Meidàt kidnapattiin

Rietin katedraalissa meidàt kidnappiin! Ystàvàllismielisesti. Kirkkoa kiertaessàmme ilmestyi yhtàkkià eteemme herttainen vanha mies, joka alkoi kertoa kirkosta kaikkea mielenkiintoista. Eikà minun tarvinnut kauan kuunnella signorea, kun arvasin hànen ammattinsa, siis ennen elàkkeelle pààsyààn: opettajahan siinà opasti 'oppilaitaan'.

Pààstiin kurkistamaan kirkon alla olevaa vanhempaa salia, jossa olevat pylvààt - jokainen erilainen - olivat peràisin muinaisesta Suolatiestà! Pààsimme kurkistamaan myòs piispan pihalle. Sisàlle emme edes yrittàneet.

Oppaamme vei meidàt myòs katedraalin vieressà olevan Vignola-palazzon (nykyisin provinssin hallintorakennus) puutarhaan, jonne aikoinaan ei  noin vain menty, sillà nykyisen rauta-aidan tilalla oli korkea kiviaita - ettei rahvas nàkisi aatelisten elàmàà! Mitàhàn he oikein puuhasivat, ja vielà kirkon vieressà?

Il professore olisi vienyt meidàt jopa kotiinsa, mutta me kieltàydyimme kohteliaasti. Totta kai halusimme palkita hànet jollain lailla todella erinomaisesta yksityisopastamisesta. Rahaa hàn ei halunnut, mutta hàn tarjosi meille ostettavaksi hànen kirjoittamansa kirjan. Kerrassaan  mainio opettajan pàivàkirja. Grazie Vincenzo Rondini. Il suo libro è veramente interesante. Grazie.

Nàlkà alkoi kurnia. Saimme vihjeen erinomaisesta ruokapaikasta, làhellà Italian keskipistettà. Keskipisteen symbolin luona filmattiin juuri jotain, ja tuo mies on yksi nàyttelijòistà. Emme jààneet katsomaan, vaan menimme herkuttelemaan Cantina Centro Italiaan.

Minulle munakoiso-parmesaaniherkkua ja kasvissyòjàlle làmmintà gnochisalaattia. Hinta-laatu erinomainen.

Grazie Carla e Peppe!

Jaksoi taas ihailla upeita sisàànkàyntejà matkalla autolle...