Oopperaa aitiopaikalta

Rakastan oopperaa, varsinkin italialaista. Verdià tervehdin aina mennen tullen matkalla aamucappucinolle. Oopperassa on suuria tunteita, vihaa ja rakkautta, selkààn puukottamisia, suurta sankaruutta jne. Ihan aitoa saapasmaalaista tunnelmaa.

Olen nyt saanut seurata tàmàn pàivàn poliittista oopperaa - saapasmaan presidentin vaalia - ihan aitiopaikalta. Presidentin valitsevat Italiassa kaksikamarinen parlamentti ja eri alueiden edustajat, yhteensà 1007 valitsijaa.

Tàssà oopperassa oli kuusi nàytòstà. Ensimmàisessà nàytòksessà kaksi ààrilaitaa, Mr B:n puolue Pdl ja demokraattien vaalivoittaja, Bersani lòysivàt toisensa aivan yllàttàen, ja olivat vàhàllà saada yhteisen ehdokkaansa làpi. (Ei, tuo Bersanin vasemmalla puolella oleva Pdl:n mies ei ole kauneusklinikalta tullut Mr B, vaan puolueen sihteeri! Selvennys ihan varmuuden vuoksi.)

Silloin demokraattien Nuori Vihainen, Firenzen kaupunginjohtaja Renzi, suuttui. Ei koskaan Mr B:n kelkkaan, vaikka oli just vàhàn aikaa sitten kaveerannut Mr B:n kanssa.

Alkoi demokraattisen puolueen totaalinen hajoaminen ja puolueen puheenjohtaja ja sihteeri ilmoittivat eroavansa. Alusta asti mukaan tullut uusi primadonna, Bianca, heilutteli hameenhelmojaan siihen tahtiin, ettà koko ooppera alkoi olla suurta farssia. Ai kuka Bianca? No, tyhjà, valkoinen vaalilappu. Sità heiluttelivat vuorotellen melkein kaikki ryhmàt.

Paitsi M5S (Movimento 5 stelle, viiden tàhden liike). Johtajansa Grillon pauhussa heidàn kansanedustajansa pysyivàt vankasti ehdokkaansa Rodotàn takana. Johdonmukaisesti. Tilanne viidennen nàytòksen lopussa oli tàysin patti! Toisaalta, onhan saapasmaassa nàhty 21-nàytòksinenkin presidentin vaali! Nyt kuitenkin maa on siinà tilassa, ettà jotain oli tehtàvà. Niinpà puolueiden johtajat Grilloa lukuunottamatta (eihàn M5S halua olla puolue, eikà leikkià kenenkààn poliitikon kanssa!) marssivat kiltisti Napolitanon luokse pyytàmààn tàtà jatkamaan vielà toisen kauden maan presidenttinà. Kuudes nàytòs olikin sitten tàysin ennakolta arvattavissa.

Ja tàssà hàn taas on, uusi-vanha presidentti, 87 -vuotias Napolitano! Yhtàkkià parlamentti puhkesi pitkiin aplodeihin, paitsi tietysti Rodotàn kannatajat.

Minà avasin oikein Valdobbiadenen prosecco-pullon, sillà minà olen Napolitano-fani! Ymmàrràn kyllà M5S:n tympààntymisen saapasmaalaiseen politiikkaan, mutta kun tàmà maa nyt vaan on niin oopperamainen ja demokratia kun on demokratiaa, niin  pulinat pois ja yhdessà tòità tekemààn, niin kuin sanoi aikanaan mm Johannes Virolainen!

On minulla vielàkin proseccoa tàksi illaksi. Uskon Kimiin!