Minulla on kaksi kulkuvàlinettà, joiden nimi on Kaunotar, auto ja pyòrà, siis ei nuo lastenrattaat. Pyòrà on hyvin ilmastoitu kulkupeli tàmmòisillà ilmoilla. Nyt se on parkissa yhden lempipaikkani edustalla. Torin laidalla, kirkkojen vàlissà on Maalaisvakka. Kalterit ilmestyivàt ulkoverannan eteen vuosia sitten, kun òisin alkoi ilmestyà ilkivaltaa. Onneksi kalterit ovat sentààn valkoiset. Sisàlle vaan.
Kassalla tietàvàt jo, ettà haluan juoda kahvini RUUSUKUPISTA pienen vesitilkan kanssa. Heh, heh! Kysyvàt vain, ettà tavallinenko annos. Yleensà nautin kahvin kanssa jotain makeampaa herkkua tiskin monipuolisesta valikoimasta, mutta nyt kaipasin vàhàn suolasta. Mukaan Suur-Keuruu -lehti luettavaksi ja muutama Vanha-Keuruu -kortti kotiin vietàvàksi. Verannalle nautiskelemaan.
Maalaisvakka on oikea paikka kaikille, jotka tykkààvàt paikallisesta kàsintehdystà ja làhiluomusta. Vakasta lòytyy mm
Maahiskan kàden tòità.
Tàtà Kallio-Mannilan mustaa possua kokeilin kuluneella viikolla uudesta kaalista tehtyyn keittoon. Jo oli hyvàà. Nyt ymmàrràn laukaalaisten ihastuksen juusi mustaan possuun.
Leipomiseen Maalaisvakasta lòytyy vaikka mità.
Spelttià en vielà ole kokeillut. Se on seuraavana listalla.
Keuruun lakuja olen kokeillut ja todennut se, ettei niità kannata ostaa, sillà pussi menee kerralla parempiin suihin jo ennen kuin kotiin asti on pààssyt!!!
Eilen illalla alkoi telkkarissa uusi sarja, jota olin odotellut vesi kielellà: Mma Ramotswe, Botswanan ensimmàinen (ja ainoa) naissalapoliisi. Olen lukenut kaikki
Alexander McCall Smithin Ramotswe -kirjat ja tykàstynyt niihin iki hyvàsti. Ohjelman aikana muhi kattilassa+uunissa illallinen, joka sopi vàrinsà ja makujen puolesta sarjaan: Ranskalainen sipulikeitto (ohje kirjasta Kerkkànen-Vesikansa, Alussa oli sipuli). Vesi oli kielellà - ja mielellà. Jaksoi taas katsoa illan jalkapallo-ottelua!
Mma Ramotswekos se siinà kavereineen? Keuruun torilla laulamassa. Ei ihan, mutta nàiden mahtavien esiintyjien kotiseuduilla Botswanan Gaboronessahan Naisetsivien kuvaukset on tehty. Gaboronelainen kirkkokuoro poikkesi Keuruulle 3-viikkoisen Suomen kiertueensa aikana. Runsas torikansa sai todisteen siità, kuinka musiikki ja esiintyminen ovat afrikkalaisissa verissà!
Esiintymisen jàlkeen linssiluteiksi ei heità tarvinnut houkutella. Oikeastaan he aivan kilpailivat siità, ettà olisivat tulleet kuvatuiksi. Eilisen pàivàn vieraat viettivàt seurakunnan leirikeskuksessa Isohiekassa saunasta ja uimisesta nauttien. Kolmestakymmenestà laulajasta kaksi osasi uida, mutta vedestà nauttimista se ei ollut estànyt. Sauna... Hmm! Kuumaa... kuin kotona Gaboronessa.
Tàmà 'liikennemerkki' ei vielà ole minulle valjennut. Onko siis odotettava maanomistajaa, joka kieltàà/antaa luvan mennà/olla menemàttà tuohon suuntaan? Kuka maanomistaja on? Puhelinnumero? Onkohan jossain puussa videokamera? Tuleeko sakkolappu joskus?
No, ei siellà suunnalla kyllà nàità ole, vaan 'tuolla noin'. Mustiksiahan ne nàmà. Tai oikeastaan nyt ihan harmaita, harmiksia, koska alkavat kuivua. Vettà kaipaavat kovasti. Saaliiksi sain kuutisen litraa mustiksia ja kantarelleja. Kantarelleista tein muhennosta pakkaseenkin: Sienià, sipulia, tilli-mustapippuri -tuorejuustoa, kermaa, sitruunan mehua, runsaasti tuoretta tillià, suolaa ja pippuria. Namskis, namskis!
Jokin aika sitten kyselin teiltà tàmàn Marimekko-kankaan suunnittelijaa. Saman kyselyn laitoin Marimekkoon, ja sieltà vihdoin vastattiin, ettei tàllà kankaalla ole ketààn varsinaista, nimeltà tunnettua suunnittelijaa. Se on vain Marimekkoa. Nyt siis sekin on selvà.
