Lissun pesto

Tämän päivän satoa:
- tomaatteja Riittalasta
- omalta palstalta herneitä, kesäkurpitsoita ja niiden kukkia, salaatteja, tilliä, retiisejä, punajuuria, avomaankurkkua, kukkia
- palstan reunalta siankärsämöä kuivatettavaksi

Kauden yksi herkuista: kesäkurpitsakeitto (kesäkurpitsaa, peruna, punasipulia, mausteena liperiä, hyppysellinen suolaa ja pikkuisen sitruunan mehua , päälle just jauhettua mustapippuria ja öljyä).

Tänään tein keiton mausteeksi pestoa (suolaa, valkosipulia, paahdettuja pinjansiemeniä, basilikanlehtiä, sitruunan mehua, parmesaaniraastetta ja öljyä) käsin huhmarissa hiertämällä. Olen joskus aikaisemmin kertonut, mikä ero on kaupan eri pestoilla: Jos purkissa lukee Pesto ALLA genovese, pesto ei ole alkuperäistä, vaan esim. pinjansiementen tilalla on käytettu pähkinöitä, jotka ovat halvempia. Jos purkissa lukee Pasta genovese, on luvassa 'aitoa' pestoa - toivottavasti. Silti itse käsin huhmarissa hierretty pesto on miljoona-triljoona kertaa parempaa. Ai niin, ja huhmarin hiertimen täytyy olla visakoivuinen ja itse huhmarin marmorinen. Heh, heh!!!

Parvekkeen komistus, 75 cm korkea basilika tahtoi alkaa kukkia, joten parturoin sitä ja sitä hieman lyhyempää kaveriaan reippaasti ja irroitin lehdet varsista. Osasta lehtiä tein tuota pestoa, suurimmat lehdet kiersin 'sikareiksi' ja pakastin ja osa odottelee tuossa vesilasissa pääsyä tomaattisalaattiin ja huomisiin munakoiso-mozzarella-tomaatti -paistoksiin.

Edellisessä postauksessani lupasin kuvia kehnäsienen 'anatomista'. Herkullinen sieni esimerkiksi kantarellin kaveriksi. Kannattaa tutustua. Kannattaa kuitenkin varmistua, että tuntee sienen varmasti. Kävin sunnuntaina metsässä, ja kehnäsieniä oli edelleen runsaasti. Joskin alkavat jo kärsiä veden puutteesta. Niin kuin muutkin sienet. Missä ovat sienisateet???

Lopuksi kiitos tämän kuvan kera pikkuveljelle ja vaimolleen mahtavasta päivästä keskellä Keurusselkää.

Kesäkurpitsan kukan anatomiaa

Merruli kysäisi, poistanko kesäkurpitsan kukista kukan alaosan. Tässäpä pientä kasvianatomiaa:
- Ylimmässä kuvassa kahden hedekukan välissä on yksi emikukka kurpitsoineen ja kaksi kurpitsaa, joista kukka oli jo tippunut pois. Saapasmaassa kesäkurpitsan ei anneta kasvaa niin isoksi, mitä Suomessa olemme tottuneet.
- Toisessa kuvassa näkyy, kuinka olen oikean puoleisesta kukasta poistanut vihreät terävät verholehdet.
- Kolmannessa kukassa näkyy, miltä hedekukukan sisus näyttää. Sen poistan kokonaan alaosineen päivineen, jos käytän kukan salaattiin. Jos teen täytettyjä kukkia, nipsaisen vain tuon hedepötkylän pois.

Näissä kuvissa näkyy molempien hedekukkien sisukset ja yhden emikukan pullukka sisus. Salaatteihin en niitä käytä.

Vattuja tänä kesänä on eniten, mitä koskaan olen löytänyt.

On mustikoita ja mustatorvisieniä.

On kantarelleja ja kehnäsieniä metsä pullollaan. Koska kehnäsieni taitaa olla hieman oudompi ruokasienenä, jatkan seuraavassa postauksessa sen sienen anatomian merkeissä.

Lopuksi silmänruokaa omasta penkistä (malva, ruiskukka ja harsokukka) Antin ja Essen kehäkukilla lisättynä.

Herkkuja, herkkuja

Oman palstan tämän hetken antia Riittalan tomaateilla lisättynä: saapasmaasta tuomistani salaatinsiemenistä itivät mahtavasti valeriana ja radicchio, pitkulaista ja pyöreää retiisiä, kesäkurpitsankukkia ja punajuuren lehtiä.

Lisäksi basilikaa, sipulia, salaattijuustoa, öljyä, balsamicoa, suolaa ja pippuria. Juomaksi vattu-variksenmarjamehua.

Herkkupata porisemassa: mansikkaa, vattua ja mustikkaa. Kuningatarhilloa luvassa. Mansikka-aika on kohdaltani ohi, mustikka-aikaa vasta aloittelen, ja Riittalan villivatukosta olen nyt poiminut useamman litran. Kiitän kovasti! Vaikka viimeksi hiukset nousivatkin pystyyn sen kyykäärmejutun vuoksi! Minä kyllä tykkään eläimistä, mutta inhoan ja jopa pelkään käärmeitä.

Olenkohan minä vähän liioitellut tämän kukkapenkkini kanssa!!! Aika tiuhaan kylvin siemenet ja istutin taimet.  No, ainakin olen maljakkoihin saanut jo ruis- ja harsokukkia. Odottelen  malvan, silkkikukan ja auringonkukan kukkimista. Ehtivätköhän ne ilahduttamaan 04.08. Riittalan pihapiirissä vierailijoita? Silloin on valtakunnallinen puutarhaihmisten avoimet ovet - siis pihat! Jos liikutte näillä main, piipahtakaapa ihailemassa todellisten pihataitureiden (Riitan ja Mikko-miehensä) pihapiiriä tuolla Könttärillä. Siellä tämäkin pikkuinen kukkatarhani on.

***
Helena kyseli tässä taannoin, mistä tietää, milloin munakoiso on valmis poimittavaksi. Saapasmaan tietotoimistosta kerrottiin, että heti kun hennoo sen kasvista irroittaa. Siis vähän kuin kesäkurpitsan kanssa, eli mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei munakoiso/kesäkurpitsa kasva liian isoksi.

Lähiherkkuja

Kesäkeittiön kokeiluihin olen saanut kesäkurpitsan kukkia jo kiitettävästi. Olen poiminut vasta poikakukkia. (Tuon ylemmän kukan erikoisuus on kaksoishedepötkylä!) Muutamana päivänä olen nyt kokeillut kukkien täytteeksi erilaisia juustoja, eilen mm raejuustoa, mozzarellan tilalla salaattijuustoa sekä parmesaaniraastetta, koska ricottaa ei minulla ollut. Alicen (anjoviksen) tilalle kokeilin ihan Ahti-purkin sillipalaa. Lisäksi silppusin hieman Jamie Oliverin yhtä suosikkikasvista, chiliä. Sitten pannulle voi-oliiviöljyseokseen muhimaan valkosipulikynnen, uuden sadon punasipulisilpun ja oman parvekkeen tomaattien joukkoon. Kuvia herkuista ei ole, mutta voin taata, että maut olivat taivaallisia.

Jälkiruokana lakkoja ja mustikoita jugurttia täydentämässä. Vatsa on ollut hyvin, hyvin onnellinen. Lakkoja Keski-Suomeen tulossa eniten 50 vuoteen, mustikoita kohtuullisesti! Kaikki sato noin pari viikkoa normaalia aikaisemmassa.

Riittalan kananpojatkin ovat saaneet herkkuaan, vesiheinää. Sitä kasvimaan reunoilla riittää! Kesä on (tähän asti) suosinut luontoa ylimaallisesti: sadetta tasaisin väliajoin virkistämässä jopa helteeksi yltänyttä lämpöä. Ei ole tarvinnut kasvimaata kastella pitkään aikaan,

Parvekkeen tomaatin oksat eivät sitten enää kestäneet sadon painoa, joten katkaisin kaikki oksat ja karsin lehdet pois. Sitten ripustin niput pikkusiskolan parveekkeen kaiteisiin kypsymään. Ihan huviksi laskin raakileet ja jo kypsyneet: 158 kpl! Riittää muutaman focaccian pinnalle!

Satokausi alkanut

Mansikkasato alkoi männä viikolla. Talven varalle niitä on jo pakkasessa. Sato valmistui hetkessä. Ei koskaan näin aikaisin. Paras aika on viikon kuluttua ohi. kanttisessa oleva 'salaattiaines' ei ole minun lautaselleni, vaan vien tipuille niiden herkkua, vesiheinää, jota mansikkamaalla on ihan kiitettävästi.

Kasvimaalla kaikki hyvin. Herneiden tueksi sain Eijalta pari katkaistua heinäseivästä. Kiitosta vaan.

Silti nämä kaksi kuvaa Antin ja Essen puutarhasta voittaa omani mennen tullen.

Parvekkeelta saan namustella kohta omia tomaatteja. Annan niiden kuitenkin kypsyä ihan punaisiksi.

Tänään piipahdin luonnon antimien ääressä saaliina 4 kypsää lakkaa, 10 kypsää metsämansikkaa ja litra kantarellivauvoja. Mustikoitakin olisi jo ollut, ja ihan jättikokoisia, mutta kantarellit olivat herättäneet ruokahalun, joten kotiin. Niin tohkeissani olin kesän ensimmäisestä muhennoksesta, etten kuviakaan ehtinyt räpsiä.

Eihän vielä ole syksy, eihän, vaikka horsmat ovat minulle merkki koulujen alkamisesta!

Olen muuten ollut laiska blogien lukija, sillä nuo viljemät ja luonnon sadon antimet vievät kaiken aikani. Kun iltaisin kallistun pitkälleni, unijukka tulee ihan odottelematta. Mitenkähän jaksan valvoa tänä iltana, sillä Silverstonessa kurvaillaan taas lujaa. Täytyy mennä pienelle siestalle. Kyllä Kimiä täytyy kannustaa.

Tulkoon aurinkoinen juhannus

Hyvää juhannusta kaikille! Tämä kuva on otettu jo toista viikkoa sitten, jolloin juhannusruusupensaat olivat komeimmillaan. Siis varhaisjuhannusruusut!

Olen ollut 'synnytyksessä' mukana: Riittalan kanalaan kuoriutui kuusi pikkuista piipertäjää. Käykääpä kurkistamassa itse kätilön blogista lisää.

Ylpeänä esittelen toisen tiluksistani: vasemmalta oikealle: ruiskukkaa, silkkikukkaa, auringonkukkaa ja harsokukkaa; ruiskukan jatkeena malvaa; takana sipuleita ja kahdeksan perunaa! Ruiskukkaryppäitä olen jo siirtänyt isommalle tilukselleni. Täytynee vielä roudata sinne myös silkkikukka- ja harsokukkatuppaita, minä kun innostuin kylvämään siemeniä hieman tiheänlaiseen. Huomaatte kait, että olen tuhonnut kaikki vesiheinät yms rikkikset. Tänään on taas taivaan vesihanat olleet auki. Huomiseksi luvassa keltaista mollukkaa. Toivottavasti.

Parvekkeen tilannekatsaus:
- saapasmaasta tuomani verenpisara pukkaa upeaa kukkaa
- herne on alkanut kukkia
- torilta ostamani PENSASkrassi onkin ilmeisesti KÖYNNÖSkrassi, tai sitten pensas haluaa kiipeillä ja kietoutua kaiken mahdollisen ympärille. Aamulla vapautin sateenvarjoni yhden lehden kuristuksesta oikeaan käyttöönsä.
- torilta heti saapasmaasta tultuani ostamani pensastomaatti pukkaa tomaatteja niin paljon (jo yli 100), että oksat alkoivat repeillä, joten minun täytyi kehitellä katosta roikkuva viritelmä ja sitoa oksia kaikenlaisilla tukilangoilla. Lisäksi poistin lehtiä ja kaikki uudet kukkatertut. Kaikella sentään rajansa. Tomaatit kaipaavat nyt aurinkoa - nekin!

Nyt lähden vielä Tipulaan viemään pikkuisille kaurahiutaleita.

Paluu normaaliin

Johan sitä kestikin. Aurinkoa ja hellettä nimittäin. On palattu normaaliin suomalaiseen kesään: sataa, on viileää ja alavilla mailla hallan vaara! Onneksi lasitetulle parvekkeelle ei sada.

Toissa päivänä, sateiden välissä, osa kasvimaasta näytti jo tältä: retiisit ja osa salaateista itäneet, joten vein muutaman samettikukan häiritsemään tihulaisten hajuaisteja. Toivottavasti sipuleiden, herneiden ja papujen versot saavat olla lentäviltä siipeilijöiltä rauhassa!

Mansikat odottaisivat nyt aurinkoa ja lämpöä. Saisi juhannuksena herkutella. JOS juhannus olisi minun mielikuvieni paikalla, sillä minusta juhannus on vasta reilun viikon päästä. Mutta kun se onkin kalenterin mukaan jo viikkoa aikaisemmin, voi olla, ettei sateet mansikoita siihen mennessä kypsytä.

Sen sijaan kaupat ovat pullollaan erilaisia tomaatteja, ja makukin on ihan ok. Tutkimusten mukaan tomaattien hyvät aineet tehostuvat kuumennettaessa, joten tässäpä mukava makupala: focacciaa minun laillani: 25 g  hiivaa haaleaan veteen (3dl), ripaus suolaa ja jauhoja niin paljon, että taikina on valuvan notkeaa (4-5 dl). En viitsi tehdä taikinaa, jota pitää vaivata puolikin tuntia. Taikina taputellaan pellille nousemaan puoleksi tuntia. Sitten siihen tökitään sormenpäillä monttuja, joihin laiteen puolikas kirsikkatomaatti. Päälle myös suolaa, oreganoa (tai rosmariinia), ensimmäisen kesäkurpitsan kukka ja itse mini-kurpitsa, basilikaa ja oliiviöljyä. Paistetaan 225 asteessa noin 15-20 min. Todistettavasti herkullista!

Nämä näkymät eivät sen sijaan ilahduta ihmisten katseita: tuomenkehrääjäkoi on iskenyt Keuruun kaikkiin tuomiin. Onneksi ne eivät vahingoita itse puuta, vaan se hyvässä lykyssä kasvattaa vielä tänä suvena uudet lehdet, kunhan koin toukat ensi kuussa koteloituvat. Yök!

Lopuksi tämä Eijan ratkaisu puutarhaan! Idearikasta viikonvaihdetta. Sateisella säällähän mielikuvitusta tarvitaan!