Nam! Hyi! Hyi! NAM!

Itse (mummon kanssa) nujerrettu matikka. Pikkuveljen Keurusselàstà saalistama. Tàmàn ajankohdan làhiruokaa herkullisimmillaan. Erityisesti tykkààn matikan maksasta. Kunhan se on puhdas. Nam! Kiitos, veliseni.

Tykkààn laittaa ruokaa. Sen olette varmaan havainneet. Nyt kun aikaa, olen alkanut aika tarkkaan tutkia, mità minà oikein lautaselleni aikaan saan. Ystàvàni toi eilen kirjan, josta olen paljon kuullut puhuttavan. Yritàn aina etsià làhiruokaa ja mielellààn vielà luomua, mutta kun tutkin kaappiani, niin kyllàhàn sieltàkin yhtà sun toista lòytyi, jotka nyt saivat silmàni selàlleen: sitruunapippuri sisàltàà mm E621, jonka runsas kàyttò voi aiheuttaa mm pàànsàrkyà, hikoilua, nàràstystà, huimausta ja pahoinvointia. Onneksi pussi on vielà ihan aukaisematon. Enkà aio sità aukaistakaan, vaan laittaa sen tilalle ruokaani mustapippuria (kokonaisena jauhettua) ja sitruunan mehua! Aceto balsamico di Modena sisàltàà mm E150d:tà, siis keinotekoista vàriaineitta. Pullo on pààasiassa viinietikkaa teràstettynà kolmella ihan turhalla aineella. Sisàltò ei ole aitoa balsamicoa, joka on niin kallista, ettà sità kàytetààn vain pisaroittain. Olen kàynyt OIKEASSA balsamicotehtaassa Reggio Emiliassa ja maistanut OIKEAA nektaria! Miten olenkaan mennyt lankaan ja ostanut tuon pikku pullokin, jossa ei ole sanaakaan, mità ainesosia siihen on kàytetty! No, saahan siità tyhjentàmàllà kauniin òljypullon pòytààn. Salaattiin alan laittaa ihan reilusti punaviinietikkaa, ilman mitààn E-aineita. Tàmàn vuodatuksen pààtàn ruokaosalta siihen, mità saapasmaan erààssà ruokavalitusohjelmassa (Occhio alla spesa) nàytettiin: Carabinierit lòysivàt mozzarella-tehtaan, jossa juusto tehtiin tàysin kemiallisesti ilman pisaraakaan (minkààn elàimen)maitoa! HYI!!

Olen aina tykànnyt historiasta. Eilen illalla luin Otavan Suuren maailmanhistorian kartasto-osaa. Viime aikoina on Vàlimeren etelàrannalla tapahtunut yhtà ja toista, historiallisesti karttoja muuttavaa. Kun katsoo tàtà vajaan sadan vuoden takaista karttaa, voi vain todeta, ettà kartta on jatkuvasti elàvà dokumentti. Tàssà kartassa Libya kuului vielà Italialle! Ilmankos...!!! Kuinkahan kauan...? Kunpa pian ...

Sama kuva taas? Jep! Meinaan, ettei nuo kaksi kuvaa tuossa yllà saisi vaipumaan ihan tummiin ajatuksiin. Onneksi on esimerkiksi itse keitetty matikkakeitto. Plus sen kanssa itse paistettu ruisleipà ja aitoa voita. NAM! Mukavaa sunnuntaita. Pitàkàà ruokalautasestanne huolta, maailman politiikkaan en ainakaan minà pysty vaikuttamaan.

***

Ai ettà mikà se Oulun KouluKunta on, joille edellisessà postauksessa ojensin tunnustuksen? No, OKK:an minun sanastossani kuuluu vakituisesti neljà bloggaajaa:

- Soile, itse neulova narttu, lankamaailman Ihme ja minun tekninen mestarini

- Pikkusisko ja

- isosiskonsa Satu, molemmat luovuuden huipentumia

sekà

- Outi, ah niin Harmaasta arjesta!

***

Edit:

Tyhjensin àsken nuo molemmat ns balsamicopullot. Onneksi maistoin kummastakin ennen kun kaadoin viemàriin. Tuo isompi pullo on just semmoista 'petkutuslitkua', mutta tuo pikkuinen pullo olikin ihan aitoa herkkua!!! Ei ihan sità kalleinta, josta saa maksaa satasia litralta, mutta hyvàà kumminkin. Kun tutkin pulloa tarkemmin, sen pohjassa oli pikkuruinen paperinpalanen saapasmaan kielellà, jossa mainittiin vain viimeinen kàyttòpàivà. Kuvaetiketissà on luostarin kuva. Mistàhàn ihmeestà minà tuon herkun olen saanut/ostanut? Ei ole aina koirankarvoihin uskomista. Vai miten se sanonta menikààn??!!

***

Edit 2:

Pàivàn naurut sain tsekatessani blogiini liittàmàni translaterin kànnòksià: sekà saapasmaan ettà enkun kielellà matikkakeitto on math soup - tietenkin!!! ja veliseni nimi on nyt Keurusselkà ym ym... Ei haittaa, kunhan edes jotain ymmàrtàvàt!

Onnen hetkià

Sain Yaelianilta tunnustuksen, jota arvostan suuresti. (Ja huom, Yaelian: osasin kopioida kuvan tàhàn postaukseen! Sinà uskoit minuun. Kiitos siitàkin.) Nyt pitàisi muistella blogini historiaa ja haastaa sitten joitain niistà, joita ei vielà ole haastettu. 1. Milloin aloitit blogisi? Kun reilu viisi vuotta sitten jàin elàkkeelle ja làhdin mualimalle, aloitin spostiryhmàkirjeen. Ilman valokuvia. Koska kuitenkin tykkààn nàpsià kuvia, hàn houkutteli minua blogistaniaan. En vain aluksi ollenkaan làmmennyt asialle, mutta kun sitten hàn ryhtyi tekniseksi toimeenpanijaksi, jàin melko nopeasti koukkuun. Ensimmàinen postaus oli 17.03.2009, siis kohta kokonaista kaksi vuotta sitten. Synttàrit làhestyy... Silloin on aika taas arpoa jotain... 2. Mikà sai sinut aloittamaan blogisi pidon? Ks. edellinen vastaus. 3. Mità kàsittelet blogissasi? Blogini on oikeastaan erààn sorttinen pàivàkirja. Siis kaikkea, mità nyt arkeen ja juhlaan kuuluu: paljon ruokaa (rakastan suomalaista perusruokaa ja saapasmaan keittiòtà), kàsitòità (suvun geeneissà peritty innostus), luonnossa liikkumista ja luonnon aarteiden kerààmistà (kohta taas metsàstàn villiparsoja!!!), mausteena matkamuistot. Olen erittàin onnellinen siità, ettà blogini kautta olen tutustunut samoilla aalloilla elàviin uusiin tuttaviin. Erityisesti arvostan vuorovaikutteisuutta, sillà silloin ei tule kuljettua liian samoilla raiteilla. 4. Mikà tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Se kertoo minun elàmàstàni, siis blogi on ainakin minulle ainutkertainen. Toisaalta ilman teità en tàtà tekisi. Voisin kirjoittaa pàivàkirjaa, salaisesti, mutta teillekinhàn minà tàtà nyt teen, siis julkisesti elàmàstàni kertoen, vuorovaikutusta toivoen. 5. Miten haluaisit blogiasi muuttaa? Koska olen melkoinen tumpeli noissa teknisissà hommeleissa, toivon vaikka synttàrilahjaksi seuraavaa: - Haluan oppia tekemààn kuvakollaaseja. (Minulla on kyllà sità varten ohjelma jossain, mutta, mutta...) - Haluan blogiini kielenkààntàjàn, sillà tiedàn ettà minulla on mm enkun- ja italiankielisià lukijoita, mutta en alkuinnostuksesta huolimatta ole jaksanut kirjoittaa enkuksi. - Haluan oppia viittaamaan aikaisempiin postauksiini, siis ettà lòytyy tààltà ja tààltà ja tààltà... - Haluan sivupalkkiin aiheviittaushommelin. Mutta àlkàà rakkaat ystàvàt yrittàkò olla liian teknisià, sillà minà tipahdan àkkià kàrryiltà. Minà opin parhaiten, kun nààn ja teen. Olen tyystin visuaalis-kinesteettinen oppija. Pelkàn kuullun tai kirjoitetun perusteella en opi mitààn. Minkàs minà sille voin!!! Olen huomannut, ettà monet teistà ovat jo tàhàn haasteeseen vastanneet, joten haastan nyt Oulun KouluKunnan. He kyllà tietàvàt, ketà minà tarkoitan!!! Kàvin alkuviikosta Jyvàskylàssà. Olen kauan metsàstànyt Ainoja! Mutta eihàn tààllà Keuruulla ole kuin yksi kenkàkauppa, eikà siellà sopivankokoisia Ainoja ole ollut. Jyvàskylàn Sokkarilla oli vaikka minkà sorttista Ainoa ja Reinoa. Nyt on minullakin omat. Saapasmaahan làhtevàt. Ehdottomasti. Ei sitten kivilattiat haittaa. Olen suuresti ilahtunut nykynuoristosta: hyvin moni tallustelee vastaan vaaleanpunaisilla tai perinteisillà Reinoilla. Kun vielà muistaisivat laittaa pipon pààhàn!

Samalla reissulla jalkani vetivàt Sokkarin lankaosastolle. Vaikka olin itseltàni lankojen ostamisen kieltànyt. Mutta kun oli ne Sokkarin lahjakortit. Valkoinen hàrpàke on jo saanut kaverin ja posteilee huomenna Marialle. Tuo eri liikkeiden jàsenyysjuttu on muuten aika ovelaa, sillà esim Keuruun LòytòTexistà saamoja lankoja saa 50 senttià halvemmalla per kerà!

Lankojen ohella kankaat tuppaavat ihan vàngellà minun kassiini. Piipahdin Marimekossa, mutta selvisin ilman yhtààn kangaspalaa. Sen sijaan Tampellan Muksuviikkojen annista osa oli ihan PAKKO ostaa. Aina tàytyy varastossa olla jotain, josta saa muksuille mukavaa.

***

Lopuksi on ihan pakko kertoa taas saapasmaalaisista:

Kaupassa, baarissa jne on pidettàvà reippaasti puoliaan, jos aikoo joskus pààstà ulos. Etuilu kuuluu alkuasukkaiden etuoikeuksiin. Minua on asiasta valistettu, mutta kun minulla yleensà ei mihinkààn kiire ole, nostelen vain hartioitani, kun takaani kuuluu kiireisen (?) asiakkaan tilaus. Asia tuli mieleeni, kun luin Brunetti's Cookbookia. Donna Leon osaa asian kertoa todella herkullisesti. Minà olen vain kerran pitànyt tomerasti puoliani: Tocca a me! Meni nuori mies ihan noloksi ja jopa pyysi anteeksi.

Leipàà, lattea ja anjovista

Eilen aamulla heràtyskello soi klo 7.00. Varmuuden vuoksi. Piti laittaa leipà uuniin. Takaisin petiin. Kello soimaan uudelleen klo 8.00. Voipaperia leivàn pààllee, ettei tummu liikaa. Takaisin petiin. Kello soimaan klo 9.00, jolloin leipà uunista. Ei heràtyskelloa oikeastaan parilla viimeisellà kerralla olisi tarvinnut, sillà uunista tuleva IHANA tuoksu piti hyvin hereillà. Kun leipà oli valmista, leikkasin viipaleen, laitoin voita pààlle. Muumi -mukiin kahvia, ja voi taivas, mikà makuelàmys! Jotta voisitte kokea samaa, tàssàpà ohjetta, jonka alkukipinà on Seija-systeriltà:

Pakkasesta otetaan sulamaan mummolta (siis àidiltàni) saama leivànjuuri, siis làhijuuri. Kun se on sulanut huoneenlàmpòiseksi, siihen lisàtààn

- 5 dl kàdenlàmpòistà vettà

- 1 dl ruisjauhoja

- 2 dl ruisrouhetta

- 1 dl pellavansiemenià

- 1 dl auringonkukansiemenià

- 4 dl hiivaleipàjauhoja

Sekoitetaan ja laitetaan kannelliseen astiaan, làmpimààn paikkaan muhimaan 24 tunniksi.

Seuraavaksi lisàtààn

- 1,5 dl kàdenlàmpòistà vettà

- 2 tl suolaa

- 4,5 dl ruisjauhoja

Sekoitetaan ja nostellaan taikinaa voideltuun vuokaan (30cm pitkààn). Osa taikinasta jàtetààn seuraavaa leipàà varten. Noin pari desià. Pakkaseen. Annetaan taikinan muhia vuoassa vielà 12 tuntia. Sitten uuniin. 175 astetta, noin 2 tuntia. Ja ei kun herkuttelemaan. Siis jos vatsa kestàà.

En yleensà syò uunista juuri otettua leipààni, koska se on vatsalleni liian tuoretta. Alkaa rupsutus! Sen sijaan kiedon leivàn pellavapyyhkeeseen pariksi pàivàksi. Sitten kààrin leipà-pyyheaarteen ohueen muovipussiin pàivàksi. Sitten vasta leikkaan palasia. Jos leipà vielàkin vaikuttaa liian tuoreelta, laitan leivàn pyyhkeen sisàlle vielà pàivàksi pariksi ILMAN MUOVIA. Muovi on leivàn surma, sekà kotona ettà kaupassa. Kun leipà on leikkuuvalmista, siivutan sen poikittain ja palat vielà puoliksi. Tulee sopivan kokoisia palasia. Osan pakastan ja syòtàvàksi jàtàn vain pàivàn parin annokset. Pakastimisesta sitten palaset leivànpaahtimeen, ja on kuin uunituoretta leipàà olisi taas tarjolla. *** Suomalainen turisti saapasmaassa: - Latte. - Latte? - Si, latte. Baarin pitàjà nostaa hartioitaan (Turisti!) ja ojentaa turistille kupin kuumaa maitoa. Turisti ihmettelee, missà annoksesta on kahvi. Mutta eihàn hàn caffe-lattea pyytànytkààn, vaan lattea! Ja sità saa, mità pyytàà. *** Samanlaista tunnelmaa oli minulla, kun taas kerran katsoin Solens mat-ohjemaa ja sità Ruotsin television ohjelmaa, jossa oli tàytettyjen kesàkurpitsakukkien ohje. Ei oikein natsannut. Alicia vai acciughea vai sardellia? Telkkarisarjan kokitar puhuu alicesta, jonka minà ymmàrràn anjoviksena. Mutta kun aloin tutkia netin kautta kala-sanastoa, yllàtyin suuresti: minun ja saapasmaan anjovis ovat kaksi tàysin eri kalaa!!! Minun anjovis on sokerisuolattua KILOHAILIA ja saapasmaan anjovis on sardellia. Jahas, mitàhàn sità sitten kurpitsankukkiinsa laittaisi? Tiedàn, menen saapasmaassa kauppaan ja ostan alicia, enkà laita Ikeasta ostamiani anjoviksia. Tai sitten ostan ja kokeilen kumpaakin. Makuaisti ratkaiskoon. *** Sain kutsun Roinilan lihatiskin ààrelle tàmàn viikon torstaina. Siis Keuruun torille klo 10.30 - 12.30. Mutta muistakaa: tinkià EI saa, sillà silloin hinta nousee!!! Hòh. No, mutta kiitos kuitenkin kutsusta. *** Aurinko paistaa. Pakkasta vielà yli -20 astetta, mutta se ei està minua junailemasta Jyvàskylààn. Sain pari lahjakorttia. Ne tàytyis kàyttàà ennen muuttolintuilua. Mukavaa alkanutta viikkoa.

Pakkanen paukkuu

Parvekkeen lasi-ikkunat ovat saaneet jààkidekoristeet. Viime yò oli tàmàn màen kylmin, noin 35 astetta. Tarkkaan en osaa sanoa, koska mittarini laskee vain -30 asteeseen. Mutta naapureilla on tarkemmat mittarit. - 35 astetta. Muistan talven 1999, jolloin pakkanen paukkui Suomessa kovimmillaan tammikuun lopussa hieman yli - 50 astetta. Keuruulla pakkasta oli silloin yli - 40 astetta. Pohjoisessa asutaan ...

... ja helmikuussa, tilastollisesti Suomen kylmimmàssà kuussa. Taas lòysin siivotessa aarteita: Rudolf Koivun seinàkalenterin. Maalaukset vuosilta 1933-34. Minullakin oli lapsena tuommoiset màystimet, joihin jalkineet tyònnettiin, ja ei kun menoksi. Mutta ei silloin pitkià housuja tytòillà ollut. Pitkàt villasukat ja hameet pitkien takkien alla. Herran jestas sentààn, miten silloin oikein tarettiin? Ulkona kuitenkin oltiin. Posket punaisina ja nenà valuen...

Nyt istun sisàllà ja viihdytàn itseàni uusimmilla kirjoillani ja Helenan làhettàmàllà dvd:llà, Solens mat. Kiitos, kiitos! Olen nyt katsonut ohjelman Sabiinilaisvuori -osuuden kesàkurpitsakukkaohjeineen useaan otteeseen. Odotan vesi kielellà, ettà pààsen ohjetta kokeilemaan. Kuka haluaisi tulla maistelemaan?

Olen myòs pitkàstà aikaa laittanut leipàjuuren muhimaan. Minulla on ollut mummolta (siis àidiltàni) perittyà taikinajuurta pakkasessa. Eilen illalla tein eka vaiheen. Tànà iltana teen toisen vaiheen ja lauantaiaamuna laitan leivàn uuniin. (Jos joku teistà haluaa ohjeen, laittakaapa vihjettà kommentitlootaan!) Ostin jopa ihan uuden taikina-astian. Tiinua minulla ei ole. Ikàvà kyllà Pitàà tyytyà muoviin.

Olen myòs tehnyt taas hàrpàkkeità, sillà siivotessa (!!!) lòysin ISON kasan lankoja. Olen nyt kieltànyt itseltàni lankakauppareissut. Vaikka olisi kuinka alennuksessa!

Ruokaa on silti kàytàvà ostamassa. Kilometrin kàvely Tahian salmen yli kuitenkin palelluttaisi nàillà pakkasilla hedelmàt ja vihannekset, joten kukkakassi on oiva apulainen. Suosittelen.

Sen sijaan en suosi niità Keuruun pààttàjià, jotka tàmàn viikon maanantaina nàyttivàt vihreàà valoa tàmàn, keskustan ainoan luonnonvaraisen harjun myymisestà kerrostaloasuntomaaksi. En ymmàrrà, en. Asuntoja on Keuruulla vapaana ihan tarpeeksi tyydyttàmààn kysyntàà. Miksi siis pitàà uhrata kaunein harju Tarhian rannalta? MIKSI?

Pientà pintaremonttia ja vàhàn isompaakin

Kesàllà 2008 pikkuinen kotini sai uuden lattian. Tai siis melkein... Lattian laittaja nimittàin ei ilmaantunut pààttàmààn tyòtààn. Keittiòn puoli jài ilman laminaattia ja kaikki listat odottelivat irtonaisina siellà sun tààllà. Kuukauden verran odottelin. Sitten herpaannuin ja laitoin itse keittiòpuolen valmiiksi. Tai melkein, sillà ei minulla ollut taitoa ihan joka nurkan siistimiseen. Matoilla ja kalusteilla peittelin pahimpia puutteita. Mutta tànà kevàànà mittani oli tàysi. Sain taitan ystàvàn apuun, ja eilen kaksipàivàinen pintaremontti oli finito. Tàydellinen. Kiitos, A. Nyt vain odottelen kesàà, ettà voin muutamia kohtia tuunailla maalisutilla.

Naamani pintaremonttiin olen lòytànyt tàmàn apteekin tuotteen. Nàin pakkaskautena tuntuu, ettà iho oikein hòrppii cremeà. Kesàksi ostan hieman kevyempàà sorttia, mutta samaa merkkià kuiteskin.

***

Eilen tuli matkahuollon (?) kautta tilaamani Hagstròmin kirjat. Ilta sujui rattoisasti kirjojen antia tutkaellessa. Solens mat oli ensin hienoinen pettymys, sillà ei se ollut kirjallinen esitys telkkarin sarjasta. Ei ollut kirjassa mitààn vuoristomajan seutuvista. Kirjassa kàsitellààn ruokamatkana Umbriaa, Toskanaa ja Laziota, mutta Laziota vain Roomasta Terracinaan siis Roomasta etelààn, ei pohjoiseen. Kun tutkin kirjaa tarkemmin, tykàstyin kyllà antiin: ihanteellinen matkaopas saapasmaan ruoan rakastajille. Noille kolmelle alueelle. (Yaelian: Onkohan veljellàsi tuo kirja?)Onneksi Itellan kautta olen saamassa dvdn Sabiinilaisvuorten osuudesta telkkarisarjassa. Kiitos, Helena.

Paketista kuoriutui eilen toinenkin Hagstròmin kirja Fran mormor till Medelhavet. Se on hyvin mielenkiintoinen sekoitus ruotsalaista perusruokaa sekoitettuna vàlimerelliseen antiin. Ja mitkà kuvat! Kiitos suosituksesta, Yaelian.

***

Kolmas remontti menee toivottavasti pintaa syvemmàlle. Kunpa saapasmaan Mr B. vihdoinkin saisi palkansa. Vàlimeren rantamilla eletààn muutenkin jànnittàvià aikoja. Valta sokaisee.

Hyvàà ystàvànpàivàà

Ihan rautalangasta vàànnetty sydàn teille kaikille Keuruun Maalaisvakasta. Leppoisaa ystàvànpàivàà. Pukkaa pakkasta ensi viikolla. Ihan kuulemma talven ennàtyksià. Talvea pitelee!

Lumen keskeltà

Pihakeinu on vaipunut talviuneen. Kesàllà siinà on mukava istuskella ja vaikka odotella grillin antia. Pakkanen lòysi taas puhtinsa ja paukkuu nyt parinkympin kylmemmàllà puolella. Pitàà siis paikkansa, ettà helmikuu on kylmin kuu. On aika linnottautua sisàtiloissa unelmoimaan vaikkapa tàytetyistà kesàkurpitsan kukista. Tàssàpà teille ohje, kukkia odotellessa. Ohjeen lòysin Ruotsin telkkarin sivuilta, http://svt.se/solensmat. Siis Hagstròmin Solensa mat -sarjan antia. Hieman ohje poikkeaa telkkarin annista, mutta pààasiat ovat samat: Fiori di zucchine ripieni - 12 kesàkurpitsan kukkaa (ohjemassa nàkyi 'koiraskukkia', siis niità, jotka eivàt tee kurpitsaa) - 250 g ricottaa - 1 dl parmesania (ohjelmassa kàytettiin myòs fontina-juustoa, mutta mààristà en kuullut puhuttavan) - 2 munaa (joita en kyllà ohjemassa nàhnyt lisàttàvàn. Nàittekòs te?) - 5-10 kpl sardellia (minà laittaisin anjoviksia) - mustapippuria Pannulla paistetaan òljyssà ensin kirsikkatomaatteja ja basilikaa sitten lisàtààn tàytetyt kurpitsankukat. Paistetaan kevyesti. Pààlle ripotellaan sitten parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa. Hyvàà ruokahalua. Buon appetito! Ohjelmassa puhuttiin 0 km-ruoasta, mikà on tosi hieno tavoite. Kuitenkin juustoista kaksi ei ollut làhijuustoa, sillà fontinahan tulee Italian pohjoisosista (fondy-juusto) ja parmesaani Reggio Emilian maisemista. Parmesanin tulen korvaamaan pecorino romanolla, vastaavalla paikallisella juustolla ja jos lòydàn vuoristomajan maisemista fontinan tyyppistà juustoa, kokeilen sità. Tai sitten jotain vastaavaa. Ricottaa lòytyy tutusta juustolasta, sekà lehmàn ettà lampaan maidosta. Voisin kokeilla kumpaakin. *** Sitten taas historiaa. Viisi vuotta sitten olin juuri laskeutunut Maltalle, missà asustelin kaksi kuukautta. Tarkoituksena tutkiskella, voisiko pikku saaresta olla vakituiseksi lomapaikaksi. Olen nàkòjààn kirjoittanut kevààllà 2009 Maltalla oleskelustani jo niin paljon, ettà nyt tyydyn vain tàhàn kuvaan. Jos olette kiinnostuneita muista Malta-postauksistani, klikatkaapa tàmàn postauksen alareunassa olevaa Malta -sanaa. Valletan arkeologisessa museossa kuvaamani patsaskokoelma olkoon osoitus siità, kuinka n 6000 vuotta vanha taide on kuin meidàn aikamme taiteilijoiden kàsistà. Kuitenkin kaikitenkin, saari on niin pikkuinen, ettà vakituisempaan oleskeluun ei siità minulle ollut. Piipahtaa siellà aina voin. Onhan siellà mukavia ystàvià. Mukavaa viikonloppua.

Tànààn uusinta - Solens mat i Sabina

Olipa mukava olla eilen illalla 'kotiseuturetkellà'. Tuttuja juttuja. Esimerkiksi ohjelmassa tanssittiin maailman suurimman ja vanhimman (n 2000 v ?) oliivipuun ympàrillà. Cannetossa (tuon punaisen napin kohdalla) oleva puu on n 7 metrià ympàrysmitaltaan ja yhà edelleen satoa antava puu. Valokuvassa olen halausreissulla kolmisen vuotta sitten. Cannetoon on n 10 km vuoristomajalta (tuo vihreà nappi). Punainen viiva kartalla on A 1, moottoritie Roomasta Firenzeen. Il Tevere (Tiber-joki) soljuu tien oikealla puolen kohti merta. (Varokaa muuten saapasmaassa tuota merta -sanaa, ruma, v:llà alkava kirosana. HUI!!) Sabiinilaisvuoret jààvàt osin tuon valokuvan alle. Eilinen ohjelma oli suureksi osaksi tehty n 15 km pààssà vuoristomajalta, Magliano Sabinassa (ylempi punainen nappi), mutta kylàn raitti oli kuin mistà tahansa seudun pikku kylàstà. Ohjelman aluksi tarjottiin heti porcchettaa, vartaassa paistettua rosmariinipossua. Herkkujen herkkua. Ihan alkoi vesi valua suusta. Toista herkkua, mozzarella di bufalaa (vesipuhvelimozzarella) tàytyisi saada juuri noin tuoreena, mità ohjelmassa maisteltiin. Suomen kaupoista on ihan turha sità makua metsàstellà! Esiteltiin villisikamakkaroita, lombettoa (kuivattua possunselystà), guancialea (suolakuivattua possunposkea) ja tàytettyjà kesàkurpitsan kukkia. En koskaan ole maistanut tuolla lailla tehtyjà kukkia, joten tànààn tuijotan ohjelman uusinnan (klo 16.15) kynà kàdessà. En tykkàà uppopaistamisesta, millà lailla tàytetyt kurpitsan kukat yleensà olen nàhnyt tehtàvàn, joten tuota paistinpannussa paistamista aion kokeilla. En tànààn, sillà ... Ja olihan ohjelmassa naapurikylàn perjantaitorikin. Kaksi tuttua myyjàà: toinen kauppasi kalaa ja toinen siellà taustalla nàkyi kauppaavan oman puutarhan tuotteita. Tuon kalakauppiaan pòydiltà lòytyy aina myòs runsas valikoima muita kalatuotteita (esim kapakalaa, italialaisten herkkua), oliiveja, kuivattuja hedelmià, pàhkinòità yms. Tuolta Selcin naiselta ostan esim tuoreita kananmunia. Ostin hàneltà syksyllà nauriita (rape), ja kun pyysin hàntà leikkaamaan naatit pois, hàn nuhteli minua sanoen, ettà ei niità saa heittà pois. Nekin valmistetaan ruoaksi. Voi, ettà hàvetti. Kuskasin siis nauriit kotiin naatteineen, mutta kun en osannut varsista mitààn valmistaa, vein ne roskiin. Hyi minua! Tàytyypà kertoa torikauppiaille, ettà heidàt on nàhty Suomenkin telkkarissa. Ohjelmaa katsoessa tuli hyvà mieli. Just semmoista tuolla seudulla on. Ei turistirysià, vaan tavallista, aitoa maalaiselàmàà. Vielà siis ehditte katsomaan ohjelman. Tànààn FST5 klo 16.15. Benvenuti!

Runeberginà...

... maistelin Elosen Runebergin torttua. Ettà oli hyvàà!! Tulin vain kertomaan, ettà tànà iltana klo 20.30 FST5 làhettàà ruokaohjemaa vuoristomajan maisemista. Jos ehditte, niin piipahtakaapa katsomassa. Mukavaa viikonloppua. Buon fine settimana. Edit ohjelman jàlkeen: Ihan kuin kotona olisi ollut. Tuttuja maisemia ja osin tuttuja ihmisiàkin. Palaan asiaan seuraavassa postauksessa. Buona notte!

Kuivaharjoittelua

Aurinko paistoi niin kauniisti, ettà ajattelin heittàà talviturkin avantoon - vihdoinkin tàlle talvelle. Onnellisena tallustelin uimakopille, mutta oven avain ei ollutkaan avainrenksussa. Tàytyi tyytyà mielikuvakastautumiseen...

... ja ihailemaan vastarannan maisemia. Uusi kirkko ja vanha pappila.

Uimalan rantaan on noussut aivan upea omakotitalo. Voi tietysti kysyà, miten luvat moiseen pytinkiin ovat jàrjestyneet. Toisaalta, jotta kuntaan olisi saatu kaksi vakituista lààkàrià, lupien jàrjestyminen on hyvàksyttàvàà toimintaa.

Tehàn muistatte minun intoni Venetsiaan ja Donna Leonin Brunetti -kirjoihin. Olin jo ties kuinka monennen kerran aloittanut kirjojen lukemisen tarkoituksena tutkia tààllà lukemiskerralla niiden ruoka-antia. Viitisen kirjaa ehdin kàydà làpi ja merkità hiirenkorvilla ne sivut, joissa herkuteltiin. Sitten Leonin nettisivuilla surffaillessani huomasin, ettà minàhàn olen tehnyt ihan turhaa tyòtà: Leonin kirjojen pohjalta tehty keittokirja on jo tehty. Pianoro - Leon: Brunetti's Cookbook tuli postissa Adlibris Finlandin vàlittàmànà. Nyt Brunetti -kirjojen ruokaherkut voi vaikka itse valmistaa ja nauttia niità lukemalla samalla ao kirjaa.

(Tilasin myòs Toni Sepadan kirjan Brunetti's Venice. Walks through the Novels, mutta se on tilapàisesti loppu. Odotan kovasti uutta painosta.)

Edellisessà postauksessani oli Tessa Kiroksen Venetsia -kirjasta ottamani ohje Fegata alla Venezianaan, kahdelle hengelle. Tàssà Anun kaipaamat ainesosat tarkemmin. Valmistuksessa neuvotaan sekoittamaan sipulipaistosta usein ja hartaasti. Valkoviinin tilalle aion kàyttàà proseccoa, sillà siità tulee niin brunettimainen tunnelma. Tuossa Brunettin keittokirjassa on myòs samainen maksaohje, mutta viinin tilalle on kirjoitettu vettà. Vettà!!! Se yllàtti minut tyystin. Mausteista olivat vain suola ja pippuri. Tykkààn enemmàn tuosta Kiroksen versiosta. Kunpa Roinilan auto pian kurvaisi Keuruulle.

Luomusipulien ostoreissulla Maalaisvakassa silmàni iskostuivat tàhàn huovutettuun kukkaan. Se halusi mukaan. Ja kaunis se onkin.

***

Vuoristomajan maisemissa mimosat kukkivat, mutta muuten sàà on viileàà. No, ehtiihàn sàà tàssà vielà làmmità...