Vesi kielellà

Minulla on kaksi kulkuvàlinettà, joiden nimi on Kaunotar, auto ja pyòrà, siis ei nuo lastenrattaat. Pyòrà on hyvin ilmastoitu kulkupeli tàmmòisillà ilmoilla. Nyt se on parkissa yhden lempipaikkani edustalla. Torin laidalla, kirkkojen vàlissà on Maalaisvakka. Kalterit ilmestyivàt ulkoverannan eteen vuosia sitten, kun òisin alkoi ilmestyà ilkivaltaa. Onneksi kalterit ovat sentààn valkoiset. Sisàlle vaan.

Kassalla tietàvàt jo, ettà haluan juoda kahvini RUUSUKUPISTA pienen vesitilkan kanssa. Heh, heh! Kysyvàt vain, ettà tavallinenko annos. Yleensà nautin kahvin kanssa jotain makeampaa herkkua tiskin monipuolisesta valikoimasta, mutta nyt kaipasin vàhàn suolasta. Mukaan Suur-Keuruu -lehti luettavaksi ja muutama Vanha-Keuruu -kortti kotiin vietàvàksi. Verannalle nautiskelemaan.

Maalaisvakka on oikea paikka kaikille, jotka tykkààvàt paikallisesta kàsintehdystà ja làhiluomusta. Vakasta lòytyy mm Maahiskan kàden tòità.

Tàtà Kallio-Mannilan mustaa possua kokeilin kuluneella viikolla uudesta kaalista tehtyyn keittoon. Jo oli hyvàà. Nyt ymmàrràn laukaalaisten ihastuksen juusi mustaan possuun.

Leipomiseen Maalaisvakasta lòytyy vaikka mità.

Spelttià en vielà ole kokeillut. Se on seuraavana listalla.

Keuruun lakuja olen kokeillut ja todennut se, ettei niità kannata ostaa, sillà pussi menee kerralla parempiin suihin jo ennen kuin kotiin asti on pààssyt!!!

Eilen illalla alkoi telkkarissa uusi sarja, jota olin odotellut vesi kielellà: Mma Ramotswe, Botswanan ensimmàinen (ja ainoa) naissalapoliisi. Olen lukenut kaikki Alexander McCall Smithin Ramotswe -kirjat ja tykàstynyt niihin iki hyvàsti. Ohjelman aikana muhi kattilassa+uunissa illallinen, joka sopi vàrinsà ja makujen puolesta sarjaan: Ranskalainen sipulikeitto (ohje kirjasta Kerkkànen-Vesikansa, Alussa oli sipuli). Vesi oli kielellà - ja mielellà. Jaksoi taas katsoa illan jalkapallo-ottelua!