Campanilismo

Santa Marinella, etruskien rannikko ja Suomen TV. Mità yhteistà nàillà voi olla? No, Poliisikoira Rex Subbarilla, italialaisena versiona. Mànnà viikolla olin ihan pudottaa silmàni, kun Poliisikoira Rexin poliisiporukka sòi lounasta yhdessà Santa Marinellan rannan monista ravintoloista. Ihan tutuissa maisemissa, missà tykkààn kàydà piknikillà ja meren aarteita kerààmàssà. Tàmà kuva on yksi aarteistani. Vuosia, vuosia sitten, kun rannan keskiaikaisen linnoituksen restaurointia aloitettiin, pààsimme ihan onnen kaupalla tutustumaan alueeseen. Kuva on otettu linnoituksen yhdestà ikkunasta, jossa tuo autenttinen ruukku oli yksi sàilyneistà esineistà. Ikkunasta nàkyi myòs muinaisen sataman rauniot. Harmi, etten etsimisestà huolimatta ole lòytànyt ottamieni kuvien negatiiveja. Vain tuo kuva on sàilynyt. Nyt aion viedà sen saapasmaahan ja laittaa siihen kunnon kehykset. Linnoitus on edelleen restauroinnin alla, eikà itse linnoitukseen ole taviksilla enàà asiaa. Mutta sen ulkopuolelle on turisteja varten viritettu monta rysàà ja pari museota. Edes ne. *** Eilen aamulla liimauduin tellun eteen katsomaan, mitàs Jamie Oliver siellà naapurimaakunnassa, Marchessa oikein touhuili. Matka Farfasta (ks ed postaus) sujui ihan vuoristomajan torin nurkalta. Tuttuja maisemia. Marchessa Oliver metsàsti villisikaa ja teurasti lammasta, ei jàniksià. Tuntui kokille ottavan koville olla mukana ihan liharuoan alkulàhteillà. Parhaat naurut sain kuitenkin kohtauksesta, jossa Oliver valmisti ruokaa isàntàperheen nonnan (mummo) silmien alla. Nonna seurasi silmà tarkkana ja totesi sitten, ettà ihan vààrià aineita tuo tuohon ruokaan laittoi. Oliver kun valmisti lammasta toskanalaiseen tapaan!!! Eihàn semmoinen Marchessa sovi. Saapasmaassa kun kaikki tehdààn paikalliseen tapaan. Oltiin Marchessa, ei Toskanassa. Asiaa kuvaa hyvin sana campanilismo, suomeksi asian voisi kààntàà 'oma maa(kunta) mansikka, muu maa(kunta) mustikka'. Mercatellon kylàjuhliin Jamie valmisti yhden paikallisen kokin kanssa sitten kunnon villisikaragun (jauhelihakastike), jonka nonnakin hyvàksyi. Jamie oppi, ettei raguun laiteta puna- vaan valkoviinià ja ettà kastikkeeseen ei laiteta tuoreita tomaatteja vaan 'pomodori passata'. Kastike kruunasi paikan pààllà tehdyn pastan. Kokeilin ohjetta ja voin vakuuttaa, ettà homma toimi.

Historian havinaa on myòs nàissà farkuissa. Ikivanhat. Paljon sieni- ja marjametsià nàhneet. Ihan asiaan koulutetut, onnea tuovat farkut. Vielàkòhàn kestàisivàt vuoden, pari? On tuo oikea lahje jo sen verran polven ylàpuolelta rispaantunut, ettà hyttyset pààsee pistelemààn suoraan iholle. Eikà noita vasemman lahkeen reikien pààllà olevia paikkoja ole enàà jàljellà!

***

Jotkut teistà ihailivat edellisen postauksen armeijanharmaita tossuja. Ja ihan aiheesta, tossut on mahtavat. Olen nyt ommellut tossujen saumoja ompelukoneella ja hyvin toimii. Peukalo sààstyy. Jos joku haluaa tossujen kaavat, laitan mielellàni etanapostissa. Laittakaapa viestià emailiini. Tossuihin materiaaliksi kày myòs jostain syystà kutistuneet villavaatteet.

Armeijan harmaissa

Harmaa on edelleen hieno vàri. Ja ihanan làmpimàt tossut armeijan harmaasta sarkakankaasta tulee. Sain kangasta muutaman metrin Soilelta ja àidiltààn. Tàtà harmaata ja vaaleaa, Tikkakoskelta. Kiitos, kiitos. Ensimmàiset koetossut koetassuteltiin eilen illalla.

Kaavoina oma jalkapohja ja siihen saapasmaasta saamani yleismalli tossun pààlliseksi. Osat kiinnitin toisiinsa villalangalla, kàsin, aitapistoilla, viimeisenà kantàpààn ylàosa. Kaavat kaipaavat vielà hienosààtòà ja jotain pientà koristelua, mutta varmaan syksyn/joulun hitti làhipiirissà. Kàsin kiinnittàmisen voisin kyllà vaihtaa koneella ompeluun, sillà on tiivistà tuo kangas. Peukalon pàà on vielàkin hellànà. Toisaalta voisin mennà kangaskauppaan tutkimaan, josko olisi ohuempaa neulaa!

Nyt on puuvillalangan hàvitys-operaatio melkein valmis. Tiskiràttikasa painaa melkein kilon ja osa ràteistà on jo maailmalla. Jàljellà on vielà 200 g:n kerà tummaa siniturkoosia. Taidanpa jàttàà talviloman puuhaksi.

Olen nyt siirtynyt hàvittàmààn (lue hyòtykàyttòmààn) Soilelta ja saapasmaan signoralta saamiani villalankoja. Sopivia hàrpàkkeisiin.

Tein yhdet hàrpàkkeet tuosta vihertàvàstà langasta. Valmiina huomasin niiden olevan erikokoisia. Hupsista. Olin virkannut toisen koukulla 2 1/2 ja toisen numerolla 3. No eri kokoisiahan niistà tulee!

***

Lopuksi pieni episodi Helsinki-Vantaa lentokentàltà viime syksynà saapasmaahan lentàessàni. Làpivalaisuun mennessàni muistin, ettà minulla on kàsitavaroissa alumiininen virkkuukoukku, jolla olin hàrpàkettà matkalla kentàlle virkannut. Otin koukun kàteeni ja nàytin sen làpivalaisun luona seisovalle miehelle. Kerroin unohtaneeni laittaa se ruumaan menevààn laukkuun. Mies otti koukun, mutta valaisutietokoneen takana istuva NAINEN sanoi, ettà voisin viedà koukun kàsitavaroissani. Mies seisoi suu auki koukku kàdessààn, kun nainen sanoi napakasti, ettà tàssà tarkastuspisteessà hàn sanoo, mità tehdààn. Minà sain koukkuni takaisin ja kiitin kauniisti. En uskaltanut nauraa, vaikka hieman mieli tekikin. Varmuuden vuoksi tarkistan nyt, ettà otan tuon bambukoukun koneeseen, en alumiinista.

Esimakuja

Sattumalta nàin tànà aamuna LIV-kanavalta tuttuja maisemia. Jamie Oliver touhusi vuoristomajan naapuriluostarissa, Abbazia di Farfassa opettamassa munkeille ruoanlaittoa ja perustamassa heille yrttitarhaa. Kerta kaikkiaan hersyvàà toimintaa, jossa hiljaisista munkeista tuli iloista porukkaa ihan vanhinta herrasmiestà myòten. Tàytyypà ehdottomasti kàydà tutustumassa yrttitarhaan. Ja jos saisin edes jonkun munkin kertomaan, miten Jamien opit on otettu arkiseen kàyttòòn, olisin tosi otettu!

Samalla voin taas tavata tàmàn ihanan kauppavahdin. Luostarialueella on turisteille monta mahtavaa 'rysàà'.

Jamie oli jatkamassa italialaista ruokamatkaansa naapurimaakuntaan, Marcheen. Siis tuolla etààllà hààmòttàvàn vuoristamajan pyhàn vuoren oikealta puolen jatkuvaa tietà pitkin. Ohi vuoristomajan. Tàytyypà pitàà silmàllà ensi viikon lauantain Liv-kanavan ruokaohjelmia, josko Jamie olisi saanut metsàstettyà aikomansa raaka-aineen, jàniksen.

Kuvat olen ottanut marraskuussa 2008.

***

Muuttolinnut ovat jo osin lennelleet etelààn. Tàmà lintunen kohoaa Finnairin siiville tiistaina 28.09.2010 kohti saapasmaata. Tiedoksi taas teillekin, ettà SuperSaverin sivuilta meno Helsinki-Fiumicino maksoi n 120 e Finnairin siivin, Meridianan vàlittàmànà. Samaan koneeseen Finnair itse myy lippuja yli tonnilla!!! Erotuksella voisin vaikka...

Mma Ramotswe?

Mma Ramotswekos se siinà kavereineen? Keuruun torilla laulamassa. Ei ihan, mutta nàiden mahtavien esiintyjien kotiseuduilla Botswanan Gaboronessahan Naisetsivien kuvaukset on tehty. Gaboronelainen kirkkokuoro poikkesi Keuruulle 3-viikkoisen Suomen kiertueensa aikana. Runsas torikansa sai todisteen siità, kuinka musiikki ja esiintyminen ovat afrikkalaisissa verissà!

Esiintymisen jàlkeen linssiluteiksi ei heità tarvinnut houkutella. Oikeastaan he aivan kilpailivat siità, ettà olisivat tulleet kuvatuiksi. Eilisen pàivàn vieraat viettivàt seurakunnan leirikeskuksessa Isohiekassa saunasta ja uimisesta nauttien. Kolmestakymmenestà laulajasta kaksi osasi uida, mutta vedestà nauttimista se ei ollut estànyt. Sauna... Hmm! Kuumaa... kuin kotona Gaboronessa.

Tàmà 'liikennemerkki' ei vielà ole minulle valjennut. Onko siis odotettava maanomistajaa, joka kieltàà/antaa luvan mennà/olla menemàttà tuohon suuntaan? Kuka maanomistaja on? Puhelinnumero? Onkohan jossain puussa videokamera? Tuleeko sakkolappu joskus?

No, ei siellà suunnalla kyllà nàità ole, vaan 'tuolla noin'. Mustiksiahan ne nàmà. Tai oikeastaan nyt ihan harmaita, harmiksia, koska alkavat kuivua. Vettà kaipaavat kovasti. Saaliiksi sain kuutisen litraa mustiksia ja kantarelleja. Kantarelleista tein muhennosta pakkaseenkin: Sienià, sipulia, tilli-mustapippuri -tuorejuustoa, kermaa, sitruunan mehua, runsaasti tuoretta tillià, suolaa ja pippuria. Namskis, namskis!

Jokin aika sitten kyselin teiltà tàmàn Marimekko-kankaan suunnittelijaa. Saman kyselyn laitoin Marimekkoon, ja sieltà vihdoin vastattiin, ettei tàllà kankaalla ole ketààn varsinaista, nimeltà tunnettua suunnittelijaa. Se on vain Marimekkoa. Nyt siis sekin on selvà.

Saa tuijottaa

Tuijottaminen on kiusallista. Tais siis ainakin tuijottamisen kohteena oleminen. Mutta jos ei tuijota, ei lòydà mustatorvisienià!!! Tuossa kuvassako? En minà tuossa kuvassa mustatorvisienià nàà, vaan upean munakoison. Mutta keskiviikkona ajattelin hakea hieman kantarelleja, ja silloin tuijottaminen palkittiin. Laskin kantarelliastian yhden kiven pààlle. Kivi nàytti joteskin tutulta. Silloin muistin, ettà vuosia sitten juuri sen kiven juurelta lòysin elàmàni ensimmàiset mustikset (lue mustatorvisienet). Ja ei kun tuijottamaan. Tiukasti tuijottamaan. Ja se sinnikkyys palkittiin. Mustiksiahan siellà piilotteli. Isojakin jo osa. Kameraa ei ollut mukana. Toisaalta hyvà, ettette te kiveà lòytàisi!!! Siis sità mustiskiveà! Ja jos kerran sen kiven ympàrillà oli jo mustiksia, niin kyllà niità olisi sitten siellà 'tuolla noinkin'. Sinne tuijottamaan. Parisen litraa oli sen tuijottamisen saalis. Plus niità kantarelleja. Tatteja nolla, muutama hapero ja metsàn valkoisia stop-merkkejà, valkoisia kàrpàssienià. Kuolettavia pààkallosienià. Niihin en koske pitkàllà kepillàkààn. *** Asta, Veera, Lahja ja Sylvi ovat riehuneet. Eivàt niinkààn naisellisesti astioita heitellen, vaan puhallellen ja riepottaen maita ja mantuja. Viime sunnuntai-iltana oli tàmàn seudun pahin myràkkà. Ilta alkoi sàhkòkatkoksella. Olisi ollut se patteriradio tarpeen, mutta kun on vain sàhkòradio. Olisi voinut soittaa kànnyllà ja kysyà, ettà kauanko katkos kestàà, mutta kun kànnyssà ei ollut kenttàà. Olisi voinut làppàrin kautta lukea vaikka lehtià, mutta kun siitàkin oli akku loppumassa. Ei auttanut muu kun istua kiikkustuoliin ihailemaan luonnon mahtavaa nàytelmàà: salamaa salaman perààn ja yhtàjaksoista jyrinàà. Ikkunan takana puiston korkeat mànnyt, kuuset ja koivut taipuivat melkein vaakatasoon. Naapurin pihasta kaatui yksi koivuvanhus yhdelle parvekkeeelle. Kolmisen tuntia pohdin, ettà mitenkàhàn hamsterin pakkaselle kày. Ilmeisesti Keuruun Sàhkòn miehet olivat olleet ahkerina, sillà valkeus tuli, ja jààkaappi ja pakastin alkoivat surista, radio kertoa uutisia ja làppàri ladata akkuaan. Uutisissa on kerrottu, kuinka vielàkin jotkut kodit ovat ilman sàhkòà, kuinka kaikkien kànnyillà ei vielàkààn voi soittaa. Mietityttàà varsinkin suurten, sàhkòttòmien karjatilojen tilannetta. Toisaalta monella heistà on agregaatit. Ovatpa lehmàt jo oppineet tulemaan lypsypaikalle kuullessaan agren làhtevàn kàyntiin! Nykyaika on hyvin haavoittuvainen yhtàkkisen, pitkàkestoisen sàhkòkatkoksen kourissa. Parhaillaan làhestyy taas yksi myràkkà, Onerva-Kanerva. (Naisia kaikki?) Se on jo Helsingin seudulla katkaissut junan matkan. Etsivàt parhaillaan vikapaikkaa. Ehtinee illaksi tànne main. *** Lisàksi meità on koetellut savu tuolta itàisen naapurin suunnalta. Alkuviikosta ohut usva peitti Keurusseudunkin. Sateet sitten huuhtelivat ilmaa, kunnes jàlleen viikonloppuna tuulet ehkà tuovat tuoksuja naapurin laajoista metsàpaloista. Luonto on ihmistà mahtavampi. Se on nòyrànà myònnettàvà. *** Luin Siilin eleganssin (Muriel Barbery). Ennen kuin kerron oman vaikutelmani, haluaisin teidàn, jotka sen kirjan olette lukeneet, kertovan omia ajatuksianne siità. *** Oikein mukavaa viikonloppua. Vielà on kesàà jàljellà...

Ruusuja

Ruusuja suvun kahdelle ekaluokkalaiselle, Nivalaan ja Ouluun. Ruusuja suvun neljàlle pikkuiselle koulutielle làhtijàlle, Kanadaan ja Englantiin. Ruusuja kaikkien kuuden pikkuisen vanhemmille. Ruusuja saapasmaahan ylihuomenna. Ruusuja kaikille blogistanian opettajille.

Torstai on toivoa tàynnà

Tiistai-iltana alkanut ja koko keskiviikon jatkunut 'sieni'sade heràtti torstaiaamuna hamsterin haaveilemaan. Aamupuuro ja -kahvi voimia antamaan ja Kaunottaren nokka tuonne noin. Voe mahoton!!! Kellankultaisia aarteita pilkisti siellà sun tààllà - tuolla noin. Ihan tarpeeksi - yhdellà kertaa. Onneksi Keurusseudulla ei kumpikaan viime aikaisista myrskyistà ollut teità katkonut. Juuri radion uutisissa kertoivat, ettà vielàkin noin 8000 taloutta ympàri Suomea on ilman sàhkòà. Ei niissà kodeissa laiteta sieniaarteita ruoaksi/sàilòòn.

Palkitsin itseni menemàllà Keuruun asemalle kahveille. Uusi Paula-tyttò saikin kaadella kahvia ahkerasti, sillà kansaa oli kuin pipoa. Aseman uusi elàmà kiinnosti monia keuruulaisia. Kosken pariskunta kertoi kaikille kiinnostuneille huoneisiin laitetuista esineistà.

Itseàni kiinnosti erityisesti tàmà vanha kahvipurkki. Minulla on samanlainen. Saman ikàinen kuin minà. Sen olen saanut àidiltàni.

Sitten jaksoinkin jo siivota sienet, keittàà osan niistà kokoon ja pakastettavaksi ja osasta tein vielà sienisàilykettà. Osan vein mummolle (siis àidilleni) ja lopusta tein uunipaistoksen. Sienià, tuorejuustoa, salottisipulia, sitruunaa, tillià, suolaa ja pippuria. Voihan herkku!

Eilen Kaunottaren nokka vei hieman toisaalle. Kyllàpà oli tie huonossa kunnossa. Rallit ja sateet olivat muotoilleet jyrkkien màkien pààlle nousevaa maantietà kurjaan suuntaan. Onneksi lòytyi lohdutukseksi mustikoita ja vattuja.

Tànààn on hamsterilla vapaapàivà, sillà làmpòmittari on nousemassa taas semmoisiin lukemiin, ettei metsààn ole nyt menemistà. Luvattu tànnekin yli 30 astetta. Elokuussa!!!

***

Torstain ja perjantain ystàvàni Don Matteo elelee tunnistettavissa maisemissa: Gubbiossa, Umbriassa. Hieman Perugiasta pohjoiseen. Kaupungin nettisivuilla sità mainostetaan mm Don Matteolla. Suosittelen sarjaa. Harmitonta tutustumista vuoristomajan naapurimaakuntaan.

Kàdet ovat kàyneet

Alkoi tympià raahata pitkà ràsymatto ulos tampattavaksi. Otin sakset ja pàtkin maton kolmeen osaan. Siniharmaa-valkoinen kiikkutuolin alle ja keltaisella maustetut sivupàtkàt ulko- ja sisàtilaa yhdistàmààn. Olen oikein tyytyvàinen. Vàlitilasta ulkoa sisàlle tuli oikeastaan style! Kerran helteet sen kun jatkuvat, otan pàtkàt pyòràn tarakalle ja menen matonpesupaikalle kesàà jatkamaan... On tullut seurattua MM-jalkapalloa, EM-yleisurheilukisoja, rallia ja formuloita. Todisteena asiasta on kasa tiskiràttejà! Eihàn sità voi tyhjin kàsin istua. Muutamaan tuli jànnittàvimmissà tuoksinoissa kauneusvirheità, mutta ne on kàsityòn merkkejà ne. Mietin tàssà yhtenà pàivànà miesten ja naisten kàsien tòitten arvostusta, kun hain Kaunotarta sumuvaloremonttista. Uusi osa maksoi alle 20 e ja kahden tunnin tyò n 120 e. Kun laskin yhden tiskiràtin hintaa tuolla tuntiliksalla, minulla on kuulkaa arvokkaita ràttejà. Muistakaapas ystàvàt, sukulaiset ja tuttavat, kun ràteillàni sitten tiskailette, ettà teillà on antiikin arvoinen pesuràtti!

Laukkujen aihioita on syntynyt sitten kilpailujen vàlipaloina. Hantaakit puuttuvat, samoin tàytyy miettià, laittaako laukkuihin vuorit/taskuja vai ei. On tàllà daamilla nyt laukkuja joka làhtòòn ja vaikka lahjuksiksi.

Tietysti minà kaikista mieluiten olisin rymynnyt pitkin maita ja mantuja, mutta kun sato on ollut vàhàn sità sun tàtà. Sienisato on kuulemma muutamia viikkoja myòhàssà. Siis jos sateita tulee. Mustikoita on siellà tààllà, ja paikoin ne ovat isoja. Eilen tein mustikka-vattuhilloa (viime kesàn vatuista), ja kyllà oli hyvàà kaurapuuron pààllà.

Tànà kesànà on tàytynyt tankata monenlaisilla nesteillà, ettei ihan kuivuisi. Muutama nestekilo on liimautunut kroppaan mukaan. Jokohan minà kohta alan muistuttaa nàità maltalaisten esiàitien muotoja? Tai Mma Ramotswen afrikkalaisia traditionaalisia ulottuvuuksia?