-autossa ja jäätelötikkutehtaassa. Silloin tällöin verestelin myös viihdyttäjän taitojani lauleskelemalla paikallisen orkesterin solistina: Luona vanhan veräjän... Nyt minua ei saa kirveelläkään uhaten laulamaan esm. karaoketa!

5. Minä haaveilin jo pikkuisena lentoemännän hommista, mutta se ura tyssäsi silmälaseihin ja pituuteen - siis lyhyyteen. Kun nyt olen lennellyt Euroopan taivaalla aika monta kertaa, en enää pahastu, vaikken haluamalleni uralle päässytkään. Kakkoshaave oli päästä jumppamaikaksi, koska olin harrastanut pikkuikäni telinevoimistelua. Se ura katkesi pääsykokeissa siihen, kun kuula tipahti melkein varpailleni. Yleisurheilupuoli ei ollut tarpeeksi vahva. Liikuntaa sitten sain kyllä opettaa melkein koko työurani ajan luokanopettajana ja oikeastaan olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei minun hiihtokautena tarvinnut hiihdellä enemmän ja vähemmän innokkaitten murkkujen kanssa 6-7 tuntia päivässä! Tai siis seisoa jossain lymypaikassa seurailemalla, että kaikki kiersivät annetun reitin. (Niin teki ainakin lukion maikka.)

6. Opettaja minusta sitten tuli, valmistuin samana vuonna sekä luokanopettajaksi että kielten opettajaksi. Lähes 40 vuotta opetin peruskoulun asteilla ja lukiossa. Parhaimmat vuodet solahtivat juuri ennen eläkkeelle pääsyä eskarin opena. Noina vuosikymmeninä koulumaailma koki monenlaisia muutoksia, eivätkä ne kaikki olleet suinkaan hyviä. Maailmalla puhutaan paljon Suomen erinomaisesta koululaitoksesta ja paljon hyvää siinä onkin, mutta miksi sitten tutkimukset osoittavat, että suomalaiset lapset viihtyvät koulussa huonsti?

7. Vuonna 1986 - kymmenen vuotta töissä olleena - olin jo hyvin kyllästynyt opena oloon. Harkitsin vakavasti uran vaihtoa. Sitten 'löysin' ns reggiolaisuuden. Alkoi tutkijan (palkaton) työ. Alkuun luulin, että olin löytänyt upean taidekasvatuksen, mutta mitä enemmän aiheeseen perehdyin, huomasin löytäneeni minulle aivan uuden kasvatusfilosofian. Pääsin vuorotteluvapaalle, jonka aikana suoritin maisterin tutkinnon -(professoressa italian kielellä). Graduni kertoo - romaanin muodossa - oman ajatteluni kuperkaikasta, perinteisestä opettajasta reggiolaisuutta soveltavaksi.  Nyt eläkkeellä olen aina silloin tällöin miettinyt, pitäisikö sittenkin tehdä tuo hyllyllä lojuva väitöskirja valmiiksi. Onhan tässä vielä vuosia edessä. Mutta kuten vanha japanilainen sananlasku sanoo: Rakastan työtäni niin paljon, että voin maata vaikka kuinka kauan sen ääressä.

8. Kun vähän ennen eläkkeelle pääsyäni piipahdin ammatinvalintatesteissä - ihan huvin vuoksi - minulle suositeltiin kolmea ammattia: politiikko, toimittaja ja vasta kolmantena opettaja! Politiikka on minua aina kiinnostanut (kuten varmaan olette huomanneet) ja olinkin kunnallispolitiikassa kahdeksan vuotta, kaupunginvaltuustossa, eri lauta- ja johtokunnissa ja hallituksissa. Tärkein aikaansaannos siltä ajalta on mielestäni Keuruun lapsuuspoliittinen ohjelma, ensimmäinen lajiaan Suomessa. Sitä tekemässä oli silloiset 12 tarmokasta naisvaltuutettua. Nyt ei Suomessa taida olla montakaan kuntaa, jossa ei vastaavaa työtä olisi ainakin yritetty tehdä. Toimittajan hommia tein paikallislehdelle vuosia, joten ammatinvalintatestit olivat ihan ok!

9. Olen tietysti tehnyt myös kotiTÖITÄ, talkooTÖITÄ, käsiTÖITÄ jne jne...

***
Bittimaailma on ollut nyt pari päivää ihan sekaisin. Onkohan Saunalahdella ollut liikaa töitä? Eilen en päässyt nettiin ollenkaan, ja nytkin koko tämän postauksen aikana yhteys on pätkinyt jatkuvasti. Eilen oli myös Saunalahden puhelinyhteyksissä ongelmia. Mitenkänhän me elettiin ennen tietokoneita ja kännyköitä?

Lopuksi vielä kuva keittiötöistä. Tässä oliivitahnaa Gaetan tummista oliiveista: Tehosekottimeen oliiveja (kivet ensin pois), valkosipulia, alice (it. anjoviksia), kapriksia, sitruunan mehua, basilikaa ja oliiviöljyä. Voin taata, että on herkullista.