Vaude

Ruusu Kimille. Ihmemies. Vaude.

Tàmà ottamani kuva on pààssyt Margaret Oomenin pitsikivikuvastoon. Lòysin sieltà myòs pari muuta kuvaani. Vaude.

Minà làhden nyt viikon lomalle. Maltalle.

Oopperaa aitiopaikalta

Rakastan oopperaa, varsinkin italialaista. Verdià tervehdin aina mennen tullen matkalla aamucappucinolle. Oopperassa on suuria tunteita, vihaa ja rakkautta, selkààn puukottamisia, suurta sankaruutta jne. Ihan aitoa saapasmaalaista tunnelmaa.

Olen nyt saanut seurata tàmàn pàivàn poliittista oopperaa - saapasmaan presidentin vaalia - ihan aitiopaikalta. Presidentin valitsevat Italiassa kaksikamarinen parlamentti ja eri alueiden edustajat, yhteensà 1007 valitsijaa.

Tàssà oopperassa oli kuusi nàytòstà. Ensimmàisessà nàytòksessà kaksi ààrilaitaa, Mr B:n puolue Pdl ja demokraattien vaalivoittaja, Bersani lòysivàt toisensa aivan yllàttàen, ja olivat vàhàllà saada yhteisen ehdokkaansa làpi. (Ei, tuo Bersanin vasemmalla puolella oleva Pdl:n mies ei ole kauneusklinikalta tullut Mr B, vaan puolueen sihteeri! Selvennys ihan varmuuden vuoksi.)

Silloin demokraattien Nuori Vihainen, Firenzen kaupunginjohtaja Renzi, suuttui. Ei koskaan Mr B:n kelkkaan, vaikka oli just vàhàn aikaa sitten kaveerannut Mr B:n kanssa.

Alkoi demokraattisen puolueen totaalinen hajoaminen ja puolueen puheenjohtaja ja sihteeri ilmoittivat eroavansa. Alusta asti mukaan tullut uusi primadonna, Bianca, heilutteli hameenhelmojaan siihen tahtiin, ettà koko ooppera alkoi olla suurta farssia. Ai kuka Bianca? No, tyhjà, valkoinen vaalilappu. Sità heiluttelivat vuorotellen melkein kaikki ryhmàt.

Paitsi M5S (Movimento 5 stelle, viiden tàhden liike). Johtajansa Grillon pauhussa heidàn kansanedustajansa pysyivàt vankasti ehdokkaansa Rodotàn takana. Johdonmukaisesti. Tilanne viidennen nàytòksen lopussa oli tàysin patti! Toisaalta, onhan saapasmaassa nàhty 21-nàytòksinenkin presidentin vaali! Nyt kuitenkin maa on siinà tilassa, ettà jotain oli tehtàvà. Niinpà puolueiden johtajat Grilloa lukuunottamatta (eihàn M5S halua olla puolue, eikà leikkià kenenkààn poliitikon kanssa!) marssivat kiltisti Napolitanon luokse pyytàmààn tàtà jatkamaan vielà toisen kauden maan presidenttinà. Kuudes nàytòs olikin sitten tàysin ennakolta arvattavissa.

Ja tàssà hàn taas on, uusi-vanha presidentti, 87 -vuotias Napolitano! Yhtàkkià parlamentti puhkesi pitkiin aplodeihin, paitsi tietysti Rodotàn kannatajat.

Minà avasin oikein Valdobbiadenen prosecco-pullon, sillà minà olen Napolitano-fani! Ymmàrràn kyllà M5S:n tympààntymisen saapasmaalaiseen politiikkaan, mutta kun tàmà maa nyt vaan on niin oopperamainen ja demokratia kun on demokratiaa, niin  pulinat pois ja yhdessà tòità tekemààn, niin kuin sanoi aikanaan mm Johannes Virolainen!

On minulla vielàkin proseccoa tàksi illaksi. Uskon Kimiin!

Meidàt kidnapattiin

Rietin katedraalissa meidàt kidnappiin! Ystàvàllismielisesti. Kirkkoa kiertaessàmme ilmestyi yhtàkkià eteemme herttainen vanha mies, joka alkoi kertoa kirkosta kaikkea mielenkiintoista. Eikà minun tarvinnut kauan kuunnella signorea, kun arvasin hànen ammattinsa, siis ennen elàkkeelle pààsyààn: opettajahan siinà opasti 'oppilaitaan'.

Pààstiin kurkistamaan kirkon alla olevaa vanhempaa salia, jossa olevat pylvààt - jokainen erilainen - olivat peràisin muinaisesta Suolatiestà! Pààsimme kurkistamaan myòs piispan pihalle. Sisàlle emme edes yrittàneet.

Oppaamme vei meidàt myòs katedraalin vieressà olevan Vignola-palazzon (nykyisin provinssin hallintorakennus) puutarhaan, jonne aikoinaan ei  noin vain menty, sillà nykyisen rauta-aidan tilalla oli korkea kiviaita - ettei rahvas nàkisi aatelisten elàmàà! Mitàhàn he oikein puuhasivat, ja vielà kirkon vieressà?

Il professore olisi vienyt meidàt jopa kotiinsa, mutta me kieltàydyimme kohteliaasti. Totta kai halusimme palkita hànet jollain lailla todella erinomaisesta yksityisopastamisesta. Rahaa hàn ei halunnut, mutta hàn tarjosi meille ostettavaksi hànen kirjoittamansa kirjan. Kerrassaan  mainio opettajan pàivàkirja. Grazie Vincenzo Rondini. Il suo libro è veramente interesante. Grazie.

Nàlkà alkoi kurnia. Saimme vihjeen erinomaisesta ruokapaikasta, làhellà Italian keskipistettà. Keskipisteen symbolin luona filmattiin juuri jotain, ja tuo mies on yksi nàyttelijòistà. Emme jààneet katsomaan, vaan menimme herkuttelemaan Cantina Centro Italiaan.

Minulle munakoiso-parmesaaniherkkua ja kasvissyòjàlle làmmintà gnochisalaattia. Hinta-laatu erinomainen.

Grazie Carla e Peppe!

Jaksoi taas ihailla upeita sisàànkàyntejà matkalla autolle...

Jo muinaiset roomalaiset

Rieti on Lazion pohjoisimman provinssin pààkylà, Terminillon (2216 m) kainalossa. Antiikin Via Salaria (suolatie) kulki Roomasta Rietin kautta Adrian rannikolle.  Velino-joen ylitse rakennetusta vanhasta sillasta on enàà raunioita nàhtàvissà.

Pààkatua, Via Romaa, voi ihan rauhassa tallustella, sillà vain huoltoajo on  sallittu.

Vanhan Suolatien kilometritolppa muistuttaa kaupungin pitkàstà historiasta.

Jàlkikasvua odotellessa istahdin pààpiazzan (Piazza Vittorio Emanuele II) laidalle nautiskelemaan aamucappuccinoa ja lukemaan maan poliittisen trillerin sen hetkisestà tilanteesta. (Huomenna alkaa shown tàmàn hetkinen kohokohta: Saapasmaan seuraavan presidentin vaali. Ehdokkaita on laidasta laitaan, eikà kukaan ole kenenkààn suursuosikki, mità nyt Mr B omasta mielestààn! Minà àànestàisin kyllà nyt Romano Prodia, sillà Mr B uhosi, ettà jos Prodista tulee presidentti, hàn muuttaa ulkomaille. TERVEMENOA vaan!)

Sitten tutustumaan keisari Vespasianuksen kunniaksi nimettyyn teatteriin. Vespasianus syntyi ja kuoli Rietissà.
Keisari Neron jàlkeen valtaan noussutta Vespasianusta kunnioitetaan rauhaa ja kulttuuria edistàvànà hallitsijana. Rauha tietysti koski vain roomalaisia itseààn, sillà Vespasianuksen ja poikansa keisari Tituksen rakennuttamalla Colosseumilla oli rauha kaukana, jos ajatellaan gladiaattoreita tai Afrikasta rahdattuja villielàimià.

Meillà oli suuri onni saada oikein privaattikohtelu: paikalla oli illan nàytelmàn kaksi nàyttelijàà ja toisen heistà àiti.

1800-luvun loppupuolella rakennetun teatterin pààaula on pramea...

... sen sijaan sali oli aivan pimeà. Meille kuitenkin raotettiin hieman verhoja, jotta saisimme edes jonkinlaisen kuvan Italian parhaimman akustiikan omistavasta salista. Olisipa mahtavaa saada istua jossain aitiossa ja kuunnella jotain konserttia tai vaikkapa oopperaa. Grazie mille Michele D'Allesandro e la sua mamma.

Sitten matka jatkui...

Luonnon antia

Ihan nauroin ààneen, kun lòysin nàmà aarteet.

Lounaaksi kevààn herkkua: villiparsamunakasta.

Sen sijaan nàmà kevààn 'herkut' jàtin paikoilleen. En enàà vuosiin ole kerànnyt korvasienià, koska jàlkikasvu on pitànyt varoittavia 'luentoja'. Sità paitsi niità on vielà kuivattuina Keuruulla. Kyllà minà noin kerran vuodessa myrkytàn itseàni kunnon korvasienimuhennoksella. Saapasmaassa kukaan ei koskekaan nàihin luonnon antimiin.

Onneksi blogini lukijoissa on Helena, kasvimaailman tietàjà no 1! Mikà on tàmà matala kasvi, jota tuolla palaneella vuorenrinteellà on alkanut kukkia. Ihan Elisabet Taylorin sinisten silmien vàriset kukat.

Entàs sitten nàmà. Toivoisin niiden olevan villisahramin kukkia, mutta mutta...

Tàmà kuva ihan Jààmiehen kunniaksi. Hopea ei ole hàpeà! Pààsin torstaina matkaseuraksi provinssimme pààkylààn, Rietiin. Ensin ylitettiin oma Sabiinilaisvuorijonomme ja sittenpà tàmà alueen korkein vuori Terminillo nàkyi koko matkan Rietiin asti. Mutta siità matkasta sitten seuraavaksi.

Pitsikivirannalle

Calcatan alapuolella virtaa Treja-joki, jossa sateisen kevààn jàlkeen oli runsaasti vettà. Joki kulkee halki samannimisen luonnonpuiston.

Puistoon kannattaa kuivatutustua Calcatan comunen (kunnantalo) erinomaisessa nàyttelyssà. Me huristelimme kuitenkin puiston halki...

... ohi Braccianon ...

... kohti Santa Severaa.

Ensin evààt esiin...

... sitten vaakatasoon nauttimaan auringosta ja làmmòstà. Varjossa n 25 astetta.

Ennen kotimatkaa kàytiin 'kivirannassa' nàyttàmàssà kolmelle pitsikivelle heidàn kotirantaansa. Mukaan keràttiin taas pari kiloa kivià.

Sitten kotimatkalle.

Oikein mukavaa viikonloppua teille. Brruuummm ... Kiinassa. Arvaatteko kuka EI nouse huomenaamuna vielà klo 04.00, jolloin telkussa tààllà alkaa làhetykset ajojen alkutunnelmista, vaan vasta klo 08.00, jolloin alkaa aika-ajot.

Politiikasta sen verran, ettà kissan jàlkeen lankakerà on helpompi selvittàà kuin saapasmaan tàmàn hetkinen tilanne!

Luovuutta Calcatassa

Calcataan eivàt turistit voi autoillaan huristella, vaan kulkuvàline on jàtettàvà ylàparkkiin.

Sitten kapeaa, vuorenrinteeseen rakennettua polkua pitkin kohti pààmààràà. Korkeanpaikan kammoisten tàytyy pysyà làhellà rinnettà, sillà aidan takaa alkaa suora pudotus alas.

Voi vaikka tutkia rinteeseen ammoisina aikoina kaivettujen onkaloiden nykyantia.

Tàmà cantina (onkalo/varasto) antoi kyllà aihetta suurempaankin ihmettelyyn: Miten ihmeessà tuo auto on saatu rahdattua tunne vuoren rinteeseen? Osinako? Ei se kyllà ajamalla oikein ole ollut mahdollista, sillà polku on liian kapea.

Vanhan Calcatan kupeeseen, ns Uuteen Calcataan on asettunut mm arkkitehti Paolo Portoghesi (yksi Rooman moskeijan kolmesta arkkitehdistà) taiteilijakumppaninsa Simona Wellerin kanssa.

Kadun toisella puolen on aasinkasvattajan asunto!

Calcatan yksi voimanaisista on hollantilaissyntyinen Marijcke van der Maden. Hàn muutti vuonna 1984 Calcataan ja perusti kumppaninsa kanssa nykyisin hyvin suositun taidekeskuksen, Granaronen. Meidàn kàydessàmme hàntà tapaamassa, salissa valmisteltiin juuri konserttia Beatles-hengessà.

Itse Marijcke on kuuluisa nukkehahmoistaan. Hàn myòs opettaa nukkien valmistamista.

Tilassa saavat myòs muut taiteilijat esitellà omia tuotoksiaan. Nyt minun on tunnustettava, etten muista tàmàn puhuttelevan  'munataiteilijan' nimeà. Tàytyy emailata.

Calcataan siis ei voi ajaa autolla miten sattuu. Ei hàtàà, sillà vastassa on ystàvàllismielinen poliisi, joka neuvoo, missà ylàparkki sijaitsee. Bruumm - renkaat ulvoen tàyskàànnòs!

Brrruummm - ensi viikonloppuna Kiinassa...

Ps. Harmaan arjen Outi ihmetteli edellisen postaukseni kommentissaan tuota aamutakissa auringossa ollutta markiisitarta: Calcatassa ei ihmetellà mitààn eikà ketààn - olipa aamutakissa vaikka koko pàivàn ja tassuttelisi ympàriinsà kahvikuppi/viinilasi kàdessààn. Kaikilla on taivaallinen vapaus elàà omaa elàmàànsà, kunhan antaa toisillekin sen vapauden. Tàssà suhteessa oma vuoristokylàni - ja uskoisin suurimman osan saapasmaalaisia pikku kylià - poikkeavan Calcatasta: Tààllà seurataan tarkkaan, mità muut tekevàt ja paheksutaan ns poikkeavaa kàyttàytymista. Esimerkiksi naapurini (mies) otti aurinkoa ovensa edessà ilman paitaa, ja johan oli asiasta valitettu il sindacolle. Oli tullut neuvo laittaa paita pààlle! Mitàpà nyt ajattelet, Allu?

Seuvaaksi matkan varsinaiseen pààmààrààn - merelle.

Edit: Marijcke Van Der Maden emailasi minulle, ettà Granaronen munataiteilijoita oli itse asiassa 18, ja ettà keinuteos on hànen itsensà ja muna-vauva on hollantilaisen Anne Martensin. Thank you for the quick information, Marijcke!