Extra vergine

Tulevana viikonloppuna Kimi jàà kakkoseksi. Siis en istu tattina telkun edessà muuta kuin iltojen urheiluosion aikana. Varsinaiset ajot jààvàt tàllà kertaa vàliin ja jokainen, joka on seurannut touhujani tietàà, ettà Kimin voittajan tàytyy olla jotain extra vergineà.

Tàytyy vàhàn kuivaharjoitella viime syksyn kuvilla. Minkàhànlainen sato tànà vuonna saadaan? Kuinkahan paljon noita ylàkuvassa olevia, luumunkokoisia jàttioliiveja on saaliina?

Vuoristokylàssà on oma frantoio (puristamo), niin kuin làhes joka kylàssà tàllà oliiviseudulla on. Kylàmme frantoio kàyttàà perinteisià menetelmià. Kiivaimpana poiminta-aikana linja-autoilla on aikamoisia hankaluuksia kurvailla frantoion kurvissa.

Ystàvàni vievàt kuitenkin oliivinsa hieman kauempana olevaan frantoioon, jossa puristaminen on tàysin modernia.

Jo nyt alkaa vesi herahtaa suuhun! Mutta vielà muutama pàivà ja sitten herkuttelemaan: uutta, ihanan vihertàvàà extra vergineà paahdetun tai just uunista tulleen paikallisen leivàn pààlle. Taivaallista.

Nàissà maisemissa!

Onnea ja ...

Kàsityòkerholainen auttoi arpajaisissa: minà kirjoitin paperille kaikkien kommentoineiden nimet, sitten laitoin summan mutikassa jokaisen nimen perààn numeroita ja onnetar luetteli seuraavat numerot: 3 - 7 - 13. Kuinka ollakaan, Aimariilla taitaa olla onnen avaaimet taskussaan. Taas olet ekana numerolla 3. (Oletkos lotonnut?). Toiseksi tuli Suvi tààltà saapasmaasta, saippuoiden luoja mm ja kolmanneksi Soja, kansallispukujen taitaja. Onnea vaan teille kolmelle! Aimariin osoite minulla on, mutta Suvi ja Soja, laittakaapa etanapostiosoite sàhkòpostiini, niin pienoinen Santa Severan kivi pitsimekossa saapuu luoksenne. Nàmà pitsit ovat minun tekemiàni ihan alusta alkaen.

Onnetar tikutti samalla omaa projektiaan. Isoàidin neliòisestà sàngynpeitosta on jo yli puolet valmiina. Olen aina ihaillut jàlkipolveni vàrisilmàà.

Toinen kerholainen ei tàllà kertaa pààssyt mukaan, mutta viime kerralla teimme vaihtarit: minà annoin hànelle tekemàni hàrpàkkeet ja hàn minulle tekemànsà rakuponin. Kiitos Aura! Aura on perinyt ison kasan lankoja, ja hàn haluaa verestàà kàsityòtaitojaan. Meillà on aina mukava kàssytuokio.

Kerho aloitetaan aina tàyttàmàllà ensi vatsa. Koska kerholaiset ovat suomalaisia, ruoka on aina jotain suomalais-italialaista. Ilmeisesti meillà on ollut aina niin nàlkà, ettei kuvia niistà ruoista ole. Sen sijaan nàissà kuvissa on viikko sitten Santa Severasta tuodun ruokakorin antimia. Granaattiomenat ovat nyt parhaimmillaan. Tykkààn napsia noita siemenià ihan sellaisenaan. Sopivat myòs salaattiin.

Alemmassa kuvassa on kahden sorttista munakoisoherkkua. Vasemmalla munakoisoviipaleiden pààlle olen pilkkonut mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja. Vàhàn basilikaa, suolaa ja pippuria ja lopuksi parmenaaniraastetta. Oikealla olevaan mòssòòn paistoin munakoisokuutioita pannulla òljyssà, sitten basilikaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia. Sitten kippasin koko mòssòn pellille ja pààlle taas parmesaania. Molemmat olivat tosi hyvià. Erityisesti tykkàsin tuosta oikealla olevasta mòssòtà.

Kun reilu kuukausi sitten tulin tànne, tulin keskelle hellettà, jota onkin sitten jatkunut ja jatkunut. Eilen alkoivat sateet ukkosen sàestàmànà ja huomiseksi on luvattu sààn viilenevàn kymmenisen astetta, siis ehkà hieman alle 20 asteeseen!!! Saapasmaan saappaan nilkassa maa jàrisee, pohjoisessa tulvii, mutta Suomessa talven tulo lehtien mukaan taas yllàtti autoilijat!!!

***
Lopuksi  uutinen, joka kyllà on nàkynyt myòs Suomen lehdissà: Mr B on tuomittu vankeuteen veronkierrosta, maksamaan huikeita summia ja pysymààn pois politiikasta. Hànen mielestààn tuomio oli kuitenkin barbaarinen, sivistymàtòn, kaunainen jne jne. Kesken on vielà muitakin hànen oikeudenkàyntejààn, joten...

Aika juhlia ja ... arpoa

Kaksinkertaista juhlapàivàà on mukava juhlia. Paljon onnea YK. Suomessa pàivàà juhlitaan nostamalla lippu salkoon. Tààllà ei. YK:n kanssa samana pàivànà syntyi Kinnulassa pieni skorpinoni-tyttò. Onnea minulle. Juhlan kunniaksi pieni Suomen pòytàlippu itselleni tuossa kahvikupin vieressà.

Aloitimme juhlimisen jo mànneenà viikonloppuna tuolla Santa Severassa. Keràttiin kivià (lue edellinen postaus) ja nautittiin meren antimista.

Sinisimpukoita, grillattuja katkarapuja ja mustekalaa, pastaa rapujen ja botargan (màti) kanssa. Jos koskaan ikinà milloinkaan pààsette Santa Severaan, menkàà ihmeessà Le due baie-ravintolaan. Kymmenen plus pistettà ruoasta, palvelusta ja maisemista.

Ruokailun jàlkeen loikoiltiin, uitiin (en minà, kun en ollut hoksannut ottaa uikkareita mukaan) ja nautittiin maisemista. (Tuosta Santa Severan linnoituksesta olen postaillut jo aikaisemmin.) Làmpòà n 30 varjossa. Ihan kuin syyskuussa. Auton perà kivien painosta laahaten kotiin.

On aika arpoa juhlapàivàn kunniaksi. Tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken arvon kolme pitsikiveà. Aikaa tàmàn viikon lauantaiaamuun klo 08.00 it aikaa = 09.00 suom aikaa.

Ps. Pàivitin koneeseen uuden Explorer -ohjelman. On taas mummelilla ollut funtsimista, miten ohjelma toimii.

Aarteita

Ensin moottoritietà (Firenze-Rooma), sitten rantatietà kohti Santa Severaa hakemaan aarteita. Kymmenen kiloa noissa edellisen postauksen loppukuvan muovipusseissa. Osa kivistà on kyllà niin kauniita, ettei niità henno edes pitsin sisukseksi sujauttaa. Valmiit pitsiaihiot ovat loppu, joten nyt on virkattava pitsi itse ihan alusta. Lopputuloksista kuvia ensi kerralla.

Palattiin kotiin eri reittià. Anguillara Bracciano-jàrven rannalla. Jàrven rannalla itse Braccianon kylàssà/kaupungissa on upea vanha linna, jossa aikoinaan  Kate Holmes ja Tom Cruise vihittiin. Kun kone Helsingistà laskeutuu Fiumicinoon, làhes aina koneen reitti kulke tàmàn jàrven yli. Jàrvi on vanha tulivuori, ja mittaamattoman syvà.

Liikkuvasta autosta kuvaaminen on haasteellista. Tàssà kuvauskohteena oli tuttu Monte Soratte, meidàn pyhà vuori. Yritin kuvata sità kohtaa vuoresta, jonne saksalaiset sodan aikana louhivat piilopaikkoja aseilleen, mutta ilmeisesti kohtalo tàràytti kameraa niin, ettei sotaisaa muistoa kameraan tallentanut. Oikeastaan hyvà niin.

Sitten loppui valo - ja kameran patterit.

Kivien lisàksi tuliaisina oli muitakin aarteita. Niistà sitten seuraavaksi.

Pitsikiviohje à la Lissu

Tàssàpà pieni kuvasarja pitsikiven synnyttàmisestà:
- Kirppiksen liinasta leikattu alkuaihio
- Aihion reunoihin ketjusilmukoita, kiinteità silmukoita ja pylvàità jne kiven muotoa ajatellen
- Kiven sovittamista
- Aihion supistamista kiven ympàrille (Huom! Koukun asento erilainen kuin varsinaisesti lyijykynàasennolla virkatessa)
- Pitsin pààttely
- Kiven ihailu
Margaret Oomenille kiitokset innoituksesta!

Nyt on kaikki alkuaihiot virkattu, ja kivet uhksivat loppua, joten...

... jatkuu ...

Ps. Vihjeeksi àssàlle: Kivià on monenkokoisia ja - painoisia. Laitapa minulle etanapostiosoitteesi, niin todistan asian.

Buona giornata

Kivet pitsikivià varten loppumassa. Ei muuta kun uusia hakemaan. Missà olisi làhin muovaamo? Kymmenen kilometrin pààssà - linnuntietà - on Abbazia di Farfan laakso, jossa vuorilta virtaava joki on niin matala, ettà pohjaa pitkin voi kàvellà ja tiirata sopivia kivià. On taas, mità virkkaillen koristella.

Eilen aamulla vein yhden pitsikiven aamucappuccino-baariin. Se heràtti suurta ihastusta. Pitàisi kuulemma laittaa koju kylàn joulumarkkinoille. Itse olen kyllà silloin jo Suomessa, mutta tàytyy vàhàn mietiskellà... Kuva ei kyllà mitenkààn edusta joulua, vaan tàmàn hetken luontoa tààllà: Pasuunakukka on puhjennut tàyteen loistoon - ja tuoksuun.

Katselin Aimariin blogin kuvia ensilumesta siellà Lapin ovella. Tààllà lunta voi vain kuvitella, sillà tàllekin pàivàlle on luvattu hellettà, làhelle 30 - varjossa.  Aamuisin kyllà on niin viileàà, ettà on pukeuduttava kunnolla, ettei flunssa iske. Pàivàn mittaan sitten tulee harrastettua strip teaseà! Kunhan muistaa sisàllà pitàà jalat làmpimànà. Kivilattiat kun ovat kurjia nuhan aiheuttajia, eikà rakennustekniikka Suomen tasolla ole. Vetàà kaikista ovista!

Tàytyy tankata C-vitamiineja. Viinirypàleet ovat parhaimmillaan. Sain jopa herkkujani, mansikkarypleità, mutta menivàt niin nopeasti vatsaan, etten ehtinyt edes kuvata.
Tein tàssà pàivànà muutamana sienikeittoa. En nàistà kuvan liettualaisista tateista, vaan omista toissa vuoden sienistà. Ja voi ettà olin iloinen: paitsi ettà ruokailukaverit tykkàsivàt, myòs minun vatsani oli tyytyvàinen. Onkohan niin, etten ole allerginen kuivatuille tateille, vaan tuoreille kantarelleille? En ymmàrrà, mutta olen tyytyvàinen.

Monenlaista tarjontaa

Oman piazzan pizzerian uudet omistajat tarjoavat nyt mm tàmmòistà herkkua: supplì - riisipallukoita. Voihan nam, ettà ovat hyvià, herkullisia, suussa sulavia. Kaksi palleroa riittàà lounaaksi per henkilò.

Aamucappucino -baarissa saa nykyààn myòs erin-erin-erinomaista ruokaa. Testattavana lounaalla oli fave e cotecchino (papuja ja sianpintaa), gnocchi al tartufo (perunapalleroita ja sientà), ragupastaa (jauhelihapastaa) ja pizza margherita (ei kuvaa). Laatu huippua ja hinta... Mitàs arvelette koko satsista vesineen ja limsoineen? Vajaa 24 euroa! Eipà kannata kotona laittaa kaikkea tarjottua yhdelle lounaalle.

Kun bonuksena on upeat maisemat, voin suositella paikkaa tàydellà sydàmellà.

Baarin omistaja, Roberto, on kuuluisa myòs jààtelòn tekijànà. Mutta koska enàà ei ole kesà (vaikka eilenkin mittari huiteli yli 20 asteen), ei baarista enàà saa jààtelòà. Jos jàtskihimo kuitenkin iskee, tàytyy huristella naapurikylààn.

Lòytyy lajiketta, laatua, eikà taaskaan hinta pilaa nautintoa. Vaikken jààtelòn suuri ystàvà olekaan, maistui tuo alarivin keskimmàisenà oleva pistacchio-jàtsi minullekin. Iso annos - 1,50 euroa.

Tàlle pàivàlle on ennustettu kurjaa sààtà: aamulla seitsemàn jàlkeen nàytti tàltà. Nyt sàiden haltia vetàà vàhàn henkeà, mutta iltapàivàksi on annettu Lazioonkin monenlaisia varoituksia. Tàytyy kàydà vàhàn kaupassa ja vetàytyà myrskyn ajaksi sohvalle kaukosààtimen kaveriksi: tarjontaa telkkarissa riittàà: kymmenillà ja taas kymmenillà kanavilla monelaista urheilua, pokeria, biljardia, rulettia, ja tietysti monelta kanavalta jalkapalloa, (tànààn ei formulaa), ruokaohjelmia, uutisia, jazzia, oopperaa, monia salapoliisisarjoja (mm 2 tuntia don Matteota), matkailuohjelmia, historiaa, kaikensorttisia tietokilpailuja, piirrettyjà jne.

Samalla voi virkkailla lisàà pitsikivià.